Veikeää vaaleanpunaista – kodin väripilkkuna on Eero Aarnion Pastilli-tuoli
Artekin 112B-seinähyllyt kuuluvat kodin klassikoihin. Seinällä on taiteilija Laura Annalan teos. Vitran Panton-tuolia ja wieniläistuoleja yhdistävät kaarevat linjat. Rahi ja sohva ovat Hakolan.
Asukkaat:
Valikoimajohtamisen tehtävissä toimiva Emilia Santavuori, 33, mainosalan ohjaaja Elias Santavuori, 31, ja Frans, 3,5. Koti on 77 neliön kolmio vuoden 1953 kerrostalossa Helsingin Meilahdessa.
Emilia rakastaa kodissaan valon ja varjon leikkejä. Eero Aarnion Pastilli-tuoli on paitsi veikeä myös mukava istua. Sen parina on Vitran Akari 10A -valaisin. Emmi Ohraniemi maalasi värikkään taulun tilaustyönä.
KESKIPÄIVÄN VALO pilkahtelee kauniisti kaupunkikodin avarassa olohuoneessa. Juuri väljät neliöt tekivät Emilia ja Elias Santavuoreen vaikutuksen asuntokaupoilla muutama vuosi sitten.
Heidän kodissaan yhdistyvät viehättävästi jämptiys ja luova ajattelu. Taiteen, second hand -löytöjen ja perintöhuonekalujen harmonisesta joukosta erottuu hauskasti Eero Aarnion suunnittelema vaaleanpunainen Pastilli-tuoli.
Muuton jälkeen parin tarvitsi tehdä uudessa kodissaan vain pientä ehostusta. Seinillä on harmoninen väripaletti, ja vaaleaksi käsitelty mosaiikkiparketti näyttää modernilta. Eteiseen on vielä suunnitteilla puusepältä tilattava säilytysjärjestelmä. Tulevaisuuden haaveissa on myllätä huoneita isomminkin, mutta kiirettä ei ole. Luonteikkaassa kodissa kaikki toimii, ja pikku Fransilla on runsaasti tilaa temmeltää.
Viherkasvit kehystävät oleskelutiloja kauniisti. Sohvan seuraan sopii Artekin Safarituoli. Vaaleanpunainen tyyny on Marimekon ja hauska seinälintu Tukholman-matkalta.
Artekin jatkettava ruokapöytä 1960-luvulta on huippulöytö huutokaupasta. Netistä löytyneiden wieniläistuolien kaverina on Knollin Bertoia-tuoli. AMA 500 -riippuvalaisin on Artekin.
Vaaleanpunainen seinä on maalattu Tikkurilan sävyllä G477 Budoaari. Koppa-tarjoiluastia on Marimekon ja Nappula-kynttilänjalka Iittalan. Emilian veli on tuonut öljyvärimaalauksen Meksikosta.
Parasta kodissamme on…
valo, tilan tuntu ja leveät ikkunalaudat. Asumme läpitalonhuoneistossa, joten luonnonvaloa virtaa ikkunoista kahdelta suunnalta. Aamuaurinko täyttää olohuoneen erilaisilla sävyillä ja varjoilla. Iltaisin voimme ihastella auringonlaskun väripalettia makuuhuoneessamme.
Vietämme kotona suurimman osan ajastamme olohuoneessa, joka toimii niin ruokailutilana kuin Fransin leikkipaikkana. Lasitetun parvekkeen avaamme sisätilan jatkeeksi jo varhain keväällä.
Epäkäytännöllistä sen sijaan ovat…
säilytysratkaisut. Meillä on edelleen käytössä alkuperäisiä sisäänrakennettuja kaappeja ja komeroita avainlukkoineen. Kaapit ovat korkeita ja syviä, eli periaatteessa tilaa on, mutta sitä ei ole käytetty tehokkaasti. Epäkäytännöllisuus korostuu etenkin vaatekaapeissa. Toisinaan haaveilen, että keittiö olisi osa olohuonetta eikä erillinen tila.
”Pyrimme sisustaessa aina ehjään kokonaisuuteen, vaikka haluammekin kerroksellisuutta ja värejä.”
Sisustajana olen…
selkeä mutta ripauksella persoonallisuutta. Pyrimme aina ehjään kokonaisuuteen, vaikka haluammekin kerroksellisuutta ja värejä. On ollut mielenkiintoista ja hauskaakin seurata, kuinka oma koti on muuttunut vuosien varrella. Se on ikään kuin kypsynyt samaan tahtiin meidän kanssamme.
Panostamme laadukkaisiin ja kestäviin huonekaluihin, niin materiaaleiltaan kuin muotoilultaan. Vaikka meillä on designhuonekaluja, ei merkki ratkaise ostopäätöstämme. Suurin osa kalusteistamme on hankittu huutokaupoista ja netin kierrätyspalstoilta. Tavaroissa saavat näkyä elämän jäljet. Kiinnymme esineisiin, joilla on tarina.
Erillisessä keittiössä saa puuhastella rauhassa. Kvikin kaapistot toimivat hyvin pitkän mallisessa tilassa.
Artekin hyllyllä on esillä kirjoja ja kirpputoriaarteita.
Rakkaimpia aarteitani ovat…
isoäidiltäni peritty vanha lipasto, jonka hänen perheensä otti mukaansa yhtenä vain muutamasta huonekalusta lähtiessään evakkoon Karjalasta. Lipasto on kulkenut mukanani opiskeluajoista asti.
Lähes kaikki esineet ja huonekalut ovat päätyneet kotiimme tarkan harkinnan tuloksena. Esimerkiksi Alvar Aallon Artekille suunnittelema, tuotannosta jo poistunut ruokapöytä oli meillä etsinnässä pitkään. Pöytä on nähnyt elämää, mutta se sopii meille täydellisesti. Esineisiin syntyy erityinen tunneside, kun niiden hankkimisen eteen joutuu näkemään vaivaa.
”Kodin ei tarvitse aina olla siloteltu ja tiptop, mutta siisteydellä on meille merkitystä kodissa viihtymiselle ja rentoutumiselle.”
Kodissani ei koskaan nähdä…
kirkkaan- tai tummanpunaista. Vaikka meillä toki on muita punaisen sävyjä, kuten vaaleanpunaista, perinteinen punainen ei levottomuudessaan miellytä omaa silmääni. Sisustuksessa saa olla väriä, mutta sävyjen tulee olla tasapainossa keskenään.
Meillä näkee harvoin kaaosta tai sotkuakaan. Kodin ei tarvitse aina olla siloteltu ja tiptop, mutta siisteydellä on meille merkitystä kodissa viihtymiselle ja rentoutumiselle. Pyrimme siihen, että turhat tavarat laitetaan kiertoon.
Pahoja virhehankintoja…
ei ole tullut tehtyä muutamaa mattoa lukuun ottamatta, koska olemme sisustajina harkitsevia. Spontaanein hankintamme on ollut Eero Aarnion pinkki Pastilli-tuoli, mutta se istuu kokonaisuuteen hyvin.
Emilia ja Elias valitsivat makuuhuoneensa seiniin rauhoittavan vihreänharmaan Tikkurilan sävyn S440 Silkkitie. Yöpöytänä toimii HAYn Tarjotinpöytä. Annon pellavalakanoiden päällä on Lapuan Kankureiden Saaga Uni -villahuopa.
Emilia on perinyt senkin mummoltaan, ja siihen liittyy suuri tunnearvo. Eliaksen musiikkiharrastus näkyy kotona. Senkin päällä on Annon maljakko.
Kodin seesteinen tunnelma jatkuu Fransin huoneessa. Tehosteseinän sävyksi valikoitui Tikkurilan V447 Serpentiini. Säilytyslaatikot ovat nätissä rivissä Ava Roomin sängyn alla.
Fransin huoneen väriläiskä on Finarten Kortteli-matto. String System -työpisteen edessä on Emilian isopapan tekemä tuoli. Säilytyskorit ovat Annon.
Arkeamme helpottaa…
asuntomme sijainti. Olemme lähellä Helsingin keskustaa, mutta Meilahden puistomainen asuinympäristö toimii lapsiperheen arjessa hyvin. Liikumme usein julkisilla liikennevälineillä tai pyörillä auton sijaan. Keskuspuisto on tien toisella puolella ja Seurasaari vain kivenheiton päässä. Luonto on siis lähellä, vaikka Mannerheimintie kulkee vieressä. Olemme molemmat kasvaneet pienessä kaupungissa ja nautimme nyt siitä, että ympärillä on elämää ja ihmisiä.
Tätä ei moni arvaa, mutta…
meillä mies hoitaa viherkasvit. Eliaksella taitaa olla enemmän kärsivällisyyttä tuohon hommaan kuin itselläni.
Haaveilen…
isosta, ikkunallisesta kylpyhuoneesta, johon mahtuu kylpyamme. Seinissä näkisin pystyyn ladotut korkeakiiltoiset, kauniinsävyiset kaakelit. Olemme joskus miettineet, voisiko haaveen toteuttaa nykyisessä asunnossamme, mutta juuri nyt remontti ei ole ajankohtainen.
Teksti: Maria Rautio Kuvat: Pauliina Salonen
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa 9/2021.
Julkaistu 08.10.2021
