Jirka Väätäinen luottaa sisustamisessa intuitioon: ”Esineet, jotka miellyttävät minua, sopivat yhteen ja löytävät yleensä paikkansa kotoa”
Tumman kaapin päällistä somistavat satunnaiset tavarat. Siinä on säilytyksessä myös muutamat astiat ja maljakot.
Asukas:
Graafisena suunnittelijana työskentelevä Jirka Väätäinen. Jirkan Instagram-tili on @jirkavinse. Koti on 37 neliön yksiö Helsingin Puu-Vallilassa. Kivikerrostalo on rakennettu vuonna 1922.
Jirka laittaa harvoin ruokaa kotona ja viettää nautinnolliset ruokahetket ravintoloissa. Hän järjestää mielellään illanistujaisia ja nauttii siitä, kun kotona on vieraita.
”ESINEET, JOTKA MIELLYTTÄVÄT MINUA, sopivat yhteen ja löytävät yleensä paikkansa kotoa”, sanoo Jirka Väätäinen, joka on oppinut luottamaan intuitioonsa ja makuunsa. Sisustaminen on tälle graafiselle suunnittelijalle innostava, alitajunnasta kumpuava prosessi. Hän nauttii kokonaisuuksien ja maisemien luomisesta.
Vuoden ajan Jirka etsi ensimmäistä omistusasuntoaan, joka olisi persoonallinen, pohjaratkaisultaan selkeä ja keskeisellä sijainnilla Helsingissä. Kun kriteerien mukainen asunto Vallilassa tuli vastaan Oikotiellä, se tuntui intuitiivisesti heti omalta. Jo ennen muuttoa lokakuussa 2017 asunto oli ihastuttava ja mieleinen, joten se ei kaivannut kuin maalausta ja kalustamista.
Kodista välittyy rentous. Jirka hankkii huonekaluja tai tavaroita harvemmin tarpeen takia vaan ensisijaisesti inspiraation vallassa. Toki tarpeet ovat takaraivossa, ja niillä hän lopulta yrittää perustella itselleen ainakin isot hankinnat.
Ruokapöydän kansi oli Jirkan edellisessä kodissa sohvapöytänä. Eräs vieras epäili sen olevan alkujaan sikaritehtaasta. Wieniläistuolit ovat Facebookin kierrätysryhmästä ja nahkatuoli Vantaan kierrätyskeskuksesta.
Tumman kaapin Jirka hankki Tori.fistä säilytystilaksi varta vasten tähän kotiin. Se sisältää kenkiä ja vaatteita.
Edellisen asukkaan remontoima keittiö on Jirkalle mieluinen. Valkoinen peruslaatta rytmittää hauskasti yläkaapitonta taustaseinää. Lautalattia on maalattu keittiössä valkoiseksi. Tumma saumaus saa valkoisen peruslaatan näyttämään graafiselta ruudukolta ja tuo pintaan syvyyttä.
Kiertelet usein kirpputoreilla. Miksi?
”Kirpputorien kiertely muodostui harrastukseksi jo teini-iässä. Luulen, että se perustuu jonkinlaiseen metsästysviettiin ja mahdollisten löytöjen tekemisen jännitykseen. Kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista voi bongata jotain uniikkia, jota ei olisi edes kuvitellut etsivänsä ja löytää yllättävääkin inspiraatiota. Käytetyn tavaran edullisuus mahdollistaa tämän kokeellisen, ehkä hieman yritys ja erehdys -tyylisen lähestymistapani hankkia tavaraa ja kokeilla, löytyykö niille paikka. Saatan satunnaisesti kiertää myös sisustusliikkeissä, vaikkakin ehkä vain inspiraatio- tai silmäilytarkoituksessa. Ikeassakin tulee käytyä, varsinkin uuteen kotiin muuttaessa ja käytännönläheisiä hankintoja ajatellen.”
”Kodissani luotan siihen, että valkoinen tausta muodostaa tyhjän pohjan, jolle voin ripotella värejä kuin värejä.”
Miten työsi graafisena suunnittelijana vaikuttaa sisustamiseesi?
”Olen luontaisesti kiinnostunut monenlaisista visuaalisista maailmoista. Inspiraation lähteeni ja ideani eivät siksi rajoitu vain siihen, mitä näen sisustuslehdissä ja muiden kodeissa. Olen työssäni tottunut sommittelemaan ja ratkomaan visuaalisia pulmia. Otan myös sisustamisen mielekkäänä haasteena harjoittaa ja haastaa silmääni. Eri värit kiehtovat ja toimivat eri asiayhteyksissä ja käyttötarkoituksissa. Kodissani luotan siihen, että valkoinen tausta muodostaa tyhjän pohjan, jolle voin ripotella värejä kuin värejä.”
Olohuoneen nahkasohvan Jirka hankki muinoin Tori.fistä exän kanssa. Puisen vaatekaapin hän osti asunnon aiemmilta omistajilta. Vaatteita ja petivaatteita hän säilyttää siellä täällä, kuten sohvan takana laatikoissa. Iso osa on varastoitu tilan puutteen vuoksi kellarikomeroon.
Sininen nojatuoli ja puuhyllykkö ovat Fidasta. Lasipöydällä olevat lasiset kynttilänjalat ja malja ovat löytyneet kirpputoreilta, kukkavaasi Budapestista asti. Puusäiliö on Monsun-huonetuoksu.
Hyllykössä on mummilta saatua Oiva Toikan lasitaidetta, Selettin banaanivalaisin ja kirpputoriaarteita, kuten messinkinen seinälampetti, peuran sarvet, karahveja, tekoruusuja, diskopallo ja pieni karttapallo.
Mitä koti kertoo sinusta?
”Se paljastaa visuaalisia mieltymyksiäni. Sisustukseni perustuu enemmän oikealta tuntuvan maiseman ja ilmeen luomiseen kuin käytännöllisyyteen, vaikka totta kai tila on myös toimiva. Lähestymistapani kodin laittamiseen kertoo persoonastani paljon. Kodissani näkyy elämänvaiheeseeni liittyvä kokeilevuus, itseni etsiminen ja oman identiteettini hahmotus. Koti on paikka, jossa voin pysähtyä ja latautua. Rauhoitun, lepään ja otan omaa aikaa. Viihdyn tv-sarjojen ja sosiaalisen median parissa. Matkustan paljon ja välillä käyn kotona vain kääntymässä. Siksi juuri nuo merkitykset korostuvat. Nautin siitä, että koti myös haastaa, inspiroi, elää ja heijastaa nykyistä elämäntyyliäni.”
”Nautin siitä, että koti haastaa, inspiroi, elää ja heijastaa nykyistä elämäntyyliäni.”
Mitkä ovat lempiesineesi tai -kalusteesi?
”Lempikalusteitani ovat aiemmilta omistajilta ostamani puinen vaatekaappi ja nettikirpputorilta hankittu messinkiä ja lasia yhdistävä sohvapöytä. Niiden muodostamaan lähtökohtaan oli kiva rakentaa laajempi maisema. Ne olen hankkinut tätä ensimmäistä omaa asuntoani varten ajatuksella, että ne jatkavat matkassani luultavasti seuraavaankin kotiini. Lisäksi en luopuisi Uudesta-Seelannista kirpputorilta ostamastani messinkilippaasta. Se on minulle aarre, joka löytyi yli vuoden mittaisen reissun lopulla maailman toiselta puolelta, kun olin valmis palaamaan takaisin Suomeen ja asettumaan taas aloilleni.”
Pönttöuunia ei voi käyttää, ja sen korjaus olisi iso kustannus. Lavitta-lepotuoli on ostettu Poiatin mallikappalemyynnistä.
Pienessä kodissa on oltava luova säilytysratkaisuissa. Eteisessä on naulakko kevyille takeille.
Pieni kylpyhuone on kalustettu tehokkaasti. Valkoiset posliinikalusteet istuvat vanhaan taloon.
Olet suosittu somevaikuttaja. Tuoko se paineita, miltä kodin kuuluu näyttää?
”Myönnän kyllä, että siihen saattaa liittyä jotain ylpeyttä tai painetta siitä, että kodin olisi vastattava sitä henkilöbrändiä, jota olen rakentanut somessa. Miellyttävältähän se tuntuu, kun jaan jotain omasta elämästäni ja siihen vastataan ihailulla. En kuitenkaan usko, että olen rakentanut kotiani täydellinen Instagram-kuva tai hyväksynnän kalastelu mielessä vaan rehellisesti omasta tarpeesta ja halusta. Parasta kodissa on, että se tuntuu omalta. Kotini on vahvistanut identiteettiäni ja tunnetta, että voin luottaa siihen, mikä minua kiehtoo ja inspiroi.”
Juttu on alun perin julkaistu Avotakassa 5/2019.
Julkaistu 07.06.2019
