Villa Koivikko on Aarne Ervin suunnittelema 1950-luvun helmi
Arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema Villa Koivikko on parasta 1950-luvun arkkitehtuuria. Siinä on toimiva tilanjako, joka jakautuu kahteen puoliskoon: avaraan oleskelutilaan ja yksityisempään keittiöön ja makuuhuoneisiin.
OLI VUOSI 1958. Kun arkkitehti Aarne Ervi vieraili suunnittelemassaan yksityiskodissa, Villa Koivikossa, hän otti valokuvan sen olohuoneen sohvaryhmästä. Sisustukseen kuului kolme tummaksi verhoiltua nojatuolia, vaaleampi sohva sekä niiden keskellä matala tiikkipöytä. Viereisen ikkunan edessä seisoi Lisa Johansson-Papen valaisin ja taustalla komeili avotakka.
Mitä Ervi tuolloin ajatteli? Oliko tässä juuri valmistuneen kodin kaunein näkymä?
Tärkeä yhteistyökumppani kunnostuksessa on ollut Punavuoren Puuhevonen. Se on vastannut kaikista puutöistä, ja tehnyt millintarkkaa työtä. Eteishyllyt ovat alkuperäistä sisustusta.
Sohvaryhmän kalusteet ovat alkuperäiset. Artekin pyöreän sohvapöydän tilalla oli ennen tiikkinen sohvapöytä. Seinän veistoksellinen taideteos on Jussi Nivan käsialaa.
Vanha 1950-luvun arkkitehtuuri luo sisustukselle edelleen kotoisat ja lämminhenkiset puitteet. Materiaalipaletti on vähäinen ja harkittu.
Paavo Tynellin lattiavalaisin on Villa Koivikon vanhaa sisustusta, kuin myös nojatuolit, jotka on verhoiltu uudelleen. Marokkolainen matto on löytö Artekista.
Pitkät näkymät rakennuksen päädystä päätyyn tekevät tilasta hulppean. Omakotitalon pinta-ala on noin 200 neliötä.
Sisustusarkkitehti Petra Majantie istuu nojatuolissa Villa Koivikon olohuoneessa. Tuoli on samalla paikalla kuin mihin Ervi sen aikoinaan sijoitti, mutta verhoilukangas on vaihtunut vaaleanharmaaksi Kvadratin villakankaaksi.
Majantie on vastannut Villa Koivikon päärakennuksen entisöinnistä viimeiset seitsemän vuotta. Hän muistelee ensivierailuaan talossa eräänä helmikuisena pakkaspäivänä, jolloin näky sai ”leuat loksahtamaan” hämmästyksestä, ja ihailusta.
”Tosi ilmava ja siro, ja tietenkin arkkitehtuuriltaan ihan huikea paikka. Tuli heti sellainen fiilis, että tämä on todellinen helmi! Ihastuin ensisilmäyksellä.”
Ruokapöydän vanhat tuolit ovat Hellevi Ojasen, Artek. Koboltinsininen laatoitus takkaseinässä on komea.
Sisustus noudattaa Ervin luomia päälinjoja. Pienesineet ovat yhdistelmä talon vanhaa esineistöä ja uusia hankintoja. Valencia-tarjoilulautanen on Arabian.
Keittiön ruokapöydän päällä Alvar Aallon messinkinen A330-riippuvalaisin, joka on hankittu käytettynä. Lattia on linoleumia.
Kaapistojen pienet vetimet ovat alkuperäiset. Leveät vetimet on tehty vanhan mallin mukaan, mutta pidempinä.
Vanhat keittiökaapistot on kunnostettu. Osa kaapistoista on tehty vanhan mallin mukaan, ja niihin on integroitu kodinkoneet. Kartio-kaadin on Iittalan.
Aarne Ervi (1910–1977) oli yksi Suomen tunnetuimpia arkkitehteja. Hän suunnitteli useita teollisuusrakennuksia, mutta myös yksityistaloja ja kesähuviloita kiinteine sisustuksineen ja kalusteineen. Hänelle oli tyypillistä puupaneelien sekä katto- ja yläikkunoiden käyttö.
Villa Koivikon päärakennus on ulkoarkkitehtuuriltaan Museoviraston suojelema. Kaikki sen arkkitehtuurissa on säilytetty ja kunnostettu, mutta sisustuksessa Majantie antoi itselleen vapaat kädet. Päätöksiä edelsi perusteellinen kypsyttelyvaihe, kun Majantie tutki vanhoja valokuvia ja haastatteli talon aiempia asukkaita.
Vanha 1950-luvun arkkitehtuuri luo sisustukselle edelleen kotoisat ja lämminhenkiset puitteet.
”Halusin kokonaisuudesta luontevan. Oli tärkeää, että sisustus näyttäisi siltä kuin se olisi aina ollut näin. Valitsin sellaisia ratkaisuja ja materiaaleja, jotka sopivat tämän ajan arkkitehtuuriin siitä huolimatta, että niitä ei ollut täällä ikinä ollut.”
Majantien tekemät muutokset ovat hienovaraisia ja käytännöllisiä. Esimerkiksi keittiön toiminnallisuutta parannettiin samalla kun ulkoasua kirkastettiin. Ervin alkuperäisessä ratkaisussa näköyhteys ruokailu- ja työskentelytilan väliltä oli katkaistu.
”Se oli sitä maailman aikaa. Ajateltiin, että keittiö oli palvelusväen reviiriä. Keittiötoiminnot haluttiin pitää piilossa, mutta nyt se ei tullut mieleenkään.”
Liukuovet ovat uudet, mutta ne ovat saaneet innoituksensa alkuperäisistä. Kirjoituspöydällä on Lisa Johansson-Papen pöytävalaisin.
Komea sängynpääty on rakennettu uudelleen Ervin suunnitelman mukaan. Samalla pistorasiat ja Paavo Tynellin valaisinten johdot pystyttiin piilottamaan.
Sisustusarkkitehti Petra Majantie on vastannut Villa Koivikon entisöinnistä ja uudesta sisustuksesta. Lopputulos on tarkoituksenmukainen ja ajattoman kaunis.
Kylpyhuoneiden hanat, suihkut ja muut metalliset yksityiskohdat ovat kuparia.
Inspiraatio seinälaattojen malliin löytyi takkaseinästä. Kylpyhuoneen lattiassa on mattahiottu lasimosaiikki. Hanat ovat Volan.
Majantie yhtenäisti tilojen väripaletin. Sisäkatto, ovet ja ovilistat maalattiin valkoisiksi ja seinäpinnat vihertävän harmaalla sävyllä, joka jatkuu myös lattialistoissa. Olohuoneen koivuparketin, joka ei ollut alkuperäinen, Majantie korvasi tummalla irokoparketilla.
Päätöstä edelsi vertailu olohuoneessa alun perin olleen betoninharmaan linoleumin kanssa. Samaa sävyä ei kuitenkaan enää ollut saatavana, ja Majantie päätyi uuteen parkettiin.
”Ajattelin, että lino on liian arkinen. Kun tässä on kuitenkin sellaisia elementtejä kuin takka ja paneloinnit, tummaa puuta ja tiikkiä.”
Talon taitavasti päivitetty sisustus noudattaa Aarne Ervin luomia päälinjoja.
Märkätilat Majantie uudisti kokonaan. Ervin aikaisista materiaaleista ei seinälaattojen lisäksi ollut jäljellä varmaa tietoa. Innoitus uuteen ilmeeseen löytyi olohuoneen takan pitkulaisesta laatasta. Sävymaailmassa Majantie jatkoi saman, vihertävän harmaan käyttöä kuin muissa seinäpinnoissa ja pilareiden muovipunoksissa. Talotekniikaltaan rakennus on nyt kuin uusi.
Pääsisäänkäynnille johtaa komea liuskekiveys. Ovea ympäröi 1950-luvun hengen mukaisesti villiviini. Terassin valkobetonilaatat on tehty vanhan mallin mukaan.
Ulkorakenteiden kunnostus on tehty yhdessä arkkitehtitoimisto OOPEAA:n kanssa. Ervin työhön on suhtauduttu pieteetillä ja kunnioituksella.
Puurakenteiden kunnostuksesta on vastannut Punavuoren Puuhevonen.
Ikkunoista ja terassilta aukeavat näkymät alaspäin viettävälle rinnetontille ja järvelle.
Projekti on ollut Petra Majantielle hänen uransa työläin. Hän on laittanut kaiken likoon, jotta Villa Koivikko saatettaisiin arvoiseensa kuntoon. Majantie arvostaa Ervin arkkitehtuurissa erityisesti ikkunoiden sijoittelua ja niistä aukeavia harkittuja näkymiä sekä tilanjakoa.
”Uudisrakennuksista tehdään nykyisin aika valtavia, mutta Villa Koivikosta ei turhaa tilaa löydy”, Majantie sanoo. ”Täältä puuttuvat perinteiset luksuksen merkit. Minulle tämä on inhimillistä, tarkoituksenmukaista ja siinä onnistunutta. Ja kaunista.”
Katso myös:
• Arkkitehtuurikirjat Finnish Design Shopissa >
Juttu on julkaistu alun perin Asun-lehden numerossa 35.
Julkaistu 17.12.2021
