Seuraava kenttä suodattaa tuotteita kirjoittaessasi; vastaavat tulokset näkyvät alla.

Seuraava kenttä suodattaa tuotteita kirjoittaessasi; vastaavat tulokset näkyvät alla.

Kolumni: Kotikateutta

Kuva mäntypuisesta pöydästä ja viherkasvista

”Usein penätään aitoa kuvastoa: sitä, että olisi elämän jälkiä. Yhtäältä ymmärrän mitä tällä tarkoitetaan, toisaalta tuntuu epäreilulta määritellä aidoksi vain tietynlainen estetiikka”, kirjoittaa Hanna-Katariina Mononen.

”On täyden työn takana hahmottaa se, ettei ruuduillamme vilisevä kuvavirta ole oman kodin tavoitetaso”, pohtii Design Storiesin kolumnisti Hanna-Katariina Mononen ja kertoo poteneensa kotikateutta itsekin.

VIIME VUOSINA on julkaistu monia artikkeleita ja käyty keskustelua laajalti koetusta, surullisesta ilmiöstä, joka on nimetty kotihäpeäksi. Siinä on nimenomaan kysymys siitä kokemusmaailmasta, jossa oma koti tuntuu jollakin tapaa vääränlaiselta, hävettävältä asialta. Arvelen, että kotihäpeään linkittyy myös samansukuinen ilmiö, kotikateus.

Tämän päivän mediaympäristöt ovat omiaan myrkyttämään mielen ja herättämään esiin juuri näitä kateuden ja häpeän tunteita. Tasapainoilemme hiuksenhienolla trapetsilla, jossa inspiraation hakeminen voi äkkiarvaamatta kääntyä meitä vastaan. Ihmisten elämäntilanteet ja kiinnostuksenkohteet saturoituvat. Syntyy kokemus siitä, että mitään muuta ei elämässä pitäisi tehdäkään kuin remontoida ja sisustella – ja ennen muuta pyrkiä tekemään se universaalisti oikein.

Minä olen kärsinyt kroonisesta kotikateudesta ja joutunut aktiivisesti opettelemaan siitä pois. Kotikateuden tunne on tietenkin kauhea, aivan kuten kateus missä muodossa tahansa. On ihanaa päästä kylään toisen ihmisen omaan paikkaan, mutta siellä asuvan ihmisen puolesta iloitsemisen sijaan olen saattanut äkkiarvaamatta kokea paikan hyväksi omiin tarpeisiini. Ajattelen sen täyttävän aiemmin hahmottomat haaveeni ja aivoni alkavat aktiivisesti hamuta kaikkea sitä minulle itselleni. Olo on vaillinainen, syntyy tarpeita.

”Kotikateuden tunne on tietenkin kauhea, aivan kuten kateus missä muodossa tahansa.”

Olen myös kokenut hetkiä, joina minun omaa kotiani kohtaan on avoimesti koettu kateuden tunteita. Voisi ajatella, että sellainen palaute hivelisi itsetuntoa tai ainakin toimisi jonkinlaisena vahvistuksena siitä, että oikeita valintoja on tehty. Päinvastoin, tunne on hankala ja epämukava. Ilmapiirissä, jossa kodista on tullut näyttelyobjekti, on vaikeaa riittävästi alleviivata sitä, kuinka vähän on oikeastaan kiinnostunut puhumaan kodista – ainoastaan elämään siinä. Se on kuitenkin vain koti, paikka, jonka suuri arvo piilee aivan muualla kuin estetiikassa.

LUIN JOKIN AIKA sitten erääseen sisustusaiheiseen juttuun liitettyä keskustelupalstaa, jossa nuori aikuinen suri oman kotinsa muovimattoa ja muutenkin koki, ettei hänen kotinsa voisi koskaan olla oikeanlainen tai vastata nykyilmapiirin vaateisiin. Olen vieläkin lukemastani vähän tolaltani ja kauhean surullinen. En tiedä millä keinoin saisimme tällaisen täysin järjettömän paineen poistumaan.

”On enenevissä määrin haastavaa erottaa, milloin on kyse todellisuutta vääristelevästä mainoskuvastosta.”

Olemme tietenkin laumaeläimiä. Me tarkkailemme toisiamme, peilailemme omaa elämäämme ja valintojamme toisten vastaaviin. Mutta on enenevissä määrin haastavaa erottaa, milloin on kyse todellisuutta vääristelevästä mainoskuvastosta, sisustamista työkseen tekevistä tai sitä rakkaudesta lajiin harrastavista – ja milloin jostakin muusta. On alalla työskentelevällekin täyden työn takana hahmottaa se, ettei ruuduillamme vilisevä kuvavirta ole mikään tavoitetaso. Ja ettei mitään universaalia oikeaa ole olemassakaan.

Usein vasta-argumenttina aiheeseen penätään aitoutta. Sitä, että olisi elämän jälkiä. Ymmärrän kommentit, mutta tunnistan myös sen, että tuntuu epäreilulta määrätä aidoksi vain tietynlainen estetiikka. Moni saattaa saada mielenrauhaa ja iloa juuri järjestelystä ja harmoniasta. Ehkä aitous kumpuaa jostakin muualta ja esiintyy kaikenkirjavissa – runsaissa ja niukoissa, siisteissä ja vallattomissa – kodeissamme toisenlaisena, vaikeammin selitettävänä energiana. Ja ehkä juuri siinä aitoudessa piilee ratkaisun avain näihin vaikeisiin kysymyksiin.

Tomi Leppäsen palkintonäyttely on esillä Designmuseossa 27.8. asti. Kuva: Paavo Lehtonen.

Suosittelen: Tauko Paus Pause Designmuseossa

VUODEN GRAAFIKOKSI 2023 valitun Tomi Leppäsen palkintonäyttely Tauko Paus Pause on avoinna Designmuseossa 27. elokuuta saakka. Käsitetaiteesta ammentavan Leppänen on suunnitellut näyttelyn, joka nostaa jalustalle visuaalisessa viestinnässä käytetyt tavat merkitä taukoa.

Tomi Leppäsen näyttely Tauko Paus Pause Designmuseon Galleriassa 24.3.–27.8.2023.

Kirjoittaja Hanna-Katariina Mononen pohtii Design Storiesin kuukausittaisessa kolumnissaan kauniin ja kestävän elämän asioita. Hän ajattelee, että aivan kuten elämässä, myös kodissa kauneimmat kohdat ovat suunnittelemattomia – ja usein myös verrattain tavanomaisia.

Teksti ja kuva: Hanna-Katariina Mononen

Julkaistu 18.04.2023

Lue myös

  • Hiljaisena hehkuvat värit – Helene Schjerfbeckin väripaletissa on kyse ihmisenä olemisesta

    Kolumnissaan kirjoittaja ja taidehistorioitsija Selina Vienola pohtii Helene Schjerfbeckin teosten hillittyä väripalettia – ja sitä, miten tuttujen teosten äärelle palaaminen voi paljastaa paitsi uusia merkityksiä myös uusia tapoja nähdä itsensä.

    Lue juttu
  • Kolumni: Ainoa asia, josta on syytä eheytyä, on häpeä

    ”Voimme solidaarisilla teoillamme hillitä sateenkaariyhteisöön suunnattua häpeällä hallitsemista. Ehdotankin varhaisen välittämisen mallia ongelmalliseen käytökseen puuttumiseen”, toteaa Eero Nurmi kolumnissa, joka myös muistuttaa Suomelle välttämättömistä seuraavista askeleista.

    Lue juttu
  • Kolumni: Tee se itse

    Kun itse tekee, saa sellaista kuin sattuu tulemaan, tavataan vitsailla. Tällä erää viimeisessä Design Storiesin kolumnissaan Hanna-Katariina Mononen pohtii, mitä muuta itse tekemällä voisi oppia kuin vain uusia taitoja.

    Lue juttu

Suosituimmat

  • Sunila on metsälähiö, jonka ovat löytäneet myös Aalto-fanit

    Alvar ja Aino Aallon suunnittelema Sunila oli Suomen ensimmäinen moderni metsälähiö. Nyt Sunilan 1930–1950-luvulla rakennetuissa asunnoissa asuu myös arkkitehtuurista ja designista kiinnostuneita Aalto-faneja. Kurkista kanssamme kahteen designilla sisustettuun Aalto-kotiin!

    Lue juttu
  • Arkkitehti Pil Kallesøn kotona ajattomat valinnat ovat kaiken ytimessä

    Arkkitehti Pil Kallesø asuu perheensä kanssa Jørn Utzonin suunnittelemassa atriumtalossa Tanskassa. Pariskunta rakastaa pohjoismaista arkkitehtuuria, ja he kiersivät viime kesänä Suomessa Alvar ja Ainon Aallon inspiroivimmissa kohteissa. Heidän seesteinen kotinsa, jossa on Artekin kalusteita ja Johanna Gullichsenin tekstiilejä, heijastaa tätä yhteistä intohimoa.

    Lue juttu
  • Vierailulla Serban Ionescun leikkisässä kodissa ja ateljeessa

    Taiteilija Serban Ionescu tunnetaan veistoksellisesta otteestaan huonekalujen ja arkkitehtuurin suunnitteluun. Hän kutsui meidät uuteen kotiinsa ja ateljeeseensa Pariisissa. Ainutlaatuinen tila heijastaa hänen omaleimaista tyyliään ja rajatonta mielikuvitustaan.

    Lue juttu

Ajankohtaista

Design Stories on verkkokauppa Finnish Design Shopin oma nettijulkaisu. Toivottavasti viihdyt juttujemme parissa! Voit myös kertoa Design Storiesin toimitukselle kiinnostavasta juttuaiheesta tai lähettää palautetta julkaisemistamme jutuista. Kuulemme sinusta mielellämme!