Museomäen ilopillerit – astu sisään Salahin ja Iiriksen kauniiseen kaksioon Turussa
Keittiön takaseinän teos on Iiriksen maalaama. Hänestä ja Salahista on hyvä, että tilassa ei ole lainkaan yläkaappeja.
Asukkaat:
Kuvataiteilija, Art By Iiris Rothberg -yrityksen perustaja Iiris Rothberg, 21, sekä yrittäjä ja myyntitehtävissä työskentelevä Salah Al Bahrani, 24. Koti on kaksio Turun Puolalanmäellä 1924 valmistuneessa kerrostalossa. Neliöitä on 60.
Iiriksen ja Salahin asuintalo sijaitsee Turun Puolalanmäellä. Asukkaiden palveluihin on aikoinaan kuulunut keskuskeittiö.
TURUN PUOLALANMÄELLÄ on monta komeaa ja korkeaa asuintaloa. Komeimmasta päästä on seitsenkerroksinen As Oy Museomäki, jonka on suunnitellut arkkitehti Alexander Nyström vuonna 1924. Erityisen mielenkiintoiseksi talon tekee rakennusmateriaali: Museomäki on rakennettu tehtailija-keksijä Juho Tapanin kehittämistä raudoitetuista betonilaatoista, joille hän sai patentin vuonna 1912.
Asunnon omistaja on uusinut keittiön. Iiris ja Salah ovat tyytyväisiä, että hän ei tyytynyt materiaali- ja värivalinnoissaan tavanomaisimpiin vaihtoehtoihin vaan halusi tehdä tilasta paitsi toimivan myös esteettisen elämyksen.
Iiris maalaa akryyliväreillä. ”Kyllä niinkin sattuu, että maalaan jotakin työtä pitkään ja intensiivisesti, eikä se näytä onnistuneelta. Keittiön maalaus on meidän molempien suosikki.”
Ruokapöytä on parhaalla paikalla avaran erkkerin ääressä. Tuolien eriparisuus on juuri se juttu, josta Iiris ja Salah pitävät. Kattoruunu on Salahin kirpputorilöytö. Pond-peili on ferm LIVINGin.
Käytettynä ostettu leppoisa sohva on ainoa huonekalu, jonka Iiris ja Salah ovat tuoneet mukanaan edellisestä kodista. Oranssi Museum-sivupöytä on String Furnituren.
TOINEN ERIKOISUUS on rakennuksen alakerrassa sijainnut keskuskeittiö, joka valmisti asukkaille ruokaa. Keittiö oli toiminnassa aina vuoteen 2010 saakka.
Salah Al Bahrani kopauttaa keittiön peräseinää ja kertoo, että tähänkin asuntoon on johtanut hissikuilu, jonka kautta tilausateriat tuotiin ylös ja likaiset astiat laskettiin alas. Kuilu piilee edelleen jossain seinärakenteen takana.
Keskuskeittiöilmiö yleistyi Pohjoismaissa 1900-luvun alussa ja perustui kollektiivista asumista ihannoivaan ajatteluun. 1910- ja 20-luvuilla rakennettiin useita kymmeniä keskuskeittiöllisiä taloja Turun lisäksi Tampereella ja Helsingissä.
Salah ja Iiris asuvat vuokralla. Vanha talo oli kotia etsiessä ehdoton edellytys.
Salah ja Iiris Rothberg rakastavat juuri tämänkaltaisia piirteitä, vanhan talon kuriositeetteja ja elettyä elämää. He ovat asuneet vuokralla Museomäen kaksiossa viime vuoden tammikuusta lähtien.
”Vanha talo oli varsinkin minulle ehdoton edellytys. En suostuisi menemään yhteenkään uuteen. Haimme muutamia vuokra-asuntoja, ja kun tämä kaksio tuli vastaan, olimme todella onnellisia siitä, ettei meitä ollut onnistanut aikaisemmin. Täällä tuntuu ihmeelliseltä sekin, kun myrskytuuli ulvoo nurkissa”, Iiris sanoo.
Kaksion pohja on piirretty perinteiseen tapaan siten, että huonetiloista muodostuu visuaalisesti houkutteleva jatkumo.
Vanhojen talojen etuihin kuuluvat usein leveät ikkunalaudat. Iiriksen ja Salahin makuuhuoneessa sitä voi käyttää yöpöytänä.
Makuuhuone hehkuu keltaisen Filipsborg K31-50 -perinnetapetin ansiosta. Työpöydällä on Artemiden oranssi Nessino-valaisin. Magisin tuoli on maalattu vihreäksi.
OMISTAJA OLI kunnostanut huoneiston uusimalla keittiön ja lattian sekä maalannut ja tapetoinut. Se oli siis muuttovalmis.
Innostusta parissa herättivät myös olohuoneen erkkeri sekä keittiön parveke. Alun perin keittiötä on kenties käytetty makuuhuoneena, koska keittiön virkaa on toimittanut vain pieni ikkunaton nurkkaus, joka on nykyisin osa isoa keittiötilaa.
Valon kulku huoneesta toiseen tekee molempiin suuren vaikutuksen edelleen.
”Ilta-aurinko saapuu sisään neljän viiden aikaan, ja kahdeksan maissa koko kodin täyttää kuultava, oranssi valo. Viimeisenä valo yltää keittiöön ja sen takaseinällä olevaan isoon maalaukseen. Silloin täällä on ihan erityisen kaunista”, Iiris sanoo.
Maalaus on Iiriksen tekemä. Hän on toiminut vuoden päivät kokopäiväisenä taiteilijana, koska pääsee siinä käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla luovuuttaan.
Iiriksen teoksia on myös olohuoneessa ja makuutilassa, ja monissa niistä erottuu yksittäisiä sanoja ja kokonaisia lauseitakin. Merkintöjä lukemalla voi päätellä, mistä lähes abstrakti teos kertoo tai mitä se voi mahdollisesti symboloida. Toisinaan sanat ovat päätyneet teokseen hetken mielijohteesta.
”Vuokranantaja sanoi meille, että saamme naulata seiniin vaikka tuhat reikää. Ihan niin monta niitä ei ole sentään tehty”, Salah toteaa.
Kaikissa huoneissa on samanlainen kalanruotoparketti. Yhtenäinen lattiavalinta on täydellinen tausta sisustukselle, joka koostuu erityylisistä kalusteista. Eteisen Cocktail-riippuvalaisin on Hanna Anosen.
Eteiseen ripustetun maalauksen nimi on Hung Up. Siitä tuli Iiriksen mielestä yhdellä kerralla tosi onnistunut teos. Flowerpot-pöytävalaisin on Verner Pantonin suunnittelema.
Keittiön nurkassa on lattiavalaisin, joka on tamperelaisen Habicon tuotantoa 1970–80-luvulta. Valkoiset Panton-tuolit ovat Vitran.
KODIN VÄRIPALETTI on syntynyt lähes yhtä intuitiivisesti kuin Iiriksen kuvataide, ja se näyttäytyy lähinnä värikkäiden kalusteiden ja silmäähivelevien pienesineiden muodossa.
Iiriksen lapsuudenkodissa oli paljon turkoosia, pinkkiä ja keltaista, eikä hänellä ole ollut tarvetta lähteä vaihtamaan läheiseltä tuntuvaa tunnelmaa. Siksi ruokapöydän tuolitkin ovat eriparisia ja erivärisiä.
Parilla on hyvin samanlainen sisustusmaku. Se näkyy yksitellen poimittuina uusina designlöytöinä tai retro- ja vintageaarteina, joita Iiris ja Salah hankkivat enimmäkseen netin kauppapaikoilta.
”Yhteistä kalustevalinnoillemme ovat leikkisyys ja se, että tyylin sijasta tunnelma ratkaisee.”
”Olohuoneen valkoinen paimentolaismatto on Torista. Se on kuin uusi, koska myyjät olivat raaskineet käyttää mattoaan vain kerran vuodessa, jouluisin. Muulloin he pitivät sitä varastossa rullalle käärittynä”, Iiris kertoo.
Joitakin huonekaluja on hieman maalattu tai kohenneltu, mikä antaa niille vain mukavaa lisäpotkua. Iiris näyttää esimerkiksi Magisin muovituolia, jonka oma pappa maalasi punaisesta vihreäksi.
”Yhteistä kalustevalinnoillemme ovat leikkisyys ja se, että tyylin sijasta tunnelma ratkaisee. Pitchaamme usein toisillemme, että mitäs tykkäät tästä tai tästä esineestä”, Salah sanoo.
Talon takapuolella oleva parveke on juuri sopivan kokoinen kahden hengen kahvittelutuokioille. Seinäke antaa näkösuojaa.
Salahin silmiin osui ensimmäisenä olohuoneen riippuvalaisinkin, joka lasihelmiputouksineen herättää täsmälleen oikeanlaisen mielleyhtymän trendikkäästä mummolaretrosta.
”Olin ihan varma, että Iiris tykkäisi valaisimesta, mutta en itse ollut täysillä mukana. Jättäisinkö kertomatta löydöstä?”
Tietenkään Salah ei voinut olla kertomatta siitä, ja oikeassa hän olikin, koska Iiris ihastui valaisimeen ensi silmäyksellä. Se on hauskasti ihan toista tyyliä kuin mikään muu kodin esineistä. Kuin ihmeen kaupalla kaikki kuitenkin sopii yhteen.
Pariskunnan harrastus ulottuu myös vaatteisiin. Iiriksen kokoelmaan kuuluu lukuisia vintagevaatteita, ja Salah puolestaan vaikuttaa osakkaana vintageasuja myyvässä Kromi-liikkeessä.
Tulevaisuuden haaveisiin kuuluvat korkeat huoneet ja seinä, johon Iiris saisi ripustettua oikein suuren maalauksen, itse maalatun.
Katso myös:
• Uutuudet Finnish Design Shopissa >
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa 3/2024.
Julkaistu 19.04.2024
