Sannan ja Kain koti Oulussa on yhtä aikaa retro ja moderni
Tammiviilutettu String System -hylly sopii hyvin yhteen Timberwisen tammiparketin kanssa.
Asukkaat:
Taloushallinnon ja vaatekaupan yrittäjä Sanna Ruuhonen, arkkitehti-rakennuttaja Kai Ruuhonen sekä lapset Saana, 10, ja Taito, 15. Koti on kuuden huoneen asunto 1970 rakennetussa kerrostalossa Oulun keskustassa. Neliöitä on 153.
Kai ja Sanna Ruuhonen nauttivat kerrostaloelämän helppoudesta. Se on innostanut heidät hankkimaan kesämökin.
SANNA RUUHONEN KURKISTAA keittiön pariovesta ja astuu auringonsäteiden houkuttelemana parvekkeelle. ”Kesäisin parvekkeelta avautuu vihreä puistonäkymä, ja talvisin meillä on lehdettömien puiden läpi erottuva merinäköala”, hän sanoo.
Sijainti keskellä Oulua on hieno; tunnetuimmat naapurit ovat Toripolliisi-pronssipatsas ja historiallinen kauppahalli. Sannan seuraan parvekkeelle liittyy puoliso Kai.
”Perheemme edellinen koti sijaitsi omakotitaloalueella. Halusimme helpottaa arkea muuttamalla lähemmäksi Sannan työpaikkaa”, Kai sanoo. Sannan Rags-vaateliikkeeseen Rotuaarilla kävelee viidessä minuutissa. Kain työtehtävät kuljettavat häntä ympäri Suomen.
Tumma ruokailutila Cole & Sonin Forest-tapetteineen on pysäyttävä kontrasti vaalealle olohuoneelle. Ruokapöydän yllä on kolme ferm LIVINGin Disc-valaisinta.
Olohuoneen istuinryhmän keskipiste on messinkirunkoinen sohvapöytä 1970-luvulta. Verner Panton suunnitteli Flowerpot-valaisimet 60-luvun lopulla. Co-nojatuolit ovat Audo Copenhagenin.
Kalanruotoparketti korvasi vanhan huonokuntoisen parketin. Avotakan vierestä on puhkaistu uusi oviaukko eteiseen.
Olohuoneen kirjahylly on täynnä tärkeitä esineitä, lehtiä ja taidetta. Oliivinvihreä Urna-maljakko on Carina Seth Anderssonin käsialaa.
RUUHOSET HANKKIVAT nykyisen kotinsa syksyllä 2019. Huoneisto oli alkuperäisasussa. ”Ihastuimme tunnelmaan, isoihin ikkunoihin, olohuoneen takkaan ja keittiön lasisiin parioviin”, Sanna muistelee.
Sanna ja Kai halusivat säilyttää 70-luvun tunnelman, mutta huonejako ei sellaisenaan toiminut heidän perheelleen. Kai piirsi versioita uudesta pohjasta jo ennen kuin tarjoustakaan oli jätetty. Toimivan eteisen tarve oli ilmeinen lapsiperheessä. Ulko-ovesta tultiin kapeaan ja pimeään tilaan, jossa ensimmäisenä kohtasi ruskeaksi tapetoidun seinän.
Suunnitteluun otettiin oppia edellisestä kodista, ja ratkaisuksi eivät riittäneet nimikoidut korit naulakon päällä tai yhden sijaan kaksi kenkäkaappia. Vaadittiin isoja muutoksia. Eteisen yhteydessä ollut vaatehuone poistettiin, koska ajatuksena oli raivata vaate- ja kenkäsäilytykselle avara, yhtenäinen alue. Paremman valon ja tilajaon lisäksi kulku olohuoneeseen helpottui.
”Ihastuimme tunnelmaan, isoihin ikkunoihin, olohuoneen takkaan ja keittiön lasisiin parioviin.”
”Alun perin eteisestä olohuoneeseen kuljettiin ruokailuhuoneen kautta tai tilan perältä. Nyt reitti käy uuden eteisen läpi ja kohti valoa”, Sanna toteaa.
Kakkossisäänkäynti keittiön vieressä suljettiin kokonaan, ja sen tilalle tehtiin vanhempien pukeutumis- ja vaatehuone, josta kuljetaan makuuhuoneeseen. Tila on alkujaan ollut erillinen yksiö. Kodinhoitohuone saatiin sujautettua pohjaan muokkaamalla kahta makuuhuonetta. Kolmen samankokoisen makuuhuoneen rivistö muutettiin kahdeksi makuuhuoneeksi sekä työ- ja kodinhoitohuoneeksi.
Keittiön tumma seinälaatta muodostaa osuvan parin katon rimapaneloinnin kanssa. Allashana on Damixan.
Keittiön erikoisuuksiin kuuluu parveke. Oven edessä katossa erottuu Kain tekemä pleksivalolaatikko, joka toimii kuin kattoikkuna.
OLOHUONEEN LISÄKSI uutta kalanruotoparkettia on myös ruokailu- ja työhuoneessa. Eteisen, pukeutumishuoneen ja makuutilojen lattiaan valittiin parketin sijasta 70-luvulla suosittua kokolattiamattoa muistuttavaa tekstiililaattaa.
”Meillä oli jo yhdessä edellisen kodin huoneessa palamattoa. Mattopalan voi vaihtaa tarvittaessa helposti uuteen”, Sanna kertoo. ”Matto on jalan alla pehmeä, ja se vaimentaa askelääniä”, Kai vinkkaa.
Seinän mittaista ikkunariviä kehystävät lamelliverhot ovat yhtä 70-lukulaiset kuin vanhat, paikalla lasitetut ikkunatkin.
Sannan ja Kain makuuhuone on kuin minimalistisesta tunturihotellista. Tiiliskivi-vuodevaatteet ovat Marimekon.
Työhuoneen tapetti on aitoa 70-lukua. Senkki on Sannan mummolasta. Aslak-tuolin on suunnitellut Ilmari Tapiovaara.
Saanan huoneen tekstiililattiasta on helppo vaihtaa palanen, jos jokin kohta vahingoittuu. PH 5 Mini -riippuvalaisin on Louis Poulsenin.
Kylpyhuoneen tammisen allaskalusteen teki Kain luottopuuseppä.
KODIN TUNNELMA syntyy kiinnostavista kalusteista ja jämptistä värityksestä. Valkoisten pintojen vastapainoksi seinissä ja lattioissa on lämpimiä puun sävyjä. Vaalea ja valoisa olohuone jatkuu ruokailuhuoneena, jonka takaseinä on tapetoitu metsäaiheisella tapetilla.
”Tilassa oli remonttimme jälkeen vihreät seinät, mutta tunnelma jäi mielestämme vähän valjuksi. Tumma tapetti toikin tilaan jämäkkyyttä ja myös kodikkuutta”, Sanna kertoo.
Tumma linja ulottuu seinän takana olevaan keittiöön. Välitilan kapeiden, pystyyn ladottujen laattojen muoto on uskollinen talon rakennusajankohdalle.
”Väri tulee Etna-tulivuoren tuhkasta, jota on käytetty laatan valmistusmateriaalina”, Kai kertoo.
Valkoisten pintojen vastapainoksi seinissä ja lattioissa on lämpimiä puun sävyjä.
Värityksellä ja materiaalivalinnoilla Ruuhoset ovat luoneet eri tilojen välille hienovaraisia hierarkioita. Olo- ja makuuhuoneiden katot ovat valkoisia ja huoneet siksi korkean tuntuisia. Keittiössä, eteisessä ja käytävissä on lasketut rimapaneelikatot. Uritettu paneeli on moderni tulkinta 70-luvulla suositusta sisäkatosta, jossa lautojen väliin jäi selvä rako.
Reilussa kolmessa vuodessa asunnosta on tullut koti. Sanna istahtaa olohuoneen ikkunan edessä olevalle sohvalle ja katselee ympärilleen. ”Vaikka edellinen kotimmekin oli omalla tavallaan ihana, urbaani kaupunkiasuminen sopii meille.”
Teksti ja kuvat: Heikki Rautio
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa 1/2024.
Julkaistu 06.03.2024
