Kolumni: Ainoa asia, josta on syytä eheytyä, on häpeä
Eija Vehviläisen kuvitus huokuu yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka on tärkeää sekä näin Pride-kuukautena että pitkin vuotta.
HELSINGIN ITÄ-PASILA. Lämmin kesäilta. Kävely, jossa ei ole mitään erityistä, kunnes vastaantulija tulee turhan lähelle, sylkee päälleni ja jatkaa matkaansa. Hölmistyneenä huudan perään ja mietin, mistä on kyse. Aiempien kokemusten pohjalta ajatukseni siirtyvät tuttuun suuntaan: saiko homouteni tuntemattoman ihmisen vihan vimmaan?
Pohdin, olenko pukeutunut erityisen silmiinpistävästi tai muutoin antanut vihiä seksuaalisesta suuntautumisestani. Vaikkei teon motiivi loppujen lopuksi liittyisikään millään lailla homouteeni, tapahtuma onnistuu paitsi nyrjäyttämään turvallisuuden tunteeni myös avaamaan mieleni uusille urille.
Tajuan huomion herättämisen pelossa vuosien ajan pienentäneeni itsessäni piirteitä, jotka voisivat viitata homouteeni – niin puhettani, liikekieltäni kuin pukeutumistani. Sisäistetty homofobiani on tehnyt samaa työtä, jota vastaantulija kävelyllä yllättäen harjoitti. Se on hallinnut häpeällä.
Huomioon ottamisesta ja kunnioittavasta käytöksestä kukkii rauhaa ja toivoa.
Näyttelijä Devery Jacobsin voitonpuhe yhdysvaltalaisen Them-verkkoalustan palkintogaalassa nosti mieleeni edellä mainitun, nyt jo vuoden takaisen tapahtuman. Jacobs toteaa taustatutkimuksensa osoittaneen, ettei ylpeyden vastakohta ole nöyryys vaan häpeä. Hän kertoo kieltäytyvänsä häpeämästä sateenkaariyhteisöön kuulumista ja valitsevansa häpeän sijaan ujostelematta ylpeyden. Jacobsin tapaan koen tämän yhteisön olevan liian sinnikäs ja suurenmoinen häpeällä tahrittavaksi.
Häpeän vallan vähentämiseksi ehdotankin näin Helsinki Pride -viikkona varhaisen välittämisen mallia ongelmalliseen käytökseen puuttumiseen. Ehdotukseni ei suinkaan ole uraauurtava, mutta toimikoot se muistutuksena Pride-teemojen pinnalla pitämisestä koko vuoden ympäri, ei vain viikon tai kuukauden ajan.
”Häpeän vallan vähentämiseksi ehdotan varhaisen välittämisen mallia ongelmalliseen käytökseen puuttumiseen.”
Välittämistä on tuoda esiin, kun henkilö käyttäytyy halventavasti tai vähättelevästi esimerkiksi toista ihmisryhmää kohtaan. Kun puheeksi ottamisen tekee mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, palautetta saanut voi kokea, ettei ajattelutavan muutos välttämättä tunnukaan täysin mahdottomalta. Katsos, häpeällä on tässäkin usein näppinsä pelissä: mielen muuttaminen ja aiemmin sanotusta perääntyminen voi tuntua tarpeetta nololta.
Etenkin sateenkaariyhteisön liittolaisilla on tässä kaikessa tärkeä rooli. Etuoikeudet, joita meistä jokaisella on muodossa tai toisessa, mahdollistavat solidaariset teot, jotka loppujen lopuksi hyödyttävät aivan kaikkia. Puheeksi ottaminen on hyvä toteuttaa kahden kesken tai pienessä piirissä niin sanotulla calling in -periaatteella julkisen huomautuksen eli calling out sijaan – tietysti aina oma ja muiden läsnäolevien turvallisuus mielessä pitäen.
Helsinki Pride -yhteisön kaltaisten järjestöjen pitkäjänteinen ihmisoikeustyö tuottaa maljannoston arvoisia tuloksia. Niin sanotun translain uudistus on tästä oiva esimerkki.
Toisinaan kuitenkin myös julkiset kannanotot ovat yhteiskunnallisen vaikuttamisen kannalta tarpeen. Tänä keväänä Helsinki Pride -yhteisö ilmoitti ottavansa tämän vuoden Helsinki Pride -tapahtumaan yhteistyökumppaneikseen vain ne puolueet, jotka ovat sitoutuneet edistämään niin sanottujen eheytyshoitojen kieltämistä. Eheytystoimintaan kuuluu pyrkimys muuttaa ei-heteroseksuaalinen suuntautuminen heteroseksuaaliseksi tai trans- tai muunsukupuolisuus cis-sukupuolisuudeksi.
Myös sateenkaarijärjestöjen eurooppalainen kattojärjestö ILGA-Europe on nostanut niin kutsuttujen eheytyshoitojen kieltämisen kehityskohteeksi Suomessa. Näin selviää vuosittain kansainvälisenä homo-, bi- ja transfobian vastaisena päivänä eli 17. toukokuuta julkaistusta Rainbow Europe Map & Index -selvityksestä, joka vertailee, miten sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet toteutuvat eri Euroopan valtioiden lainsäädännössä ja viranomaistoiminnassa.
Vaikka Suomi sijoittui vertailussa kuudenneksi eli kärjen tuntumaan, parannettavaa riittää. Puutteet intersukupuolisten lasten oikeudessa koskemattomuuteen ansaitsisivatkin aivan oman kolumninsa. Helsinki Pride -yhteisön linjaus poliittisille puolueille osoittaa, että Pride-ohjelmaan osallistuminen on muutakin kuin vain sanahelinää. Pride is a protest, kuten voi kuulla kaikuvan kulkueissa eri puolilla maailmaa.
”Helsinki Pride -yhteisön linjaus puolueille osoittaa, että Pride-ohjelmaan osallistuminen on muutakin kuin vain sanahelinää.”
Vuonna 2024 Helsinki Priden teema on Rauha ja toivo. Minussa toivoa nostattaa muun muassa se, että niin sanottujen eheytyshoitojen kieltämistä tavoitelleen, viime vuonna sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kaatuneen Ehjänä syntynyt -kansalaisaloitteen tilalle tullut Rikkomaton-kansalaisaloite on parhaillaan käsittelyssä – ja tällä kertaa vieläpä oikeassa valiokunnassa. Toisinaan sateenkaariyhteisön toimijoiden sinnikkyys palkitaan. Tämän osoitti jo niin sanotun translain uudistus, puutteistaan huolimatta.
Rauhaa taas meistä jokainen voi pyrkiä luomaan ympärilleen yksi teko kerrallaan. Olin onneksi ystäväni seurassa alussa mainitussa tilanteessa ja toivon osaavani toimia hänen tapaansa toisen henkilön tukena, jos todistan jatkossa jotakin vastaavaa. Olemalla vihalle ja häpeälle positiivinen vastavoima voisin olla vielä nykyistäkin ylpeämpi itsestäni.
Eero Nurmi on Design Storiesin avustaja, joka opiskelee sukupuolentutkimusta ja arvostaa huomaavaisia eleitä. Hänen kesäsuunnitelmiinsa kuuluu Pride-juhlinnan ja koirabongailun lisäksi vastaantulijoille hymyily.
Lue myös:
• Finnish Design Shopin ja Helsinki Priden yhteistyö jatkuu >
Teksti: Eero Nurmi Kuvitus: Eija Vehviläinen
Julkaistu 25.06.2024
