Vähän on riittävästi – Kulosaaren rivitalokodissa näkyvät vuodet Japanissa ja Puolassa
Ikkunoiden takana pilkottaa meri, joka on alkujaan raahelaiselle Marille lapsuudesta tuttu, tärkeä elementti. Kun Mari haluaa rentoutua, hän istuu maiseman ääreen tee- tai kahvikuppi kädessään. Nurkasta kaartuu Flosin Arco-lattiavalaisin.
Asukkaat:
Opettaja Mari Karppanen, 40, ja it-alalla työskentelevä Aki Karppanen, 49, Anton, 10, Leon, 6, sekä kääpiövillakoira Helmi. Koti 160 neliön rivitalokoti vuodelta 1960 Helsingin Kulosaaressa.
Japanissa asuessaan Mari harrasti keramiikkaa. Viehättävät pienet astiat ovat japanilaisen keramiikanopettajan luomuksia, jotka Mari sai läksiäislahjaksi. Sylissä on Helmi-koira.
MARI KARPPASELLA ON TAITO rakentaa koti lähes tyhjästä. Kymmenen vuotta sitten, kun Mari ja puoliso Aki muuttivat Oulusta Japaniin, koti mahtui matkalaukkuihin. Kun nelihenkiseksi kasvaneen perheen oli aika palata Suomeen, he ostivat rivitalokodin Helsingin Kulosaaressa Puolasta käsin.
Akin isän liki valmiiksi remontoimaan uuteen kotiin perhe pääsi muuttamaan noin kolme vuotta sitten. Valoisan, seesteisen kodin seiniä koristaa puolalainen taide, ja kodin tärkein esine on puutuoli, joka edustaa yksinkertaisen kaunista japanilaista estetiikkaa.
Pikkuhiljaa paikkansa ovat löytäneet niin kierrätetyt ja perityt esineet kuin tinkimättömät uudet hankinnat. Murrettu värimaailma ja puu puhaltavat lämpöä tarkalla silmällä sisustettuun kotiin, jossa vähän on riittävästi.
Olohuoneesta on käynti luontoon rajautuvalle pihalle. Mari unelmoi nykyistä isommasta pihasta puutarhahaaveidensa toteuttamiseen.
Olohuone on seurustelua varten, siksi tv on kellarissa. Aki teki sohvapöydän bambulevystä ja kaakeleista. Sirot Vitran LCM-nojatuolit ovat huutokaupasta. Mari osti vintagetarjoiluvaunun miehelleen baarikärryksi mutta omikin sen itselleen. Tärkeä pähkinäpuutuoli on Japanista.
Mitä koti merkitsee sinulle?
”Koti merkitsee tärkeää hengähdyspaikkaa ja tukikohtaa. Mieheni työn vuoksi olemme asuneet ensin neljä vuotta Japanin Tokiossa, sitten noin kolme vuotta Puolassa. Osaan rakentaa kodin mihin tahansa hyvinkin nopeasti. Sillä, missä koti sijaitsee, ei ole niinkään merkitystä. Rakkaat ja merkitykselliset esineet tekevät loppujen lopuksi asunnosta kodin.”
”Sijainnilla ei ole niinkään merkitystä, rakkaat ja merkitykselliset esineet tekevät asunnosta kodin.”
Mihin ihastuit kodissasi?
”Ihastuin ulko-ovelta avautuvaan avaraan olohuonenäkymään, jonka näin myynti-ilmoituksessa, kun aloin Puolasta käsin etsiä meille kotia Suomesta. Nähtyäni kuvat valoisasta ja ihanasti 60-lukua henkivästä asunnosta totesin miehelleni löytäneeni meille kodin. Hyvän ystäväni asunnosta ottama video sinetöi ostopäätöksen. Näimme kodin itse vasta kaupantekotilaisuudessa.”
Oletko kodissasi johonkin erityisen tyytyväinen?
”Maltoimme olla kajoamatta keittiöön, vaikka se vaikutti aluksi liian pieneltä. Sen laajentaminen olisi vaatinut alkuperäisen pohjaratkaisun muuttamista. Ajatus siitä ei tuntunut hyvältä, joten päätimme ensin kokeilla, miten pärjäämme kompaktin keittiön kanssa. Keittiö on osoittautunut yllättävän toimivaksi. Sinne mahtuu kaikki, mitä arjessa tarvitaan.”
Kellarikerroksen oleskelutilaan Aki rakensi itse istuinpenkin ja sen jatkeeksi pöytätason. Japanilaisen taiteilijan Mogu Takahashin lintuaiheinen taulu on lahja ystävältä. Viereinen pieni patsas on Anna Kozłowska-Łucin. Nereus-tyyny on Johanna Gullichsenin.
Mari rakastaa vuonna 1960 valmistuneen rivitaloasunnon monimuotoisuutta. Kaarevan oviaukon takana on ylellisen tilava eteisaula. Ella-rottinkipeili on Sika-Designin, Wire-kukkateline Menun.
Huonekalut eivät juuri vaihda paikkoja, paitsi tamminen ruokapöytä, joka asettuu tilaan myös poikittain. Sen ääressä on muun muassa Carl Hansen & Sønin Wishbone-tuoleja. Ruokapöydän yllä on Louis Poulsenin PH 5 -valaisin.
Valkoiset kaapistot ja välitilaan asennettu peili avartavat pientä mutta tehokasta keittiötä. Herkkä ikebana-asetelma on Marin käsialaa.
Miten ulkomailla vietetyt vuodet näkyvät kodissanne?
”Vuodet ulkomailla näkyvät selkeimmin mukana tuotuina esineinä ja tapakulttuurina. Olen poiminut kustakin maasta ne omimmat jutut. Puolalainen sisustustyyli on makuuni turhan runsas ja koristeellinen, mutta vaikutuin taiteesta. Kotimme veistokset ja suurin osa tauluista ovat puolalaisista taidegallerioista.
Japanissa vietetyt vuodet muuttivat käsitystäni estetiikasta muun muassa niin, että kotimme on muuttunut yhä pelkistetymmäksi. Tykkään toteuttaa Japanissa oppimiani taitoja ja tapoja. Katan mielelläni pöydän tyypilliseen japanilaiseen tapaan keskenään erilaisilla astioilla ja puran luovuuttani tekemällä ikebana-kukka-asetelmia.”
”Japanissa vietetyt vuodet muuttivat käsitystäni estetiikasta. Kotimme on muuttunut yhä pelkistetymmäksi.”
Millanen olet sisustajana?
”Kärsivällinen ja tinkimätön! Olen jo pitkään etsinyt huutokaupasta vintagesohvaa mutta en ole vielä onnistunut löytämään mittasuhteiltaan oikeanlaista, joten jatkan yhä etsintää. Puisesta ruokapöydästä haaveilin jo Japanissa, kunnes teetin sen Puolassa tähän kotiin. Rakastan kirpputoreilla kiertelyä, joten kodissa on sijaa myös sattumille. Vaikka olen parantumaton esteetikko, arvostan käytännöllisyyttä ja arkea helpottavia ratkaisuja, kuten eteisen naulakkoa, johon poikani voivat heittää helposti ulkovaatteensa.”
Yläkerran aulan Japanista tuodussa antiikkikaapissa Mari säilyttää ikebana-välineitä. Tom Schampin taulu on hankittu Puolasta. Itämainen matto toistaa kaapin ja tiikkipuisen kynnyslistan sävyjä.
Svenskt Tennin kattovalaisin piirtyy kauniisti vihreällä taustalla, joka on maalattu Tikkurilan N494 Nefriitillä. Kopio Akseli Gallen-Kallelan Poika ja varis -teoksesta oli Marin pitkäaikainen haave ja äidin antama lahja.
Leonin huoneessa on sekoitus perittyjä, kirpputorilta ja ulkomailta hankittuja kalusteita. Rottinkituoli ja lattiavalaisin ovat Marin lapsuudesta. Sänky pyörillä teetettiin puusepällä. Eleetön puinen pöytä ja tuoli ovat Japanista.
Musiikki on perheen yhteinen harrastus. Anton soittaa kitaraa. Seinävaate on syntymäpäivälahja Japanista, ja sieltä on myös nahkainen arkkupöytä.
Mikä on sinulle rakkain huonekalu tai esine?
”Niitä ovat esineet, joihin liittyy jokin muisto paikasta, ihmisistä, tai ajanjaksosta elämässä. Kun muutimme Suomeen, oli ihanaa purkaa laatikoista ulkomailta tuotuja rakkaita esineitä. En voisi kuvitella koskaan luopuvani tuolista, jonka ostin ensimmäisellä Japanissa ansaitsemallani palkalla. Muistan vieläkin sen onnen tunteen, kun menin hakemaan Kiyoshi Sadogawan suunnittelemaa yksinkertaisen kaunista puutuolia.”
Miten ystävänne kuvailevat kotianne?
”Moni ihmettelee, miten vähän meillä on tavaraa. Muutot maasta toiseen ovat väistämättä vähentäneet tavaramäärää. Kun asuimme Japanissa, hain inspiraatiota ja kulutin aikaa kiertelemällä seutu kerrallaan sisustuskauppoja. Siihen nähden meillä on mielestäni varsin vähän tavaraa. Meillä on myös aina siistiä. Järjestys tuo kotiin kaipaamaani levollisuutta.”
Teksti: Joanna Ekberg Kuvat: Mikael Pettersson
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa 5/2021.
Julkaistu 11.06.2021
