Achille Castiglionin studiossa työkin tuntuu leikiltä
Arkistokuva muotoilija Achille Castiglionista studiossaan Milanossa. Kuva: Gianluca Widmer
Kuka: Achille Castiglioni
Italialainen arkkitehti ja suunnittelija (1918–2002), asui koko ikänsä Milanossa.
Opiskeli Politecnico di Milanossa ja työskenteli kaksi vuosikymmentä tiiviisti veljensä Pier Giacomon kanssa. Aluksi mukana oli myös kolmas veli, Livio.
Tunnetaan ikonisista suunnittelutöistään, kuten Arco-lattiavalaisimesta, Toio- ja Taccia-valaisimista sekä Mezzadro- ja Sella-istuimista.
Yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista teollisista muotoilijoista. Voitti ennätykselliset kahdeksan Compasso d’Oro -palkintoa sekä erikoismaininnan elämäntyöstään vuonna 1989.
Castiglionin studioon osoitteessa Piazza Castello 27 pääsee opastetulle kierrokselle vain ennakkovarauksella. Arkistokuva: Achille Castiglionin säätiö
Studion jokainen huone on täynnä katsottavaa ja visuaalisia virikkeitä muotoilun ystävälle.
Mezzadro-jakkara suunniteltiin jo vuonna 1957, ja Zanotta otti sen tuotantoon vuonna 1970.
MILANON PIAZZA CASTELLOLTA löytyy jykevä mutta huomaamaton ulko-ovi, jonka avauduttua pääsee varsinaiselle aikamatkalle. Talossa sijaitsee suunnittelija Achille Castiglionin (1918–2002) työhuone, joka on täynnä ikonisten valaisimien sekä huonekalujen prototyyppejä. Myös piirustusvälineet ja lehtipinot ovat työpöydällä hujan hajan ja hyllyt ovat täynnä erikoisia, arkisia esineitä, joita hän rakasti keräillä.
Haastattelimme Castiglionin tytärtä Giovanna Castiglionia, joka on vuosien saatossa muuttanut työhuoneen museoksi. Keskustelimme siitä, millaista oli varttua luovassa perheessä, mikä on hänen isänsä ikonisimpien valaisimien salaisuus ja miksi työhuoneella tuntuu yhä siltä, kuin Achille ei olisi koskaan lähtenyt.
Jos suunnittelet reissua Milanoon, kannattaa lisätä Achille Castiglionin museo matkasuunnitelmiin!
Giovanna Castiglioni isänsä studiolla Milanossa. Hän toimii Achille Castiglionin säätiön kuraattorina.
Hei Giovanna! Kuulimme, että opiskelit geologiaa ennen kuin ryhdyit isäsi nimeä kantavan säätiön kuraattoriksi. Mikä sai sinut vaihtamaan alaa?
”Äitini Irma pyysi minua kokeilemaan studion vetämistä ja muuttamaan sen yhdessä veljeni Carlon kanssa museoksi. Taustalla on tietenkin syvä kunnioitus Achille-isäni elämäntyötä kohtaan, ja aito halu pitää sitä esillä uusien projektien ja näyttelyiden myötä.
Haluan tarjota jokaiselle Achille Castiglionin säätiössä vierailevalle mieleenjäävän kokemuksen, ja on ilo olla nyt täällä yleisön apuna.”
Mitä tämä Piazza Castellolla sijaitseva tila merkitsee sinulle henkilökohtaisesti, historiallisen arvonsa lisäksi?
”Se on yhä elävä paikka ja täynnä muistoja, keskeneräisiä projekteja ja ideoita. Esillä on myös paljon anonyymejä esineitä, joita Achille keräsi ja joita mekin yritämme yhä etsiä.
Studion pitäminen kiinnostavana tarkoittaa sitä, ettei sen anneta fossiloitua tai muuttua pelkäksi muistomerkiksi. Se on avoinna kaikille, jotta ihmiset pääsevät kokemaan arkiston ja esineet itse sekä oppimaan, millaista isäni työskentely täällä oli.”
Alessin Bulbul-vesipannussa on epätavallinen soikea muoto ja kahva, jonka saattaa tunnistaa talviurheilusta: muotokielen innoittajana toimi curling-kivi.
Studio koostuu neljästä huoneesta: yhdessä on prototyyppejä, toisessa piirustusvälineitä, kolmannessa isäsi keräämiä arkisia esineitä ja neljäs on kokoushuone. Mikä huoneista on suosikkisi ja miksi?
”Prototyyppihuone on suosikkini, koska siellä laitettiin niin sanotusti kädet saveen. On tärkeää osoittaa, että tällainen kokeellinen työskentelytapa on nykyisinkin mahdollista: teknologian, uusien materiaalien ja tietysti paljon puhutun tekoälynkin takia. Toisinaan tuntuu siltä, että Achille on yhä siellä studiossa töissä.”
Osa isäsi rakastetuimmista valaisimista (kuten Arco, Taccia ja Snoopy) on kreditoitu sekä isällesi että sedällesi Pier Giacomolle. Pier Giacomo menehtyi ennen kuin sinä synnyit, joten mitä olet oppinut perheeltäsi ja arkistoista siitä, miten he työskentelivät yhdessä?
”He olivat kaksikko, joka osasi jakaa työt. Kumpikin toi oman työskentelytyylinsä pöytään ja löysi harmonian eroistaan huolimatta.
Olen pyytänyt Pier Giacomon tunteneita kertomaan hänestä minulle, ja olihan veljessarjassa kolmaskin veli, Livio. Sain tuntea hänet seitsemänvuotiaaksi asti. Se oli valitettavan lyhyt mutta intensiivinen suhde, sillä setäni oli erittäin ystävällinen ja energinen.
Castiglionin kolme veljestä olivat kiistatta upea tiimi, joka rakasti työtään – oltiin sitten arkkitehteja tai muotoilijoita.”
Giovannan kädessä on Parentesi-valaisin, joka roikkuu katon ja lattian välissä teräsvaijerilla. Lattiavalaisimen tapaan se kytketään tavalliseen pistorasiaan.
Flosin valmistama Gatto-pöytävalaisin on Achille ja Pier Giacomo Castiglionin klassikko vuodelta 1960. Gatto tarkoittaa italiaksi kissaa.
Kuuluisa Arco-valaisin vuodelta 1962 on muotoiluikoni, joka on nähty muun muassa elokuvissa Timantit ovat ikuisia ja The Italian Job.
Studio on täynnä värikkäitä, leikkisiä esineitä, joita tekee mieli kokeilla. Ne toimivat myös Castiglionin inspiraation lähteenä.
Parentesi-valaisin on esillä studiolla ja näkyy kuvissakin. Mikä on sen tarina?
”Kaikki alkoi Pio Manzùn lyijykynäluonnoksesta. Hän oli lahjakas nuori suunnittelija, joka kuoli jo vuonna 1969, ennen kuin isäni ehti häntä edes tavata.
Pion leski näytti isälleni piirustuksia, ja yksi niistä kiinnitti hänen huomionsa heti: idea oli yksinkertainen, ja valaisinta pystyi nostamaan, laskemaan ja kiertämään. Isäni näki potentiaalin välittömästi ja työskenteli tiiviisti Flosin teknikoiden kanssa tehdäkseen siitä oikean valaisimen.
Viisikymmentä vuotta myöhemmin Parentesi on yhä yksi myydyimmistä valaisimista.”
Onko sinulla kotona isäsi suunnittelemia valaisimia?
”Isäni suunnitteli minulle Giovi-valaisimen vuonna 1982, ja se on kotini portaikossa. Kotini on itse asiassa vanhempieni talo. Giovi tervehtii minua joka kerta, kun tulen kotiin, ja se ilahduttaa yhtä lailla kaikkia, jotka käyvät kylässä.
Minulla on paljon muitakin Achillen valaisimia kodissani. Rakastan valoa, ja niiden paikat on valittu niin, että niistä kaikista on hyötyä. Jokainen luo kaunista valoa: Gibigiana on yöpöydälläni, Frisbi on keittiössä, ja Luminator ja Stylos ovat ruokailuhuoneessa.”
”Jos pitäisi valita yksi suosikkivalaisin, sanoisin Giovi. Sillä on hymyilevät kasvot ja se on kuin kirkas aurinko.”
”Castiglionin metodi” on ajatus siitä, että muodon tulisi aina seurata funktiota ja miten arkiset esineet voivat opettaa meille paljon hyvästä muotoilusta. Miten kuvailisit sitä omin sanoin?
”Uskon, että vielä tänäkin päivänä uudet suunnittelijasukupolvet voivat noudattaa tätä metodia. Se perustuu uteliaisuuteen, mieluiten ilman turhia suodattimia tai ennakkoluuloja, samaan tapaan kuin lapset leikkivät leluillaan: hyrrästä tulee kahvilusikka, jousesta tarjotin, curling-kivestä vesipannu, filmirullasta valaisimen jalusta…”
Vuosikymmenten jälkeenkin Castiglionin valaisimet vaikuttavat raikkailta ja moderneilta. Mikä niiden salaisuus on?
”Ne suunniteltiin ensisijaisesti funktion ehdoilla ja tuomaan valoa ilman tyyliseikkoja. Ne pysyvät ajattomina, tai ikivihreinä, koska niiden kanssa ei ole tehty kompromisseja markkinoinnin ehdoilla eivätkä seuraa eri aikakausien muoti-ilmiöitä.”
Iloinen Snoopy-pöytävalaisin sai nimensä Tenavat-sarjakuvan Snoopy-koiran mukaan, sillä sen varjostimen siluetti muistuttaa beaglen päätä.
Giovanna Castiglioni toivottaa lämpimästi tervetulleeksi kaikki, joita hänen isänsä ura ja työ kiinnostavat. Ciao, a presto!
Vielä yksi kysymys: mitkä ovat säätiön syksyn ja talvikauden suunnitelmat?
”Meillä on 16. helmikuuta 2027 asti esillä näyttely, joka jäljittää Achille Castiglionin ja Bruno Munarin välistä vuoropuhelua. Sen jälkeen voisimme kuvitella vastaavan keskustelun joidenkin tämän päivän suunnittelijoiden kanssa. Pysykää kuulolla!
Toivon myös voivani järjestää näyttelyn Castiglionin projekteista erään historiallisen yrityksen kanssa, mutta toistaiseksi kaikki on vielä auki… eli pitäkää peukkuja!”
Katso myös:
• Achille Castiglionin suunnittelmat tuotteet >
• Achille ja Pier Giacomo Castiglionin suunnittelemat tuotteet >
Julkaistu 22.09.2026