Tove Janssonin henki ja kädenjälki elävät edelleen Klovharun saarella
Tove Janssonin Muumi-tarinoista voi löytää paljon viitteitä Klovharun ja ulkosaariston tunnelmasta.
TOVE JANSSON rakasti saaria. Erityisesti pieniä ja yksinäisiä saaria, joissa saattoi tuntea vapauden, rauhan ja suuren seikkailun tuntua. Porvoon saaristossa lapsuutensa kesät viettänyt Tove haaveili omasta saaresta jo nuorena ja etsi täydellistä, sopivan syrjäistä paikkaa pitkään.
Ensin hän yritti toteuttaa haavettaan omasta majakkasaaresta, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Sitten hän vuokrasi Lars-veljensä kanssa saaren ja rakennutti sinne mökin, mutta saari täyttyi pian tiuhaan kyläilevistä, runsaslukuisista sukulaisista ja tuttavista. Lopulta vastaan tuli Porvoon ulkosaaristossa sijaitseva Klovharun kallioluoto, joka hurmasi sekä Toven että hänen elämänkumppaninsa, taidegraafikko Tuulikki "Tooti" Pietilän.
Rakennusluvan saaminen autiolle luodolle ei ollut aivan helppoa, ja Tove ja Tooti odottivat lupaa rakennustöiden aloittamiseen Klovharulla teltassa asuen. Kerran saarelle rantautui paikallinen rakentaja ja kalamies, joka kertoi, että rakennuslupaa tuskin heruisi koskaan, mutta lain mukaan jo valmiiksi rakennettua taloa ei saisi enää purkaa. Niinpä rakentaminen päätettiin aloittaa saman tien. Yhdestä huoneesta ja neljään ilmansuuntaan avautuvista ikkunoista koostuva vaatimaton mökki valmistui kesällä 1965.
Tove Jansson ja Tuulikki "Tooti" Pietilä rantautuivat Klovharulle Victoria-veneellään lähes 30 keväänä. Kuva: Moomin Characters™.
Tunnelmallisen mökin suunnitteli Tootin arkkitehtiveli Reima Pietilä yhdessä puolisonsa, arkkitehti Raili Pietilän kanssa.
Sekä Tovella että Tootilla oli mökissä oma työpöytänsä, joiden äärellä työstettiin niin kirjoja, kuvataidetta kuin kirjeitäkin. Tove sai vuodessa keskimäärin 2000 lukijakirjettä, ja hän kirjoitti käsin vastauksen jokaiselle.
Mökkiin ei ole tehty juurikaan muutoksia sitten 1990-luvun. Jopa maustepurkit käsinkirjoitettuine etiketteineen ovat edelleen paikoillaan.
Vaatimattomassa mökissä ei ole sähköä. Lämmitys tapahtui puilla, ja öljylamput toivat valoa pimeisiin iltoihin.
Tove ja Tooti asuivat Klovharulla joka kesä aina keväästä syksyyn. Aika saarella kului kirjoittamisen ja kuvataiteen parissa, satunnaisia yllätysvieraita kestiten ja luontoa tarkkaillen. Luonto ei ollut aina suotuisa: ulkomeren tyrskyt rikkoivat laitureita ja saarella pesivät merilinnut vihasivat tunkeilijoita leppymättömästi. Työnteon lomassa Tove tapasi tuulettaa ajatuksiaan puita pilkkomalla ja kiviä vierittämällä – mökin paikalta oli rakennustöiden aikaan räjäytetty pois noin 50 tonnin painoinen kivi, jonka kappaleet levisivät pitkin koko saarta.
Tove ja Tooti asuivat Klovharulla joka kesä aina keväästä syksyyn.
Toven rakkaus saaria ja merta kohtaan kulkee läpi hänen tuotantonsa aina kuvataiteesta Muumi-kirjoihin. Saarella vietettyjen vuosien aikana syntyivät muun muassa kirjaklassikot Muumipappa ja meri (1965) sekä Muumilaakson marraskuu (1970). Monet Muumi-tarinoiden keskeiset teemat, esimerkiksi seikkailu, vapaudenkaipuu ja yksinäisyys, pääsevät teoksissa esille juuri meren ja saarten muodossa.
Tove Jansson (1914–2001) kuuluu maamme rakastetuimpiin ja kansainvälisesti tunnetuimpiin taiteilijoihin. Hänen Muumi-kirjojaan on käännetty yli 50 kielelle. Kuva: Moomin Characters™.
Kyläilijät majoitettiin aina tuvan peteihin, ja Tove ja Tooti nukkuivat ulkona teltassa. Varsin usein he telttailivat myös aivan omaksi ilokseen ja ollakseen lähempänä merta.
Nykyisin mökkiä ylläpitää Pellingin kotiseutuyhdistys, joka järjestää saarella joka heinäkuu avointen ovien viikon.
Käyttövesi tuotiin saarelle mantereelta tai kerättiin sadevedestä. Mökin alla on suuri kellari, jonne rakennettiin myös pieni sauna.
Tuulisella luodolla ei kasva muita puita kuin yksi pihlaja. Mökin edustan ruusupensaat tarjoavat suojaisan pesäpaikan haahkoille ja muille merilinnuille, joita luodolla pesii runsain mitoin.
Tove ja Tooti asuttivat Klovharua lähes 30 vuoden ajan, aina 1990-luvun alkupuolelle asti. He myös ymmärsivät, milloin on oikea aika luopua paratiisista ja siirtyä viettämään vanhuuspäiviä kaupunkiasunnon turvaan.
”Ja viimeisenä kesänä tapahtui jotain anteeksiantamatonta; minä aloin pelätä merta. Suuret aallot eivät enää merkinneetkään seikkailua, vaan pelkkää pelkoa ja huolta veneen takia ja kaikkien muidenkin veneiden jotka liikkuivat vesillä huonolla säällä. [ - - ] Tiesimme että nyt oli aika antaa mökki pois", Jansson kertoi vuonna 1996 julkaistussa teoksessa Haru, eräs saari.
Pariskunta lähti saarelta viimeisen kerran vuonna 1992, eikä palannut sen jälkeen edes käymään. He lahjoittivat saaren Pellingen kotiseutuyhdistykselle, joka vuokraa mökkiä taiteilijaresidenssiksi ja järjestää saarella vuosittain myös suosittuja avointen ovien päiviä ja opastettuja kierroksia.
Vaikka Toven ja Tootin lähdöstä Klovharulta on kulunut jo lähes 30 vuotta, on heidän kädenjälkensä edelleen näkyvillä saarella.
Tämän jutun uudet valokuvat on ottanut Nora Forsman, joka pääsi vierailemaan Klovharulla muutama vuosi sitten kollegoidensa kanssa.
”Saarella oli todella maaginen tunnelma, sitä on vaikea kuvailla. Toven ja Tuulikin henki tuntui olevan läsnä. Karu saari oli upea ja täysin eristyksissä muusta maailmasta. Vietimme päivämme saarella elokuun lopussa ja uskomatonta kyllä, näin siellä myös revontulia!
Mökki oli hyvin autenttinen, tietääkseni siellä ei ole muutettu juuri mitään heidän lähdettyään saarelta viimeisen kerran. Oli ihanaa tutkia esimerkiksi maustepurkkeja, joissa oli heidän kirjoittamansa etiketit. Pariskunnan kädenjälki näkyi kaikkialla. Oli ihmeellistä käyttää myös heidän arkisia esineitään, kuten astioita tai vaikka kärpäslätkää saatikka istua heidän työpöytänsä äärellä”, Forsman kuvailee.
Katso myös:
Julkaistu 07.08.2020
