Malja tasa-arvoiselle muotoilulle!
DESIGN ON KULKENUT rinnallamme lapsuudesta alkaen, osallistunut lukemattomille arki-illallisille ja tuikkinut lamppuna kirjaston katossa. Olemme istuneet jo lastentarhassa Artekin tuoleilla ja leikelleet hartaasti lumihiutaleita Fiskarsin oransseilla saksilla, juoneet litroittain kyläkahvia Teema-mukeista ja lusikoineet aamupuuromme Savonia-lusikoilla. Designia voisikin Suomessa kuvailla jopa demokraattiseksi.
Suomessa on ollut otolliset olosuhteet muotoilun tasa-arvoistumiselle. Funktionalistinen tyylisuuntaus alkoi saada jalansijaa Pohjoismaissa 1930-luvulla, ja liikkeen keskeisenä aatteena oli, että rakennuksen tai tuotteen pitää palvella tarkoitustaan mahdollisimman hyvin. Kun tuote on huolellisesti suunniteltu helppokäyttöiseksi ja toimivaksi, se on kaunis ilman ylimääräisiä koristelujakin. Tämä eetos sopi hyvin köyhyyden ja materiaalipulan kanssa kamppailevalle Suomelle.
Samoihin aikoihin Skandinaviassa syntyneen hyvinvointivaltioajattelun ilmapiirissä pyrittiin muotoilemaan tuotteita, joihin mahdollisimman monella olisi varaa, ja jotka parantaisivat mahdollisimman monen elämänlaatua.
Suomalaisen muotoilun kolme klassikkoa, joihin aika ei ole purrut: Marimekon Unikko, Artekin Domus ja Iittalan Aalto-maljakko.
Alvar Aalto suunnitteli A201-riippuvalaisimen vuonna 1952 valmistuneeseen Säynätsalon kunnantalon kirjastoon. Artek on ottanut valaisimen uudelleen tuotantoon. Iittalan Aalto-maljakko äänestettiin rakastetuimmaksi suomalaiseksi designtuotteeksi vuonna 2017.
Ikoniset Classic-sakset syntyivät Fiskarsin kylässä vuonna 1967. Oranssikahvaisia saksipareja on myyty jo yli miljardi kappaletta.
Suomalaiset arkkitehdit ja muotoilijat ovat hyödyntäneet vuosikymmenien ajan myös vahvaa käsityöläisyyden perinnettä ja niukkuuden sanelemia rajoituksia. Pitkät talvet ja vähäinen luonnonvalo ovat inspiroineet luomaan valoisia, avaria ja käytännöllisiä ympäristöjä. Kotielämästä on haluttu tehdä niin mukavaa kuin mahdollista käyttäen materiaaleja, joita on ollut saatavilla.
Suomen pitkät talvet ja vähäinen luonnonvalo ovat inspiroineet luomaan valoisia, avaria ja käytännöllisiä ympäristöjä.
Funktionalismin mukana Suomeen rantautui myös uusia tapoja käsitellä tuttuja aineksia: esimerkiksi Alvar Aalto hyödynsi L-jalassaan uraauurtavaa tekniikkaa, jolla puusta saatiin taivutettua lujia, kaarevia muotoja, vaikkapa jakkaroiden ja pöytien jalkoja. Ei ole yllättävää, että suuri osa muistakin klassikkotuotteistamme on valmistettu puusta, koivuvanerista tai teräsputkesta. Yleistynyt sarjatuotanto laski huonekalujen hintoja, jolloin yhä useammalla suomalaisperheellä oli mahdollisuus tavoitella kaunista ja viihtyisää kotia. Tuotteet suunniteltiin tavallisille perheille, jotka toivoivat huonekaluhankinnoilta kestävyyttä ja toimivuutta arjessa.
Kaj Franck sanoi vuosina 1952–53 myyntiin tulleen Kilta-sarjansa olevan protesti eurooppalaisen etiketin vaatimaa moniosaista pöytäastiastoa vastaan. Arabia valmisti astiastoa vuoteen 1975 asti nimellä Kilta, ja vuonna 1981 se uudelleennimettiin Teemaksi. Aallon jakkarasta vuodelta 1933 on muodostunut yksi muotoiluhistorian tunnetuimmista tuotteista.
Maija Isolan Unikko vuodelta 1964 on yksi Marimekon tunnetuimmista kuvioista kautta maailman. Ilmari Tapiovaara suunnitteli Domus-tuolin alun perin opiskelija-asuntolaan.
Pohjoismainen estetiikka, Scandi chic, viehättää suomalaisia vielä tänäkin päivänä: suosimme käytännöllisiä, puhtaita ja yksinkertaisia muotoja, jotka kestävät aikaa ja arkikäyttöä. Monet kymmeniä vuosia sitten suunnitellut huonekalut, valaisimet, astiat ja tekstiilit ovat edelleen ilonamme. Esimerkiksi Ilmari Tapiovaaran opiskelija-asuntolaan piirtämä Domus-tuoli pysyy vuodesta toiseen himoituimpien tuotteiden listalla, ja Annika Rimalan 1960-luvulla suunnittelema, tasa-arvoa julistanut Tasaraita-kuosi on valloittanut makuuhuoneet pussilakanoina ja tyynyliinoina. Tapio Wirkkalan Ultima Thule -lasisto lepäsi välillä isovanhempien kaapeissa, hyppäsi yhden sukupolven yli ja ilahduttaa nyt nuoria designin ystäviä.
Myös suomalaisten rakkaus luontoon näkyy muotoilussa paitsi materiaalien käytössä myös inspiraation aiheissa: Oiva Toikan lasiset linnut ovat rakastettuja lahjoja ja keräilyaarteita, Marimekon tuttu Unikko näyttää edelleen raikkaalta, ja esimerkiksi Ultima Thulen uusi tuleminenkin saattaa johtua siitä, että lasien muodot ja kuviot vievät ajatuksemme sulavaan kevätjäähän.
Suomalaisten rakkaus luontoon näkyy muotoilussa paitsi materiaalien käytössä myös inspiraation aiheissa.
Perinteisesti naismuotoilijat ovat jääneet mieskollegoidensa varjoon, mutta me voimme ylpeillä esimerkiksi Aino Aallon, Maija Isolan ja Armi Ratian kädenjäljellä. Suomalaisen designin demokraattisuus näkyy myös siinä, että meiltä on ponnistanut kuuluisuuteen monia naissuunnittelijoita.
Iittalan Aino Aalto -juomalasit ja lautaset hurmaavat yksinkertaisella muotokielellään, jonka suunnittelun lähtökohtina ovat toimineet monikäyttöisyys ja pinottavuus. Alun perin nimellä Bölgeblick tunnetun lasiston kuviointi jäljittelee veteen heitetystä kivestä syntyviä renkaita.
Annika Rimalan vuonna 1968 suunnittelema Tasaraita-kuosi symboloi tasa-arvoa. Ajattomat raidat rytmittävät niin Marimekon trikoovaatteita, pussilakanoita kuin tyynynpäällisiä.
Ikonisten suomalaismuotoilijoiden perintö siis elää ja voi hyvin, ja tuttujen tekijöiden rinnalle nousee jatkuvasti uusia kykyjä, jotka vaalivat samaa jaetun hyvinvoinnin periaatetta. Usein sanotaan, että taide ja design kuvastavat yhteiskuntaa, johon ne kuuluvat. Suomessa hyvä muotoilu ei ole rajatulle joukolle varattua ylellisyyttä vaan edistää aivan jokaisen viihtyvyyttä ja hyvinvointia. Juuri niin kuin ystävä tekee.
Itsenäisyyspäivänä voisimmekin nostaa maljan muotoilulle – vaikkapa mukavasti käteen solahtavalla, lempeän sinisellä ja käytännöllisen konepestävällä Kartio-lasilla!
Katso myös:
• Kaikki Iittalan tuotteet >
• Kaikki Artekin tuotteet >
• Kaikki Marimekon tuotteet >
Teksti: Kaisa Mikkola Kuvat: Johanna Myllymäki Tyyli: Hanna-Katariina Mononen
Julkaistu 05.12.2019
