Yrjö Kukkapuron ateljee on rajaton inspiraation lähde
Yrjö Kukkapuro (1933–2025) oli Suomen tunnetuimpia huonekalumuotolijoita. Rakastettu Karuselli-tuoli on kansainvälinen designklassikko, taustalla näkyy Ateljee-sarjan nojatuoli.
STUDIO KUKKAPURO PIILOUTUU ohikulkijoiden katseilta yksityiseen pähkinälehtoonsa Kauniaisissa. Kaartuvan purjemaisen katon alla muotoilija Yrjö Kukkapuro ja taidegraafikko Irmeli Kukkapuro asuivat ja työskentelivät vuosikymmeniä rinnakkain, toistensa luovuutta ruokkien. Vuonna 1969 valmistuneessa ateljeessa muotonsa ovat saaneet lukuisat Kukkapuron tuolit, joissa jäljittelemätön muotokieli yhdistyy ihanteelliseen ergonomiaan.
Design Stories sai mahdollisuuden vierailla ateljeessa keväällä 2021, ja kuulimme Yrjö Kukkapuron ajatuksia luovuudesta, laajasta elämäntyöstä ja upean ateljeen vaikutuksesta suunnittelijan työhön.
Irmeli ja Yrjö Kukkapuro työskentelivät yhdessä Ateljee Kukkapurossa talon valmistumisesta lähtien.
ARKKITEHTONISESTI KIINNOSTAVA rakennus piirtää kuvaa 1960-luvun innovatiivisista ihanteista. Samalla se peilaa kiehtovalla tavalla Kukkapuron elämäntyötä muotoilijana. Oman ateljeen suunnittelutyö ajoittui kiihkeään ”lasikuituvaiheeseen”. Tämän aikakauden tuoleissa Karusellista Saturnukseen on kuorimainen rakenne, jossa lasikuidusta valettu runko yhdistyy metallijalkaan ja nahkaverhoiluun. Samanlaisen veistoksellisen kuorirakenteen Yrjö Kukkapuro olisi halunnut myös Studio Kukkapuroon. Rakennukset ensimmäiset pienoismallit tehtiinkin lasikuidusta. Ultramoderni ateljeerakennus syntyi yhteistyössä Eero Paloheimon kanssa ja katettiin hänen ehdotuksestaan lopulta edullisemmalla betonikatolla.
Painovoimaa uhmaava, kolmen pisteen varassa lepäävä katto antaa rakennukselle tunnusomaisen veistoksellisen muodon. Olennaista on myös yhteys luontoon. Pohjoispuolen lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista avautuu näkymä luonnontilaiseen veistospuutarhaan, jossa Kain Tapperin, Kari Huhtamon ja monen muun nykytaiteilijan teosten rinnalla kukkivat keväisin tuhannet valkovuokot.
Vuonna 1969 valmistunut Ateljee Kukkapuro herätti heti kansainvälistä kiinnostusta.
Vastavalmistunut Studio Kukkapuro herätti heti kansainvälistä kiinnostusta. Vuosikymmeniä myöhemmin sitä tullaan yhä katsomaan ympäri maailmaa. Kukkapuroille itselleen se oli jokapäiväisen elämän paikka. Ateljeen kumpuilevan katon alla on asuttiin, juhlittiin ja tehtiin töitä vuosikymmeniä. Vaikka Kukkapurojen koti siirtyi myöhemmin naapuriin, työskentely ateljeessa jatkui – 200-neliöisen tilan täyttäneiden klassikoiden ja prototyyppien joukkoon ilmestyi myös uusia tuolimalleja.
Valkovuokot kukkivat ateljeeta ympäröivässä puutarhassa keväisin.
Ultramoderni ja kokeellinen ateljeerakennus syntyi yhteistyössä Eero Paloheimon kanssa.
Yrjö Kukkapuro, kertoisitko millaiset toiveet ja tarpeet ohjasivat Studio Kukkapuron suunnittelua?
”USA:ssa ja Manner-Euroopassa monet taiteilijat ja arkkitehdit asettuivat 1960-luvulla asumaan ja työskentelemään tyhjiin teollisuushalleihin. Ilmiöstä inspiroituneina mekin toivoimme alun perin löytävämme vanhan navetan tai kaarihallin, jossa voisimme työnteon lisäksi myös asua. Kun sopivaa rakennusta ei löytynyt, Irmelin isä ehdotti, että rakennuttaisimme oman ateljeemme heidän tontilleen Kauniaisiin.
Irmelin kanssa määrittelimme, että 200-neliöinen studiohuone olisi sopivan kokoinen tila sekä asumiseen että työskentelyyn. Yhtäkään väliseinää ei Ateljee Kukkapuroon alun perin rakennettu, ja taisipa meillä olla myös Suomen ensimmäinen saarekkeellinen avokeittiö. Jossakin vaiheessa tyttäremme Isa tosin sitten toivoi omaa huonetta, jolloin rakensimme hänelle sellaisen. Ne seinät on kuitenkin jo aikoja sitten purettu.
”Suunnittelin ateljeen yhdessä Eero Paloheimon kanssa tällaiseksi vähän sattumalta. Inspiraatio tuli enimmäkseen minulta, tekninen osaaminen Eerolta.”
Suunnittelin ateljeen yhdessä ystäväni Eero Paloheimon kanssa tällaiseksi vähän sattumalta. Inspiraatio tuli enimmäkseen minulta, tekninen osaaminen Eerolta. Toiveenani oli veistoksellinen rakennus, jossa olisi lasikuitutuoleistani tuttu kuorimainen rakenne. Karuselli-tuolistani inspiroituneena Eero sitten keksi rakentaa katon kolmen pisteen varaan. Olisin halunnut kolmen sentin paksuisen lasikuitukaton, mutta Eero totesi sen tulevan niin kalliiksi, ettei meillä olisi siihen varaa. Katto valettiin sitten betonista, joka ei maksanut käytännössä muuta kuin kahden viikon muotinrakentamisen kustannukset. Siitä tuli hieno, vaikka vähän kyllä alussa jännitin, miten se kestää. Yli 50 vuotta se on nyt jo siinä ollut.”
Valoisa ateljee on täynnä Kukkapuron prototyyppejä ja valmiita huonekaluja.
Ateljee toimi yhtenä Kukkapuron inspiraation lähteenä.
Urasi muotoilijana on jatkunut vuosikymmeniä. Mistä ammennat inspiraatiosi yhä uudelleen ja uudelleen?
”Kyllä se on tämä ateljee, joka inspiroi aina vain. En ole koskaan joutunut pakottamaan itseäni suunnittelemaan. Kun tulen tänne, niin ajatukset lakkaavat heti pyörimästä ja suuntautuvat luovaan työhön. Prototyyppien ja valmiiden tuotteiden ympäröimänä mielessäni syntyy koko ajan uusia ideoita. Olen onnekas, koska vuodet eivät ole vaikuttaneet ajatteluuni. Tulen tänne edelleen joka päivä työskentelemään.”
”Kun ergonomisen suunnittelutavan oivaltaa, linjat tulevat itsestään. Hyvästä istumisesta ei voi livetä, vaikka tietysti myös estetiikalla on osansa hyvässä muotoilussa.”
Olet suunnitellut ergonomisia tuoleja urasi alkuajoista lähtien. Miten kiinnostuit ergonomiasta alun perin?
”Ergonomiasta löysin oman juttuni jo opiskeluaikoinani Ateneumissa, Taideteollisessa oppilaitoksessa. Kun sisustusarkkitehti Olli Borg kertoi meille luennollaan ruotsalaisen tohtori Bengt Åkerblomin selkätutkimuksesta, juoksin ulos luokasta ja sanoin oivaltaneeni, miten pitää suunnitella. Huonekalumuotoilussa pitää olla argumentteja, kauniit muodot eivät yksin riitä. Ergonomia on ohjannut työtäni siitä lähtien. Kun ergonomisen suunnittelutavan oivaltaa, linjat tulevat itsestään. Hyvästä istumisesta ei voi livetä, vaikka tietysti myös estetiikalla on osansa hyvässä muotoilussa.”
Kaareva betonikatto ja isot ikkunat antavat 200 neliön ateljeelle tunnistettavan ilmeen. Tilan voi bongata myös useista mainoskuvista.
Kukkapuro suunnitteli huonekalujen lisäksi myös valaisimia.
”Kun ekologinen ajattelu tuli 1970-luvulla mukaan voimakkaammin, ryhdyin suunnittelemaan tuoleja kotimaisesta vanerista”, Kukkapuro kertoo.
Ergonomia ohjaa suunnitteluasi ja sinulla on oma, tunnistettava kädenjälkesi, mutta oletko pohtinut, millainen on suhteesi trendeihin?
”Jälkikäteen olen huomannut olleeni todella trendikäs. Kun lasikuitu oli vuosikymmenen ihmemateriaali 1960-luvulla, elin itsekin kiihkeää lasikutuvaihetta. Lasikuitua pidettiin tuohon aikaan ekologisena materiaalina, koska se on kestävää ja helposti korjattavissa.
Kun ekologinen ajattelu tuli 1970-luvulla mukaan voimakkaammin, ryhdyin suunnittelemaan tuoleja kotimaisesta vanerista. Seuraavan vuosikymmenen postmodernistisessa ilmapiirissä koristetyypit tulivat mukaan ergonomian rinnalle. Tässähän alan suorastaan miettiä, olenko sittenkin ollut pelkkä muodin seuraaja.”
Yrjö Kukkapuro tutkimassa Karuselli-tuolin pienoismallia. Suosikkituoli esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1965 Kölnin huonekalumessuilla.
Karuselli-tuolissa yhdistyivät uudella tavalla ergonomia, uudet materiaalit ja tuotantotavat sekä taiteellisuus.
Karuselli-tuoli on kansainvälisesti tunnetuin tuolisi. Kertoisitkö miten tuoli sai muotonsa ja millainen vaikutus sen saamalla huomiolla on ollut sinulle?
”Olin jo vuosia haaveillut Karusellin kaltaisen kokovartalotuolin suunnittelemisesta. Karusellin muoto syntyi likistämällä kanaverkkoa omaa vartaloani vasten. Vuoden verran hioin tuolin muotoa kanaverkosta ja kipsistä veistämällä, kunnes sain säästetyksi riittävästi rahaa, jotta pystyin hankkimaan lasikuitua.
”Karuselli-tuolin muoto syntyi likistämällä kanaverkkoa omaa vartaloani vasten.”
Karuselli-tuoli lanseerattiin Kölnin huonekalumessuilla vuonna 1965 ja se teki minusta 28-vuotiaana saman tien kansainvälisesti kuuluisan muotoilijan. Tuolia esiteltiin 30 ammattilehdessä ympäri maailmaa. Olihan se jännittävää, kun messuilla viereinen Italian osasto seurasi häpeän vallassa Karusellini suosiota. Itse olin huomiosta hiukan hämmentynyt, koska en minä Karusellissa ulkomuotoa ajatellut vaan istuinmukavuutta ja ergonomiaa.”
Kukkapuron vuonna 1969 suunnittelemaa Remmi-nojatuolia koristaa arvokas nahkaverhoilu ja siro teräsrunko. Avainlippu-sertifioitu Remmi-tuoli on valmistettu Suomessa.
Entä millaisia tarinoita Ateljee-sarjan tuotteisiin ja Remmi-nojatuoliin liittyy?
”Ateljee-sarjan idea syntyi, kun katselin hetekaa ja päätin tehdä sohvan ja nojatuolin, joissa hyödyntäisin sen rakennetta. Siitä se sitten yksi kaunis kerta syntyi vuonna 1964. Hetekan tapaan sohvassa ja tuolissa on putkirunko, mutta jousien sijaan pohjassa on vyöt, joiden päällä on pehmeät tyynyt. Ateljeesta tulikin sitten melkoinen kuuluisuus ja sen myötä tulin noteeratuksi kansainvälisenä muotoilijana jo ennen Karusellin maailmanvalloitusta. New Yorkin MoMA hankki Ateljeen silloin kokoelmaansa.
Metalliputki on ollut aina yksi perusraaka-aineistani. Myös 1970-luvulla suunnittelemani Remmi-nojatuolin runko on metalliputkea. Remmiä suunnitellessani olin veistänyt loputtomiin lasikuitumalleja ja niiden sijaan halusin tehdä karun putkituolin. Niin sitten yhtäkkiä piirsin putkirungon, jonka päälle suunnittelin säkistä tyynyt. Siitä se sitten alkoi kehittyä. Voi kai sanoa, että Remmi syntyi siitä tarpeesta, etten enää iljennyt suunnitella lasikuidusta.”
Irmeli Kukkapuro (1934–2022) teki pitkän uran kuvataiteilijana. ”Irmelin vaikutus työhöni on korvaamaton”, Yrjö Kukkapuro on sanonut.
Kukkapuro suunnitteli etualalla olevat CNC-tuolit vuonna 2012. Tuolit on valmistettu kotimaisesta koivuvanerista ja niissä yhdistyy ergonomia ja taiteellisuus.
Työskentelitte vaimosi, Irmeli Kukkapuron, kanssa saman katon alla ateljeen valmistumisesta lähtien. Mikä merkitys tällä yhteistyöllä on ollut työllesi muotoilijana?
”Tapasimme Irmelin kanssa opiskeluaikoina samalla Ateneumin vuosikurssilla ja teimme töitä rintarinnan siitä lähtien. Hänellä on pettämätön värin ja muodon taju ja kyllä minun väriajatteluni on häneltä lähtöisin.
Oma tapani tehdä on hyvin asiallista ja estetiikkani nousee käytännöstä ja ergonomiasta. Irmeli sen sijaan tekee töitä mielikuvituksen varassa. Se piristää myös omaa tekemistäni jonkun verran, jos hän esimerkiksi ihmettelee, onko välttämätöntä suunnitella niin suoraviivaisesti. Irmelin vaikutus työhöni on korvaamaton.”
Katso myös:
• Yrjö Kukkapuron suunnittelemat tuotteet >
Juttua päivitetty 10.2.2025. Juttu on julkaistu alun perin 8/2021.
Julkaistu 10.02.2025
