Rosita ja Matias remontoivat kodin entiseen kansakouluun Turussa
Olohuoneen sohva, senkki ja valaisimet ovat löytyneet nettikirpputoreilta ja vanhan tavaran liikkeistä.
Asukkaat:
Verhoilija Rosita Haapasaari ja kokki Matias Andersson sekä hoitokissa Nurru. Koti on noin 90 neliön asunto entisessä Ristimäen koulussa Turun liepeillä. Koulu on nimetty Toukolaaksoksi, koska se on taiteilija Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin syntymäkoti. Laaksosen vanhemmat toimivat koulun opettajina. Yli sata vuotta vanha talo on jaettu kahdeksi asunnoksi. Kodissa toimii myös Rositan yritys Verhoomo Kotosalla.
Keittiöön haluttiin 50-luvun tunnelmaa. Puuseppä Ville Aakula valmisti aikakauteen sopivat alakaapit vetimineen.
PIENI REMONTOIVA PUUTALO Turun keskustan tuntumasta. Sellaisesta Rosita Haapasaari ja Matias Andersson haaveilivat asuessaan vuokralla vanhassa kivitalossa. Suunnitelmat muuttuivat, kun kaveriporukkaan kuuluneen muotoilijaparin Saana Sipilän ja Olli Sallisen kanssa alkoi kyteä ajatus talon hankkimisesta.
Ollin vanhemmat olivat muuttaneet pois Turussa Aurajoen rannalla sijaitsevasta Ristimäen entisestä kansakoulusta, ja talo oli jäänyt tyhjilleen. Aluksi kukaan ei ajatellut vakavasti, että he ostaisivat talon yhdessä.
”Ajatus tuntui ainutlaatuiselta ja jännittävältä mahdollisuudelta mutta myös hyvin epätodelliselta. Emmehän me olleet koskaan remontoineet taloa tai edes huoneistoa. Olimme asuneet aina vuokralla. Hiljalleen tuli kuitenkin fiilis, että talosta olisi mahdollista tehdä meille koti”, Rosita sanoo.
Verannan seiniä koristavat kuviot on tehnyt talon aiempi taiteilija-asukas. Eteisen väreihin on saatu inspiraatiota Turun Vesilaitosmuseosta.
Rosita ja Matias kävivät hakemassa aidot 40-luvun yläkaapit remontin tieltä porilaisesta talosta ennen kuin keittiötä oli edes suunniteltu.
Keittiössä on onnistuneesti yhdistetty uutta ja vanhaa. Välitilan kaakelit on laatoitettu tiilikuvioon.
Viisi vuotta sitten kaverukset kävivät ensimmäisen kerran katsomassa taloa ostoaikeissa. Rosita muistelee, että korkeiden huoneiden mittakaava tuntui epätodelliselta.
”Talossa meitä viehättivät erityisesti sekä sen historia että alkuperäiset pintamateriaalit ja tulisijat, joita oli poikkeuksellisen paljon. Vanhoja koulurakennuksia usein uudistetaan mittavasti vuosikymmenten aikana, mutta tämä talo oli onnekkaasti säästynyt suurremonteilta.”
”Talossa meitä viehättivät erityisesti sekä sen historia että alkuperäiset pintamateriaalit ja tulisijat, joita oli poikkeuksellisen paljon.”
Ostopäätöstä kypsyteltiin pitkään. Kaverukset tutustuivat taloon ja tutkivat sitä pari vuotta, ennen kuin kaupat syntyivät elokuussa 2015.
Varoittelijoitakin riitti. Moni piti ystävien kanssa yhdessä toteutettavaa remonttia liian isona riskinä.
”Näin mittava paritalon kunnostus vaatii kärsivällisyyttä ja joustavuutta, mutta meillä on naapureiden Saanan ja Ollin kanssa yhtenevät näkemykset isoista linjoista, joten isoja yhteentörmäyksiä ei ole tullut.”
Talon historiasta muistuttavat opetustaulut, opettajanpöytä ja vanha urkuharmoni, jota Matias ja Rosita toisinaan soittavat. Billnäs-työtuoli on verhoilijaharjoittelijan verhoilema.
Olohuoneen helmipaneelikatto, puulattia ja komea kaakeliuuni ovat sadan vuoden takaa.
Olohuoneen lukunurkassa on Yngwe Ekströmin vuonna 1956 suunnittelema Lamino-nojatuoli.
Seinällä on naapurissa asuvien ystävien, muotoilijapariskunta Saanan ja Ollin, suunnittelema Elonkierto-ryijy.
Rosita ja Matias irtisanoivat vuokra-asuntonsa, muuttivat remontin keskelle asumaan ja ryhtyivät purkuhommiin saman tien.
”Usein sanotaan, että talossa kannattaa asua ainakin vuosi, ennen kuin lähtee tekemään remonttia. Emme odottaneet niin kauan mutta olemme edenneet rauhassa ja tutustuneet samalla taloon. Remontin keskellä asuminen on vaikuttanut valintoihin ja ratkaisuihin. Näkemykset ovat muovautuneet hiljalleen.”
”Usein sanotaan, että talossa kannattaa asua ainakin vuosi, ennen kuin lähtee tekemään remonttia. Emme odottaneet niin kauan mutta olemme edenneet rauhassa ja tutustuneet samalla taloon.”
Aluksi asuntona toimi makuuhuone, kun keittiötä, olohuonetta ja kylpyhuonetta remontoitiin. Taloon ei tullut vettä, ja lämmöstä huolehti yksi irtopatteri.
”Asuimme kahdeksan kuukautta ilman keittiötä ja kylpyhuonetta. Rositan äiti asuu naapurissa, jossa kävimme peseytymässä ja laittamassa ruokaa.”
Matias oli viikot töissä laivalla, ja Rosita asui pimeässä ja kylmässä talossa paljon yksikseen.
”Elämä oli tosi primitiivistä. Muistan, miten hiiviskelin pimeässä talossa taskulampun valossa lämmittämään mikroateriaa. En ollut tottunut olemaan yksin niin isossa talossa, mutta minua ei pelottanut.”
Opettajan pöytä löysi paikan makuuhuoneesta, ja kirjahylly on edellisen omistajan. Nojatuoli on Rositan kunnostama. Sohvapöytä on Carl-Gustaf Hiort af Ornäsin 40-luvun Ministeri.
Sängynpäädyn Rosita on tehnyt itse. Tapetti on Cole & Sonin Great Vine.
Makuuhuoneen nurkkaan rakennettiin samanlaiset kaapit, jollaisia tilassa oli ennestään.
Rosita ja Matias ovat tehneet suuren osan remontista itse, ja työ on opettanut tekijäänsä. Pariskunta on opiskellut vanhan hirsitalon remontointia ja perinnerakentamista kirjoista ja netistä. Rosita kävi myös ikkunoiden kunnostuskurssin. Työtä on helpottanut se, että talossa on tallella paljon alkuperäistä: kaakeliuunit, helmipaneelikatto, makuuhuoneen pinkopahvikatto, ovet, ikkunat ja listat ovat sadan vuoden takaa. Muovimaton alta löytyi alkuperäinen puulattia.
Pariskunnalla on samanlainen sisustusmaku. He pitävät vanhojen talojen estetiikasta.
”Eri mieltä olemme olleet ainoastaan bändijulisteista ja siitä, saavatko cd-levyt olla näkyvillä”, Rosita nauraa.
Kotiin ei ole hankittu juuri mitään uutena. 1930- ja 50-luvun kaarevalinjaiset kalusteet, etenkin tuolit, ovat Rositan suuri intohimo. Kalusteiden huono kuntokaan ei ole este niiden hankkimiselle, koska verhoilija taitaa kunnostuksen.
”Kun on paljon tilaa, kalusteita tulee helposti hankittua liikaa. Tila on tuonut sisustamiselle myös omat haasteensa. Huonekalujen sijoittaminen suureen ja korkeaan tilaan on ollut yllättävän vaikeaa.”
Vaikutteita kodin sisustukseen on haettu myös arkkitehtuurikohteista, kuten Alvar Aallon rakennuksista.
”Ennen panostettiin pieniin yksityiskohtiin, kuten ovien ja ikkunoiden kahvoihin. Niissä on saanut näkyä kädenjälki. Tykkäämme siitä, ettei kaikki ole virheetöntä vaan esimerkiksi vanhoissa kaakeleissa on sävyeroja.”
”Tykkäämme siitä, ettei kaikki ole virheetöntä vaan esimerkiksi vanhoissa kaakeleissa on sävyeroja.”
Harmoninen värimaailma on poimittu perinnevärikartasta. Cole & Sonin tapetteihin on haettu inspiraatiota seiniltä löytyneistä vanhoista tapeteista.
”Seinien pinkopahvit vaihdoimme, koska vanhat olivat liian kuprulla. Löysimme seinistä upeita tapetteja, mutta niitä ei voitu säilyttää. Olemme säästäneet tapetinpaloja, joista on tarkoitus tehdä tapettikirja. Olohuoneen seinään jätimme palan punatulkkuboordia.”
Kylpyhuoneen peilin on tehnyt puuseppä Ville Aakula. Lisa Johansson-Papen vanhoissa valaisinkuvuissa on Ifön uustuotantona valmistamat kostean tilan posliinikannat. Senkki on kirpputorilöytö. Rosita on lakannut sen venelakalla.
Kylpyhuoneen laatat ovat Pukkilan, allas Svedbergsin ja hana Oraksen.
Olohuoneen tiikkihyllyssä säilytetään hienoja ginipulloja ja Kosta Bodan Wildlife-kokoelman lasieläimiä. Tapetti on Cole & Sonin Florencecourt.
Rosita perusti entiseen luokkahuoneeseen oman verhoomon. Se remontoitiin talon tyyliin sopivaksi. Seinällä on Pihlgren ja Ritolan William Morris -tyylinen tapetti.
Nyt remonttia on takana kolme vuotta ja tekemistä on yhä paljon. Sali on vielä kesken, julkisivun maalaus loppusuoralla, ja kellarin remontin on tarkoitus valmistua ensi kesään mennessä.
Remontti on opettanut ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Paljon helpompaa olisi laittaa uudet listat, ovet ja ikkunat kuin kunnostaa vanhat, mutta niissä ei olisi vanhan talon tuntua.
”Ihan kaikkea ei silti kannata ja tarvitse lähteä tekemään alusta asti. Jotkut tekevät maalitkin itse. Liiallisella pieteetillä talo ei valmistu koskaan.”
”Ihan kaikkea ei kannata lähteä tekemään alusta asti. Liiallisella pieteetillä talo ei valmistu koskaan.”
Välillä on iskenyt paha remonttiväsymys. Silloin on pidetty suosiolla taukoa. Pahimpina hetkinä Rosita on miettinyt, että helpommalla pääsisi, kun muuttaisi kerrostaloon vailla remonttihuolia.
”Mutta tosiasia on, ettemme osaisi muuttaa asuntoon, jossa ei olisi mitään laittamista. Loppuelämän koti tämä ei välttämättä ole. Haaveenamme on 1930–40-luvun funkistalo, jossa pääsisi toteuttamaan toisenlaisia sisustusunelmia kuin tässä satavuotiaassa puutalossa. Mutta nyt tämä tuntuu kodilta eikä meillä ole kiire minnekään”, Rosita ja Matias sanovat.
Teksti: Anu Välilä Kuvat: Suvi Kesäläinen
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa 11/2018. Toukolaakson remontin etenemistä voi seurata blogista www.toukolaakso.fi.
Julkaistu 02.01.2019
