Sisustusarkkitehti Weera Brownin kotona on lupa rönsyillä ja hassutella

Sisustusarkkitehti Weera Brownin perheen luonteikas koti ei jätä kylmäksi. Oivaltava värien käyttö, hassuttelevat yksityiskohdat ja esineiden mielenkiintoinen muotokieli kertovat vahvasta visiosta.

Asukkaat:

Sisustusarkkitehti Weera Brown ja krematoriotyöntekijä Marko Brown sekä heidän poikansa Havu, 3. Koti on vuonna 1963 rakennettu pienkerrostalo Itä-Pakilassa. Asunnossa on kolme huonetta, keittiö ja parveke, neliöitä on 80.

AJATUS SIITÄ, että kaikki olisi kodin sisustuksessa kerralla valmista, on sisustusarkkitehti Weera Brownin mielestä kerrassaan mahdoton. Työroolissaan julkisten tilojen suunnittelijana hän on toki tottunut hoitamaan projektit annetuissa raameissa. Yksityiselämässä, omien seinien sisällä, saa kuitenkin rönsyillä, hassutella ja haaveilla.

Weera perheineen asuu Helsingin Itä-­Pakilassa sijaitsevan 1960­-luvulla rakennetun pienkerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Vehreä pihamaa, yhteisöllisyys ja rento tunnelma kolahtivat Weeraan ja Markoon heti. ”Aikakauden arkkitehtuurissa on jotain viehättävää ja ihmisläheistä. Asuntopohjien mittasuhteet toimivat ja sisätiloissa riittää runsaasti luonnonvaloa,” Weera pohtii.

Ennen kuin perhe pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa, huoneistossa tehtiin kattava remontti alkuvuodesta 2020. Keittiö siirrettiin eri puolelle asuntoa, ja sähköt sekä lattiat uusittiin. Samalla luovuttiin seiniä kaatamalla yhdestä makuuhuoneesta. Näin saatiin runsaasti avaraa tilaa.

”Tämä ei välttämättä ollut järkevä ratkaisu myynnillisessä mielessä. Teemme kuitenkin kotiin liittyviä päätöksiä keskittymällä tähän hetkeen ja omiin toiveisiimme. Loftmainen tunnelma viehättää meitä enemmän kuin koppimainen asuntopohja,” Weera sanoo.

Kekseliäisyys, leikkisyys ja Weeran pistämätön värisilmä näkyvät kaikkialla perheen kodissa aina vaaleanpunaisesta keittiöstä taiteeseen ja kirppislöytöihin. Weera itse kuvailee sisustustyyliään melko radikaaliksi verrattuna tyypilliseen pohjoismaiseen makuun.

”Lapsuudenkodissani sisustin huonettani omaan persoonalliseen tapaani: kirkkaan pinkeissä seinissä oli valkoisia palloja ja katossa sininen taivas pilvineen. Tykkäsin karvaisista ja puhallettavista kalusteista ja ihailin jo varhain Katja Tukiaisen taidetta,” Weera kertoo.

Rohkean värien käytön lisäksi toinenkin teini-iässä alkanut innostus kuuluu edelleen vahvasti Weeran sisustusfilosofiaan: monet kodin esineistä on ostettu käytettynä. ”Saatan selailla päivittäin verkossa Torin tarjontaa ihan vain rentoutuakseni. Vanhoissa huonekaluissa on usein nokkelia ratkaisuja.”

"Vanhoissa huonekaluissa on usein nokkelia ratkaisuja.”

Jos kotiin hankitaan jotain uutena, siinä pitää olla silloin erityistä jujua. Hyvä esimerkki tästä on Skannosta ostettu Ligne Roset’n Ploum-malliston ylellisen pehmeä sohva. Weera oli ihastellut sitä pitkään ja sai Markonkin lopulta innostumaan pitkäaikaisesta sijoituksesta. ”Sohva on muodoltaan hämmentävä, mutta kuitenkin niin lokoisa ja pehmeä. Huonekaluissa minuun vetoavat juuri tällaiset normaalista poikkeavat jutut,” Weera sanoo.

Weera kertoo, että Marko on erikoistenkin sisustusideoiden suhteen avarakatseinen. Vain yhdelle hankinnalle on mieheltä tullut täystyrmäys: kyseessä oli kirppikseltä ostettu pyörällinen 1990­-luvun sohvapöytä. Sillekin lopulta löytyi sopiva paikka kodissa. Markon silmäterä on puolestaan olohuoneen modulaarinen hyllykkö, johon on järjestelty laaja vinyylilevykokoelma. Kunhan siihen ei kosketa, Weera saa vapaasti kokeilla kaikenlaisia viritelmiä.

”Nautin siitä, että voin leikkiä väreillä, sommitella ja panostaa hauskoihin yksityiskohtiin. Se on mukavaa vastapainoa sisustusarkkitehdin työlle, jossa pelataan varman päälle, tehdään kompromisseja ja suunnitellaan usein melko pelkistettyä,” Weera pohtii. 

Weera saa inspiraatiota ympäröivästä elämästä ja luonnosta. Lisäksi työnsä kautta hän on tekemisissä värien, kuvioiden, kontrastien ja erilaisten materiaalien kanssa. ”Toimin sisustamisessa intuitiivisesti. Jos näen kaupassa tai kirpputorilla kivan tuotteen, saatan ostaa sen hetken mielijohteesta. Kotimme on täynnä heräteostoksia.”

”Nautin siitä, että voin leikkiä väreillä, sommitella ja panostaa hauskoihin yksityiskohtiin."

Vaaleanpunainen on lapsesta asti kuulunut Weeran väripalettiin. Se hehkuukin tämän kodin keskeisellä paikalla. ”Koska keittiö on olohuoneen jatkeena, mietin väritystä hyvin tarkkaan. Päädyin harmaalla taitettuun vaaleanpunaiseen, sillä tiesin, että se sopii hyvin muuhun sisustukseen."

Pitkänomaisen oleskelutilan päätyyn sijoittuva keittiö on kuin koru, joka sointuu kodin kokonaisuuteen. ”Vaaleanpunainen on hyvä vastapari tummille väreille, esimerkiksi siniselle, ruskealle ja harmaalle,” Weera vinkkaa. Weeran lempiväriä on tiedossa kotiin jatkossa enemmänkin, kun kylpyhuoneen remonttivuoro koittaa. Märkätilan seinille on jo valittu vaaleanpunainen mikrosementti. Sen kontrastiksi tulee tummansininen lattia.

Perheelle tärkeintä on tehdä kodista paikka, joka on täynnä elämää. Käytännöllisyyden ja elämyksellisyyden yhdistäminen syntyy uskalluksesta tehdä asioita toisin kuin tavallisesti. Esineitä ei piilotella ja värit saavat räiskyä.

Oma ihanuutensa on turvallisessa ja eläväisessä yhteisössä, jossa on pienen kylän tuntua. ”On ihanaa, jos Havulle jää kodista vahva muisto, joka kantaa läpi elämän. Pienetkin yksityiskohdat saattavat myöhemmin aikuisiällä tuoda mieleen jonkin arkisen ja hyvän hetken lapsuudesta.”

Teksti: Maria Rautio Kuvat: Pauliina Salonen

Juttu on julkaistu alun perin Avotakan numerossa 3/2022.

Julkaistu 22.04.2022