Hiljaa hyvä tulee: näin Cecilia Renard rakensi kotinsa Andratxin kukkuloille
Cecilia kuvaa enimmäkseen filmille. "Yhdessä filmirullassa on kolmekymmentäkuusi kuvaa. Tieto siitä saa katsomaan maailmaa toisella tavalla", hän kertoo.
ANDRATXIN KUKKULOILLA päivä alkaa hitaasti. Valo kulkee Tramuntanan vuorten yli ja liukuu hiljaa sisään ikkunoista, valaisten lattiat, seinät ja esineet, jotka ovat aikojen kuluessa asettuneet omille paikoilleen.
Tämä talo ja sen esineet kuuluvat Cecilia Renardille ja hänen puolisolleen Mateolle, jotka löysivät kotinsa pitkän, kuusi vuotta jatkuneen etsinnän jälkeen. Kun se vihdoin päättyi, heidän elämänsä oli isossa taitekohdassa: Cecilia oli kahdeksannella kuulla raskaana, kun he kävivät talossa ensimmäistä kertaa, ja kaupat tehtiin pian heidän poikansa Guidon syntymän jälkeen.
Valo, avarat huoneet ja korkea katto hurmasivat Cecilian ja hänen puolisonsa jo ensikäynnillä. "Rakastuimme taloon heti, kun näimme sen", he kertovat.
Olohuoneen matto kuului talon edelliselle omistajalle, mallorcalaiselle taidemaalarille. Siitä on tullut yksi Cecilian lempiasioista koko kodissa.
Seinähylly on tuliainen Argentiinasta. Sen on tehnyt Alejandro Sticotti, jota Cecilia valokuvasi juuri ennen miehen kuolemaa. Hylly saa täyttyä hitaasti, yksi tärkeä esine kerrallaan.
Talo kuului aikoinaan mallorcalaiselle taidemaalarille, jonka jäljet näkyvät huoneissa yhä. Cecilia ei halunnutkaan aloittaa puhtaalta pöydältä, vaan jatkaa siitä, mihin edellinen asukas oli kodin jättänyt. “Kodista tulee kunnolla oma, kun kunnioittaa jo olemassa olevaa ja lisää mukaan uutta vähitellen”, hän kertoo. “Siksi päätimme säilyttää esimerkiksi kattopalkit, yläkerran lattiat ja portaikon sellaisenaan.”
Kodin remontti toteutettiin pienellä budjetilla. Kaikkea ei ollut tarkoitus saada kerralla valmiiksi, vaan aikaa remontointiin kului lopulta lähes vuosi – eikä talo ole täysin valmis vieläkään. Se ei kuitenkaan haittaa Ceciliaa. “Lisäämme tavaroita pikkuhiljaa ja viimeistelemme nurkkia sitä mukaa kuin ehdimme”, hän kuvailee.
Keittiö suunniteltiin koko perheen käyttöön. Puiset vetimet ovat Mateon tekemät.
Koti on alusta asti suunniteltu perheen tarpeisiin. Cecilia aloitti remontin kirjaimellisesti esikoinen sylissään ja lapset onkin otettu huomioon monissa ratkaisuissa. Talosta kaadettiin seiniä, jotta huoneet aukeaisivat toisiinsa, ja viihtyisä keittiö muokattiin koko perheen käyttöön. Valtava piha tarjoaa tilaa leikkiä, ja myös sisälle taloon on vähitellen syntynyt nurkkauksia, joissa lapset ryömivät, leikkivät ja lepäilevät joko yhdessä tai erikseen.
Alkuperäinen laattalattia sai jäädä koristamaan lastenhuonetta.
Lapsilla on omat nurkkauksensa, joissa he saavat levätä ja leikkiä.
Kodin tekevät paitsi asukkaat myös heidän ympärilleen keräämänsä esineet.
"Kodin täyttävät esineet, joilla on merkitys omistajalleen", Cecilia kuvailee.
Kodin tekevät ihmisten lisäksi esineet, joilla on merkitystä. Osa niistä on peritty: senkki on saatu Mateon isoäidiltä, osa huonekaluista on peritty Cecilian vanhemmilta, monet koriste-esineistä ovat löytäneet tiensä hyllyihin Argentiinasta asti.
Paljon on tehty myös itse. Mateo on valmistanut keittiökaappeihin puiset vetimet; Cecilia puolestaan tehnyt keraamiset valaisimet ja astiat. Yhdessä he ovat rakentaneet monia kodin huonekaluja.
Osa esineistä on Cecilian ihailemien tekijöiden käsialaa: useiden keramiikkataiteilijoiden ja läheisten ystävien teosten lisäksi seiniltä löytyy esimerkiksi taiteilija Cris Aguirren maalauksia. Kirjoja ja lehtiä on jätetty esille pöydille ja tasoille, ja niitä selatessa voi törmätä Cecilian itse ottamiin valokuviin. Mikään täällä ei ole vain koristeena ilman syytä.
Taloa remontoitaessa kaadettiin myös seiniä. Nyt huoneet aukeavat toisiinsa ja valo pääsee kulkemaan läpi koko kodin.
Avarassa talossa valo on jatkuvasti läsnä. Talo on itään päin, joten aamuisin aurinko täyttää huoneet säteillään siirtyen iltapäivällä pihan puolelle. Auringonnousujen ja -laskujen maagista valoa on mahdoton olla huomaamatta.
Parhaat hetket eivät kuitenkaan aina vaadi valtavasti valoa – eivätkä ne välttämättä näy tai kuulu kenellekään muulle. Cecilia palaa ajatuksissaan usein siihen maisemaan, joka avautuu makuuhuoneen ikkunasta aamun hämärässä. Sitä hän on ihastellut itsekseen lukemattomien hiljaisten yösyöttöjen aikana.
Jos Cecilia tiivistäisi kotinsa yhteen ainoaan kuvaan, se ei olisi huolella aseteltu, vaan yksi tuollainen täysin tavallinen aamu; sellainen, joka valuu ohi melkein huomaamatta.
Katso myös:
• Kaikki Ferm Livingin tuotteet >
Julkaistu 21.08.2026
