Arkkitehtuuri ohjasi Joanna Amemorin kodin remonttia – lopputulos on lumoava ja ajaton

Sisustusarkkitehti Joanna Amemorin ja erikoishammaslääkäri Masamitsu Amemorin kotitalo henkii rakennuksen alkuperäistä 1950-luvun tunnelmaa. Lapsiperheen kotona tämä hetki ja mennyt limittyvät toisiinsa ja käyvät kiinnostavaa vuoropuhelua.

PIENI KIVITALO seisoo Helsingin Kulosaaressa meren kainalossa. Ihmisen kokoinen mittakaava ja monipuolinen luonnonmateriaalien käyttö henkivät kodikasta viisikymmenlukua.

Kaikkeen tähän Joanna ja Masamitsu Amemori ihastuivat ja tämän he halusivat säilyttää, kun Joanna alkoi suunnitella kodin remonttia muutama vuosi sitten. Alkuperäistä pyrittiin säilyttämään mahdollisimman paljon, vaikka se ei suinkaan aina ollut helpoin, saati halvin ratkaisu.

”Haluan tehdä sisustusarkkitehtuuria rakennusta kunnioittaen, oli aikakausi mikä tahansa. Voisin sanoa, että arkkitehtuuri on suorastaan suunnitteluni äiti. En kuitenkaan ole puhtaasti aikakausiuskollinen. Minusta on herkullista tuoda rakennusaikakaudelle uskollisten ratkaisujen rinnalle myös niistä poikkeavia elementtejä. Se tekee tilasta kiinnostavan ja tuo siihen iloa”, Joanna kertoo.

KAKSIVUOTISEKSI VENYNEEN remontin aikana puiset kattoparrut höylättiin sekä vahattiin ja väliovien viilutus kunnostettiin. Myös portaikon puiset askelmat höylättiin uudelleen. Nyt ne yhdistävät entistä ehompina lapsiperheen kodin neljä tasoa toisiinsa. Uudet pintamateriaalit Joanna valitsi harkitusti talon alkuperäistä henkeä mukaillen. Monet asiat hän kuitenkin ratkaisi intuitiivisemmin.

”Oman kodin suunnitteleminen poikkeaa monella tapaa asiakastöistä. Makuuhuoneisiin valitsin seinien sävyt puhtaasti sillä periaatteella, että tykkään näistä sävyistä. Tärkeää oli myös se, että ne toimivat hyvänä taustana taideteoksillemme.”

Omassa kodissaan Joanna ratkaisee monet asiat intuitiivisesti, maalaa seinät väreillä, joista pitää ja poimii kalusteet samalla ajatuksella.

Samaan tapaan hän suhtautui myös uusiin kaluste- ja valaisinhankintoihin. ”Pidän siitä, että kotonamme on tietty määrä intuitiivisuutta.” Siitä syntyy myös Joannan vaalimia kontrasteja. Kirjastonurkkauksen alumiininen kirjahylly tai Lars Sonckin jugend-tuoli ovat sopivia vastavetoja sisustuksen seesteiselle charmille.

OLA HANSSONIN piirtämä talo asettaa raamit lapsiperheen kodille, joka elää ja hengittää tässä ajassa. Rakennuksen arkkitehtuuri ohjaa vieraan pieni-ikkunaisen katujulkisivun puolelta eteishalliin ja siitä edelleen avaraan olohuoneeseen, joka kylpee valossa.

”Talon tilajako on hyvin suunniteltu. Nautin siitä, että meillä on yhteisiä tiloja, joissa voimme viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Olohuoneessa on riittävästi tilaa lasten majoille ja temppuradoille. Samaan aikaan jokaiselle löytyy tila, johon vetäytyä, jos kaipaa yksinoloa.”

Yllättävät yhdistelmät ja ratkaisut tekevät tilasta mielenkiintoisen ja tuovat siihen iloa.

Olohuoneen suurista meren puoleisista ikkunoista aukeaa maisema, joka rauhoittaa vuoden ympäri – myös silloin, kun aallot lyövät syysmyrskyllä pihakivetykselle. Myrskyn jälkeen Joannalla on tapana kulkea rannassa etsimässä ajopuita. Niistä hän rakentaa kollaasimaisella otteella istuimia ja veistoksia, joita löytyy pihalta sieltä täältä.

PERHE ASUI aiemmin Helsingin keskustassa. Nyt takana on ensimmäinen kokonainen vuosi paikassa, jossa luonto on lähempänä kuin aiemmin.

”Kotimatkasta on tullut entistä tärkeämpi. Pienten metsiköiden ja puistojen halki kulkiessani mieli siirtyy töistä vapaalle. Harjoittelen myös puutarhanhoitoa ja haaveilen siitä, että talomme ympärille kasvaa vuosien saatossa rönsyävä puutarha. Vaikka juuri nyt näin on hyvä.”

Katso myös:

• Asun Homes vol 6 -bookazine >

Teksti: Selina Vienola Kuvat: Paavo Lehtonen

Juttu on julkaistu alun perin Asun-lehdessä numero 45.