Tasapainon tuntua: Simone Noan koti Kööpenhaminassa
Simone Noa tyttärensä kanssa kotonaan Kööpenhaminassa.
SIMONE NOALLA on rituaali, jonka hän suorittaa lähes joka ilta: hän selaa nettihuutokauppoja juuri ennen nukkumaanmenoa. Hän etsii jotakin tiettyä, vaikkei useimmiten osaa sanoa mitä. Huomion voi herättää tuoli, jonka verhoilussa on epätasaiset tikkaukset, tai pöytä, jonka pintaan on käytössä tullut pieniä jälkiä. Ne ovat epätäydellisiä esineitä, joissa näkyvät eletyn elämän jäljet.
”Rakastan löytää esineitä, jotka eivät ole täydellisiä”, Simone sanoo. ”Niistä näkee, että joku on todella ajatellut niitä, työskennellyt niiden parissa, ehkä jopa tehnyt virheen jossain kohtaa. Se kiehtoo minua.”
Joskus hän ostaa jotakin tietämättä, mihin se päätyy. Simonen mukaan juuri se tekee asiasta nautinnollista: esine saa löytää paikkansa ajan kanssa.
Simonen Noan kodissa Kööpenhaminassa tämä ajattelutapa näkyy jokaisessa huoneessa. Sisustus on harkittu, mutta ei kuitenkaan liian kuratoitu. Se on henkilökohtainen ilman turhaa hienostelua. Esimerkiksi esineet ja kirjat olohuoneen kirjahyllyssä on sommiteltu huolella omille paikoilleen. Elämä saa kuitenkin näkyä ja siellä täällä seilaa esineitä ja leluja, jotka päätyvät paikoilleen päivän mittaan.
Simone aloitti kodin sisustamisen puhtaalta pöydältä. Värit toimivat tunnelman luojana ja huoneet alkoivat käydä vuoropuhelua keskenään.
”Olen hyvin tietoinen siitä, että kotiin syntyy hienovarainen punainen lanka”, hän kertoo. ”Vaikka sävyt vaihtelevat, niiden välillä on aina yhteys. Väri määrittää minulle sen, miltä tila tuntuu.”
Siitä kokonaisuus alkoi rakentua ja suurimmat kalusteet löysivät nopeasti paikkansa. Vintage-ruokapöytä, kulunut lipasto ja veistoksellinen sohva toimivat tilojen ankkureina ja vahvistivat sen tunnelmaa. Sitten sisustukseen lisättiin kerroksia: tekstuureja, taidetta, kerättyjä ja löydettyjä aarteita. ”Silloin sisustus alkaa todella elää”, hän sanoo.
Simone tarkastelee materiaaleja myös käytännöllisestä näkökulmasta. Sohvan on oltava lepopaikka, johon voi istahtaa paljain jaloin sen enempää ajattelematta. Mukana kulkee myös rakkaus kontrasteihin: esimerkiksi pehmeä buklee-kangas tai villaverhoilu kannattaa yhdistää johonkin hieman rosoisempaan.
”Tuo kontrasteilla leikkiminen tekee tilasta kiinnostavan”, Simone sanoo. Hänen mukaansa kauniiden esineiden kuuluu kestää käyttöä. Niinpä tässä kodissa esineet, jotka näyttivät hyviltä mutta tuntuivat vääriltä, on laitettu kiertoon. Jokaisen kotiin hankittavan uuden esineen on läpäistävä yksinkertainen testi: löytäisikö se paikkansa myös seuraavassa kodissa? Tuntuisiko se yhä omalta?
Tyttären syntymän myötä koti muuttui. Maljakot ja muut särkyvät koriste-esineet siirrettiin ylähyllyille, ja lattialta vapautui tilaa leikeille.
”En halua, että tyttäreni kokee, ettei voisi liikkua tai leikkiä”, Simone sanoo. ”Toisaalta en myöskään halua menettää niitä asioita, jotka tekevät kodista minun näköiseni.”
Äitiys on vähän yllättäen vain syventänyt Simonen suhdetta kotiinsa. Osa tiloista on säilytetty rauhallisina hengähtämistä ja omaa aikaa varten, kun taas muu tila voi elää ja mukautua arjen mukaan.
”Kyse on tasapainosta. Siitä, että hän saa tutkia ja leikkiä, samalla kun arjessa säilyy rauha ja rytmi.”
Sekä Simonen kodista että hänen ajattelustaan välittyy luonteva suhde epätäydellisyyteen ja arvostus esineitä kohtaan, joissa käytön jäljet saavat näkyä. Oli se sitten epätasainen tikkaus, hienovarainen patina tai tunne siitä, että esine on aiemmin ollut osa jonkun toisen elämää.
Tämä ajattelutapa näkyy myös Ferm Livingin vuoden 2026 kesämallistossa. Siinä tarkastellaan hallitun ja epätäydellisen sisustuksen välistä jännitettä ja tapoja löytää kauneutta käsityönä tehtyjen esineiden ajattomuudesta. Ne ovat esineitä, joihin aika saa jättää jälkensä.
Katso myös:
• Kaikki Ferm Livingin tuotteet >
Kuvat: Ferm Living
Julkaistu 31.03.2026