Oma ateljee saaristossa: ”Täällä olemme vain me, metsä ja meri”
Linn työskentelee Kööpenhaminassa taiteilijakirjoihin erikoistuneen Bladrin yhteydessä ja kuuluu laajaan taiteilijayhteisöön. Staffan taas tunnetaan pitkästä urastaan luovana johtajana sekä yhteistyöstään designyritysten ja Kinfolkin kanssa.
KUN LAUTTA IRTOAA Paraisten rannasta, Kööpenhamina alkaa tuntua kaukaiselta.
Vain kymmenen minuutin merimatkan päässä mantereesta sijaitsevassa Heisalan saaressa aika kulkee omaan tahtiinsa. Rannassa seisoo edelleen saunamökki, jonka Staffan Sundströmin vanhemmat rakensivat 1990-luvun alussa. Samoilla kallioilla Staffan vietti lapsuutensa kesät, oppi tuntemaan saariston tuulet ja seuraamaan vuodenaikojen vaihtumista.
Nyt paikalle palaa uusi sukupolvi.
Staffan ja hänen puolisonsa, taiteilija ja graafinen suunnittelija Linn Henrichson, viettävät saarella kesät kahden pienen lapsensa kanssa. Arki Kööpenhaminan keskustassa vaihtuu metsään, mereen ja hiljaisuuteen.
”Lasten myötä suomalaisuus on saanut meille uuden merkityksen”, Staffan sanoo. ”Siinä missä ennen olimme enemmän maailmankansalaisia, nyt on tärkeää, että lapsilla on paikka, johon palata. Paikka, joka muistuttaa omasta lapsuudesta.”
Ateljeetalon ulkopinta on maalattu kahteen otteeseen mustalla Falun-punamultamaalilla, jolla perinteisesti käsitellään rakennusten ovet ja ikkunakarmit.
Ikkunat on suunnattu tarkoituksella metsään. Rakennusta käytetään vain kesäisin, joten ikkunoista tehtiin yksinkertaiset ilman eristerakenteita.
Linnin yhdeksästä teoksesta koostuva kuvakokonaisuus kuvastaa saaren kallionpinnan uurteita ja muotoja. 001-jakkara on Vaarniin.
“Olen mielestäni löytänyt hyvän keskipisteen missä taide ja graafinen suunnittelu kohtaavat”, Linn sanoo.
Enzo Marin ikoninen 519-kirjahylly oli niin helppo rakentaa, että Staffan olisi mielellään tehnyt niitä enemmänkin.
KESÄLLÄ 2025 tontille valmistui ateljeerakennus, joka on yhtä aikaa työtila, kesäprojekti ja henkilökohtainen kannanotto. Sen lähtökohta löytyy yllättävästä paikasta.
Staffan sai vuosia sitten lahjaksi italialaisen muotoilijan Enzo Marin vuonna 1974 julkaistun Autoprogettazione-kirjan. Kirja on samanaikaisesti poliittinen manifesti ja käytännön opas, joka rohkaisi ihmisiä rakentamaan huonekalunsa itse raakapuusta ja nauloista. Ajatus jäi kytemään.
”Olin tehnyt luovaa työtä yli kymmenen vuotta. Jossain vaiheessa minulle tuli valtava tarve luoda jotain fyysistä ja konkreettista. Maalasin teoksia, mutta sekään ei enää riittänyt.”
Aluksi Staffan rakensi Marin ohjeiden mukaisia puutuoleja. Sitten mittakaava alkoi kasvaa. Lopulta syntyi suunnitelma omasta ateljeesta.
Tuolien lisäksi Staffan on rakentanut ateljeeseen myös 695-pöydän Enzo Marin ohjeiden mukaisesti. Pöydällä on Linnin veistämä puuveistos, Artekin jakkarat toimivat lisäistuimina.
Linn ehti jo kyllästyä graafiseen suunnitteluun, joka on nyt kuitenkin uusien inspiroivien kirjaprojektien myötä saanut uutta pontta. Suunnitteilla on jo toinen oma lastenkirja.
RAKENNUS VALMISTUI hitaasti kolmen kesän aikana. Perheellä oli käytössään vain muutama viikko lomaa vuodessa, joten työmaa eteni samaan tahtiin kuin elämäkin. Kun ensimmäiset perustukset tehtiin perheessä ei ollut lapsia, kun taas rakennuksen valmistuessa heitä oli jo kaksi.
”Olimme puhuneet pitkään siitä, kuinka hienoa olisi rakentaa luova tila saarelle. Sitten Staffan vain ryhtyi toimeen”, Linn nauraa. ”Se tuli minullekin hieman yllätyksenä.”
Ensimmäistä rakennustaan suunnitellut Staffan sai rakentamisen aikana apua isältään.
”Moni ystävä ihmetteli, miten saatamme ryhtyä rakentamaan taloa itse. Mutta ennen tällaiset taidot siirtyivät luonnollisesti isältä pojalle.”
Ateljee rakennettiin kokonaan käsin. Jokainen lauta vasaroitiin paikalleen yksitellen.
”Tämä on tehty samalla ajatuksella kuin Marin huonekalut. Jos tekee tuolin, pitäisi tietää miksi se on olemassa ja mihin se menee. Tämä rakennus on tavallaan suurikokoinen versio samasta ajatuksesta”, Staffan sanoo.
Rakennuksen sisällä filosofia näkyy kaikkialla. Tilassa ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä. Mikään ei kilpaile huomiosta itse työskentelyn kanssa.
”Täällä olemme vain me, metsä ja meri”, Linn sanoo.
Kaikki ateljeen kalusteet on suunniteltu siirreltäviksi, jotta tila voidaan tarvittaessa tyhjentää kokonaan työskentelyä varten.
Staffan toivoo, että tulevaisuudessa aikaa löytyisi enemmän myös taiteelliselle työlle, jos elämäntilanne ja olosuhteet sen sallivat.
Saaristoon rakennettu monikäyttöinen ateljeetila tarjoaa taiteen tekemiselle ja yhdessäololle erinomaiset puitteet.
TILA MUUTTUU tarpeen mukaan maalausateljeeksi, työhuoneeksi, näyttelytilaksi tai pitkän illallisen näyttämöksi. Yhtenä iltana ystävät kokoontuvat taidesalonkiin, toisena saman pöydän ympärille katetaan illallinen.
Viime kesänä vieraita varten tarvittiin kolme lisätuolia.
”Staffan rakensi ne yhdessä illassa, koska meillä sattui olemaan raakapuuta varastossa”, Linn kertoo. ”Kerran löysin Staffanin tekemän tuolin keskeltä saarta. Niitä ilmestyy tänne vähän kaikkialle.”
Staffan nauraa. ”Nikkaroisin kaikki Enzo Marin 19 huonekalua heti, jos ateljeessa olisi niille tarpeeksi tilaa.”
Vaarniin 001-tuoli Staffanin vanhempien 1990-luvulla rakennuttaman saunamökin terassilla.
Fredrik Paulsenin suunnittelema mäntytuoli sopii hyvin ateljeen estetiikkaan.
Illan hämärtyessä lämmitetään rantasauna.
Linnille luonto on yksi tärkeimmistä syistä palata saarelle vuosi toisensa jälkeen.
RAKENNUS TUNTUU enemmän työkalulta kuin monumentilta.
”Luovuus johtaa aina tietynlaiseen esinekaaokseen, mutta täällä voimme aurinkoisena päivänä kantaa tavarat ulos ja ottaa koko tilan käyttöön. Kaupungissa sellaista mahdollisuutta ei ole”, Staffan kertoo.
Sama ajatus näkyy rakennuksen sijoittelussa. Ikkunat on suunnattu metsään. Niistä ei näy muita rakennuksia, vain suomalainen maisema.
”Suomessa olemme oikeasti luonnon keskellä. Tanskassa olemme useimmiten puistossa kuin metsässä”, Linn sanoo.
Pariskunnan mukaan rakennus olisi näyttänyt aivan erilaiselta, jos se olisi rakennettu Kööpenhaminaan.
”Materiaalina on suomalainen mänty. Meille oli tärkeää, että talo kuuluu juuri tänne.”
Kun ilta laskeutuu saaristoon, ateljeen ikkunat heijastavat ympäröivää metsää. Rakennus ei pyri olemaan täydellinen designobjekti tai näyttävä arkkitehtoninen ele. Se on paikka tekemiselle, ajattelulle ja yhdessäololle.
Ja ehkä juuri siksi se tuntuu niin ajankohtaiselta.
Aikana, jolloin lähes kaikki voidaan ostaa valmiina, kaksi luovan alan tekijää päätti rakentaa oman tilansa raakapuusta ja nauloista – hitaasti kolmen kesän aikana.
Katso myös:
• Uutuudet Finnish Design Shopissa >
Julkaistu 03.07.2026
