Elenan ja Lassen koti tarjoaa kauneutta kaikille aisteille
Vanhan huoneiston tilanjako tarjoaa loistavat puitteet niin kodille kuin työlle. Olo- ja makuuhuoneen päätyjen välistä on lohkaistu pala pienelle erilliselle, ikkunalliselle sopelle, joka toimii Elenan työhuoneena.
NAG CHAMPA -SUITSUKKEEN lempeän hienostunut tuoksu täyttää kodin. Suitsukkeiden ja kynttilöiden polttaminen on päivittäinen rituaali Elena Palomon ja Lasse Pietiläisen maadoittavan levollisessa ja tunnelmallisessa kodissa.
Muita oman tilan peruspilareita, joita tosin ei koskaan ole tietoisesti määritelty, ovat maanläheiset värit ja materiaalit sekä rosoisuus, käytetyt, vanhat jutut sekä uniikit taiteen ja käsityön rajamaille asettuvat esineet.
Lasse, Elena ja Jimmy-koira. Valkoinen, pehmeä Ribbon-matto on Woven Worksin.
Koti on osa laajempaa tyylipalettia, johon kuuluvat myös vaatteet ja oikeastaan koko elämäntapa. Elena toteaakin heidän pukeutuvan samalla tyylillä, millä he ovat laittaneet hiljalleen omaa kotiaan: eri tyylisiä, sattumanvaraisesti tunteella valittuja yksittäisiä kappaleita yhdistellen.
”Koti on tunne siitä, että kuuluu johonkin luontaisesti, ilman mukautumista.”
Unelmien vuokrakoti sijaitsee vanhassa jugend-talossa Helsingin Kruununhaassa. Huoneisto tarjoaa tilan kodin ja työn yhdistämiseen. Se on tärkeää, sillä molemmat tekevät kunnianhimoista uraa taiteen parissa päivätyön ohessa ja useimmiten kotona.
Olohuoneen pöydän ympärille on kerätty mielenkiintoisia, vanhoja tuoleja. Francklystä löytyneet vaaleat tuolit paljastuivat Artekin ja arkkitehti Shigeru Banin 10-Unit System -tuoleiksi.
Koti on täynnä pieniä kauniita asetelmia. Vanhan kirjakaapin päällä on Heli Juutin Etruscan-puuveistos ja pöydällä Elenan oma laakea vati.
Laila-niminen veistos on Elenan.
Persoonalliset kalusteet ovat usein vanhoja, elämää nähneitä esineitä kirppareilta, taideteoksia tai uniikkikappaleita, kuten Eemeli Sahimaan veistoksellinen istuin, johon Lasse ihastui vieraillessaan tekijän verstaalla. Kulmassa pilkottaa maalaus, jonka Elena löysi eräänä kesänä Marseillesta.
ELENA TUNNETAAN orgaanisista, usein liikkeen inspiroimista, tasapainoa ja harmoniaa tavoittelevista keramiikkaveistoksista. Taidekeramiikan rinnalla nuori taitaja tekee mieluista päivätyötä Kalevala Korun markkinoinnin parissa. Lasse puolestaan yhdistää kyberturvallisuuskonsultin tehtävät muusikon ja äänisuunnittelijan töihin.
Avaran kaksion väljiin neliöihin ja hulppeaan huonekorkeuteen kuuluu keittiön lisäksi kaksi suurta huonetta ja halli sekä kylpytilojen ylle joskus rakennettu tilava parvi. Olohuoneen jatkeena on omaan rauhaansa sijoittuva valoisa erkkerinurkkaus, jonka Elena näki välittömästi työhuoneenaan. Hallin ja käytävän lattialaatoitukset sekä eteisen vaatekaappien puiset ritiläovet puolestaan vievät ajatukset Elenan toiseen kotimaahan Espanjaan.
Paikassa on sopivasti kaunista patinaa ja elämisen jälkiä ja se tuntuu kodilta, vaikka sen sisustus väreineen ja yksityiskohtineen, jopa verhoineen on toisen luoma. Pari kokee paikan jollain tapaa tutuksi. Huoneisto sai sitä arvostavat asukkaat ja toisaalta pari löysi oman oloisensa kodin.
Olohuoneen sisustus muodostuu harmonisesta sekoituksesta uutta, vanhaa ja uniikkia. Sohvan taustalle sijoitettu jugend-sermi erotti vanhassa kodissa työpisteen muusta tilasta. Faye Toogoodin suunnitteleman Puffy-nojatuolin yllä on Elenan tumma, metallinhohtoinen veistos.
Ingo Maurerin Lampampe-pöytävalaisin on harvoja kotiin uutena ostettuja esineitä.
Tilava kaksio keittiöineen ulottuu läpi talon. Keskelle jää tilava halli parvineen.
UUDET VUOKRALAISET saattoivat kantaa tavaransa vanhaan, luonteikkaaseen huoneistoon ilman remonttia tai suuria säätöjä. Makuuhuoneen vihreäksi maalatut seinät olivat ainut asia, joka mietitytti hieman, mutta hetken tunnustelun jälkeen väri on osoittautunut rauhalliseksi taustaksi omille kalusteille. Muutoin tavarat vain loksahtivat luontevasti paikoilleen ja lopputulos näyttää hyvin vahvasti Elenan ja Lassen kodilta.
”Tietysti huoneiston vanhat, upeat yksityiskohdat luovat sielun ja tunnelman paikalle. Samoin historia, kerroksellisuus ja ajan kuluminen näkyvät ja saavat olla osa kokonaisuutta. Tilassa itsessään on luonnetta”, Elena sanoo miettiessään, miksi paikasta muodostui niin helposti oman oloinen koti.
Elenan työtilan kompakti koko ja kadulle päin katsovien ikkunoiden antama valo tekevät siitä täydellisen. Tila liittyy avoimena, ainoastaan lasiseinäkkeellä viitteellisesti rajattuna muusta olohuoneesta.
Elenan veistosten vapaasti virtaavissa muodoissa on liikettä, kehon inspiroimia muotoja ja tanssin sulavuutta yhdistettynä savelle ominaisiin pintatekstuureihin ja maanläheisiin väreihin.
Elenan teoksia on nähty näyttelyissä Helsingin ohella ainakin Kööpenhaminassa, Berliinissä ja Pariisissa.
Työtilan avohyllyillä on harjoitelmia, taideteoksia ja Elenaa inspiroivien taiteilijoiden urasta kertovia kirjoja.
Pari ei katso varsinaisesti sisustavansa kotia, vaan se rakentuu eläen, pala ja esine kerrallaan. Tunne ohjaa kodin hankintoja. Esineiden pitää puhutella ja herättää ajatuksia. Lopulta noista kalusteista, esineistä ja uniikeista aarteista muodostuu kokonaisuus.
Ehkä lopputulos on juuri henkilökohtaisten ja intuitiivisten mieltymysten vuoksi asukkaidensa näköinen, persoonallinen ja jäljittelemätön.
”Meillä molemmilla on ollut aina tarve ympäröidä itsemme meitä puhuttelevilla esineillä, kauneudella ja rauhalla, niin kotimme kohdalla, kuin vaatteissa, joita käytämme.”
Kodin tunnelma syntyy myös siitä, miten kotia eletään, miten asiat asettuvat suhteessa toisiinsa ja miten esineitä käytetään. Elena ja Lasse luovat arkisista esineistä pieniä asetelmia ympäri kotia. Kirjat on ryhmitelty kauniisti hyllyille, suitsukkeen pidike ja tulitikkurasia muodostavat yksinkertaisen sommitelman lipaston päälle ja öljypullo, pippurimylly ja kulho toisaalle. Turhalle tavaralle ei ole paikkaa kokonaisuudessa.
Pihan puolelle sijoittuva väljä keittiö on muun kodin tapaan sopiva sekoitus kaikkea kaunista ja keittiölle oleellista.
Ruokapöydän ympärille koottiin sekalainen joukko istuimia. Vaarniin 001-puutuoli oli toivelistalla jo pidempään ja se löytyi Francklystä. Puinen kalareliefi Carlo Raymann.
VAIKKA ASUKKAAT seuraavat mielenkiinnolla muotoilua, kirpputoreja ja huutokauppoja, he toteavat, että tässä asunnossa on jo nyt riittävästi kalusteita. Kodissa pitää olla myös väljyyttä ja tilaa hengittää. Taidetta ja jotain uniikkiteoksia sinne voidaan lisätä ja harkiten hankkia jotain pientä, kuten etsinnässä olevan kauniin shakkilaudan ja nappulat sitten kun sellainen osuu kohdalle.
”Meillä molemmilla on ollut aina tarve ympäröidä itsemme meitä puhuttelevilla esineillä, kauneudella ja rauhalla, niin kotimme kohdalla, kuin vaatteissa, joita käytämme”, Elena sanoo.
Makuuhuoneessa on reilusti sekä neliöitä että kuutioita. Lassen työpiste lukuisine laitteineen hallitsee ikkunan edustaa.
Elenalle koti merkitsee tilaa luomiselle, paikkaa, jossa voi upota häiriöttä mielensä sopukoihin ja ammentaa sieltä ajatuksia. Se on itseä varten luotu tila, jossa on pysyvyyttä.
”Koti on minulle turvan, rauhan ja vapauden tila, jossa voin olla täysin levossa ja itsenäni. Koti on tunne siitä, että kuuluu johonkin luontaisesti, ilman mukautumista”, Lasse kiteyttää omia ja Elenan jakamia ajatuksia kodin merkityksestä.
Katso myös:
• Asun Homes vol 8 >
• Elena Palomon nettisivut >
Juttu on julkaistu alun perin Asun-lehden numerossa 51.
Julkaistu 08.01.2026
