Carin seinävalaisin, valkoinen - messinki

Lisa Johansson-Pape (1907-1989) valmistui huonekalusuunnittelijaksi tai niin kuin hän itse halusi sanoa huonekalupiirtäjäksi, Taideteollisuuskeskuskoulusta vuonna 1927. Valmistumisensa jälkeen hän toimi huonekalupiirtäjänä Kylmäkosken huonekalutehtaalla. Vuosina 1933-1937 hän työskenteli Suomen Käsityön Ystävissä mallisuunnittelijana, mutta toimi myös vapaana huonekalusuunnittelijana tehden lähinnä tilaustöitä. Vuonna 1937 hänet kiinnitettiin Stockmannin piirustuskonttoriin huonekalujen ja mattojen suunnittelijaksi. Hänen huonekalunsa olivat aina niukkalinjaisia ja pelkistettyjä, hyvin funktionaalisia.

Lisa Johansson-Papen pitkä ura valaisinsuunnittelijana alkoi 1942, jolloin hänet pyydettiin työhön Stockmannin omistamaan Ornon valaisintehtaaseen. Johansson-Pape kuului myös Suomen Valoteknillisen Seuran perustajiin. Valaisinsuunnittelussa yksi hänen periaatteitaan oli, että valaisimen muoto on alisteinen tekniselle toimivuudelle. Hän suunnitteli enimmikseen valaisimia metallista, akryylista ja lasista

Hän kirjoitti ja luennoi valaistuksesta Japania myöten ja oli vuosia tuntiopettajana Taideteollisessa Oppilaitoksessa. Johansson-Pape toimi myös muiden töidensä ohella Suomen Käsityön Ystävien taiteellisena johtajana 1951-1985 .

Lisa Johansson-Papen työt edustivat Suomea useissa kansainvälisissä näyttelyissä 1930-luvulta alkaen. New Yorkin maailmannäyttelyyn 1939 hän sisusti osan Suomen osastosta ja Milanon triennaalissa 1951 hänen valaisimensa saivat hopeamitalin sekä 1954 triennaalissa kultamitalin.
1960 hän piti Valoa – lasia – metallia -nimisen yksityisnäyttelyn Stockmannin näyttelyhallissa ja Röhsska Museetissa Göteborgissa hänellä oli yhteinen näyttely Dora Jungin kanssa 1966.