Ritva Puotila: ”Luovuuteni ei ole kadonnut minnekään iän myötä”
Ritva Puotila kotonaan Espoon Westendissä. Talon on suunnitellut arkkitehti Pekka Helin.
RITVA PUOTILAN menestyksen takana ovat erehtymätön värisilmä sekä ainutlaatuinen materiaalien ja kuitujen tuntemus. Ne synnyttivät myös yhden kotimaisen muotoilun menestystarinoista, Woodnotes-yrityksen, jonka Puotila perusti yhdessä poikansa Mikko Puotilan kanssa vuonna 1987. Woodnotesin konsepti perustuu ekologiseen paperinaruun, josta syntyy muun muassa ajattomia, erityisesti pohjoismaiseen sisustukseen sopivia mattoja.
Viipurissa vuonna 1935 syntyneen Puotilan monivaiheinen ja kansainvälinen ura alkoi kuitenkin jo kauan ennen Woodnotesia. Se käsittää käyttötekstiilien suunnittelun lisäksi niin taideteoksia, kirkkotekstiilejä, värisuunnittelua kuin ryijyjä, jotka ovat hänelle erityisen rakkaita.
Ritva Puotila, valmistuit Taideteollisesta korkeakoulusta 23-vuotiaana vuonna 1959. Miten siihen aikaan verkostoiduttiin ja löydettiin töitä?
”Suunnittelukilpailut olivat sen ajan nuorille hyvä ponnahduslauta. Olen ollut onnekas, sillä menestyin kilpailuissa 1950- ja 1960-luvuilla ja olen vähän kuin löytölapsi: minut löydettiin niiden kautta. Nimeni tuli tutuksi, ja yritykset tulivat voittojen jälkeen kysymään, voisinko tehdä jotain heille. Opiskelijoilla ei ollut rahaa omien näyttelyiden järjestämiseen, ne maksoivat silloinkin jo paljon.”
Koti on täynnä taidetta. Seinällä olevan maalauksen on tehnyt Ipi Kärki, muut työt ovat Puotilan.
”Tein Tampellan kanssa töitä 24 vuotta. Värisilmä on synnynnäistä. Se ei ole tullut koulun kautta.”
Kansainvälinen urasi alkoi vauhdikkaasti yhdysvaltalaisen Dansk Designsin löydettyä sinut. Miten yhteistyö alkoi?
”Kilpailut liittyvät tähänkin. Olin pärjännyt hyvin ryijysuunnittelukilpailussa, jonka juryssä olivat muun muassa Birger Kaipiainen, Lisa Johansson-Pape ja Kirsti Ilvessalo.
Dansk Designsin perustaja Ted Nierenberg oli kollegansa kanssa tullut kesällä 1961 Helsinkiin katsomaan ryijyjä, joista he olivat kuulleet puhuttavan. He poimivat kuusi luonnosta, ja sanoivat haluavansa tavata niiden suunnittelijat. Kaikki luonnokset sattuivat olemaan minun tekemiäni, ja kun se tuli lopulta ilmi, innostuivat he toden teolla. Kilpailun järjestäneen Suomen Käsityön Ystävien johtaja soitti minulle ja sanoi, että ”nyt on tultava tänne!” Olin pienten lasten kanssa kotona ja sanoin, etten pääse.
Seuraavana päivänä sain taas puhelun: ”Nyt rouva Puotila puuteria poskiin, nyt on tultava tänne!” Ei auttanut muu kuin mennä. Tapaamisessa minulle näytettiin kauniin murretun värisiä keramiikan palasia, ja kysyttiin olisinko kiinnostunut tekemään pöytätekstiilejä näillä väreillä. Totta kai olin kiinnostunut.
Menin tapaamisen jälkeen lähimmälle puhelinkioskille ja soitin miehelleni Paulille, että nyt ostetaan kangaspuut. Nierenbergin tapaamisesta alkoi iso taival ja pääsin heille suunnittelijaksi. Vuonna 1963 oli näyttelykiertue, joka käsitti yli 20 kaupunkia ympäri Yhdysvaltoja, ja johon kuului iso mainoskampanja. Kauhistuin aina, kun näin omat kasvoni jättimäisinä ties missä.”
”Olen maalannut viime aikoina paljon. Minulla on kotonani ainakin 15 tekeillä olevaa teosta.”
Puotilan mukaan luovuus vaatii aktiivista tekemistä ja sitä voi myös harrastaa. Ikä ei ole tuonut rajoituksia luovalle ajattelulle.
Ritva Puotila kutsuttiin tekemään lasisuunnittelua Norjaan pohjoismaisten taiteilijoiden kanssa vuosina 1988–1989. Lasivadit ja seinällä oleva tekstiiliteos ovat Puotilan, sininen jalallinen kulho on Oiva Toikan.
Makuuhuoneen lattialla on kaunis sinisävyinen Sireenimaja-ryijy vuodelta 1961.
Mitä kaikkea teit Dansk Designsille?
”Työt käsittivät laajasti niin tekstiili- kuin värisuunnittelua – etupäässä keittiön, kylpyhuoneen ja olohuoneen käyttötekstiilejä. Pelkästään servettivärejä oli 40! Puhuin kirkkaiden värien puolesta. Väritin niin kynttilät kuin keittoastiat ja sain esimerkiksi puhuttua valkoisen ja mustan värin yrityksen myydyimpään kattilasarjaan, jonka oli suunnitellut Jens Quistgaard. Yhteistyö Dansk Designsin kanssa kesti lopulta yli 40 vuotta.
”Yhteistyö yhdysvaltalaisen Dansk Designsin kanssa kesti yli 40 vuotta. Työt käsittivät laajasti niin tekstiili- kuin värisuunnittelua.”
Nimi Dansk tuli siitä, että yrityksen perustajat olivat rakastuneet tanskalaiseen 1950-luvun muotoiluun ja erityisesti tiikkiin. Minun osuuteni tässä kokonaisuudessa sai nimen ”Finnish Accent”. Dansk halusi, että suomalainen yritys valmistaa suunnittelemani tekstiilit, ja siihen valittiin Tampereella toiminut Tampella. He eivät itse halunneet omistaa tuotantolaitoksia vaan etsivät yrityksiä, jotka valmistivat tuotteet.”
Ritva Puotila perusti Woodnotesin yhdessä poikansa Mikko Puotilan kanssa vuonna 1987. Taustalla näkyy taideteos nimeltä Serpentiinit.
Urasi otti uuden suunnan, kun perustitte Woodnotesin yhdessä poikasi Mikko Puotilan kanssa 1987. Miten löysit paperinarun?
”Woodnotesin tarina alkoi oikeastaan jo näyttelystäni Tapiolan Galleria Otsossa vuonna 1985. Tein näyttelyyn paperista uniikkeja taidetekstiilejä. Silloin materiaali tuli tutuksi ja ajatus jäi muhimaan. Testasimme myöhemmin teollista tuotantoa. Löysimme lopulta verhoilutekstiilejä valmistavan Annalan ystävällisen vihjeen kautta S. Ojalan Kutomon Kauhajärvellä, joka onnistui tekemään paperinarusta mattoja.
Nyt, yli 30 vuotta myöhemmin, paperinarumatto on edelleen Woodnotesin ydintuote, vaikka kokoelmamme on kasvanut muilla tekstiileillä, verhoilla ja huonekaluilla.”
Mitkä ovat olleet Woodnotesin tarinan käännekohtia?
”Ensimmäinen näyttely pidettiin Artekin myymälässä Helsingin Keskuskadulla elokuussa 1987. Näyttely oli onnistunut avaus ja varmasti yksi tärkeimmistä käännekohdista.
Seuraava tärkeä etappi etenkin kansainvälistymistä ajatellen olivat Kölnin huonekalumessut vuonna 1992, jotka olivat viennin kannalta menestys: olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tilausmäärät olivat aivan huikeita.
Woodnotesin myötä minulla lähti kuin toinen ura käyntiin. Olennaisimpia oppeja on ollut se, että omassa yrityksessä kukaan ei sanele mitä pitää tehdä.”
Woodnotesin showroomilla Helsingin Kaapelitehtaalla on esillä yrityksen tekstiili- ja huonekaluvalikoiman lisäksi myös Puotilan uniikkitöitä. Kuvassa Abacasusi-niminen teos, joka on tehty abaca-kuidusta.
Mustakantisia leikekirjoja on kahdeksan, ja niihin on koottu Puotilan pitkän ja kansainvälisen uran tärkeimpiä hetkiä. Niitä löytyy, sillä cv on yhdeksän sivua pitkä. Juttuja on ollut kotimaisten lehtien lisäksi esimerkiksi New York Timesissa.
Skandinaavisen selkeä paperinarumatto on edelleen Woodnotesin ydintuote. Paperinaru on kestävä, ekologinen ja pölyämätön luonnonmateriaali. Seinälle nostettu matto on nimeltään San Francisco.
Innovatiivinen materiaalin käyttö on yksi tekijöistä, joka erottaa Woodnotesin kilpailijoista. Mihin muuhun menestyksenne perustuu?
”Olen tehnyt paljon uniikkitöitä, jotka ovat myöhemmin jalostuneet kaupallisiksi tuotteiksi. Woodnotesin ytimessä on taide, ja se tekee tuotteista vaikeammin kopioitavia. Kenties tärkein asia on kuitenkin se, että olemme onnistuneet löytämään hyviä tekijöitä, ja yhteistyö heidän kanssaan on aina toiminut.
Woodnotes alkoi käyttää paperinarua käyttötekstiileissa modernilla tavalla ensimmäisenä yrityksenä maailmassa.
Toki vuosiin on mahtunut haasteellisiakin aikoja, kuten finanssikriisi syksyllä 2008, jolloin viennin kanssa oli hankaluuksia. Mikko on onneksi aina osannut ottaa rauhallisesti. Minä taas olen luonteeltani sellainen ”äkkiä, äkkiä!”
Showroomilla on iso teak-seinä, johon on kiinnitetty materiaalitestejä ja värisommitelmia.
Olet materiaalien ja kuitujen tuntemuksen ohella mestari myös värien käytössä. Voiko värisilmää harjoitella?
”Värisilmä joko on tai ei ole – se on synnynnäistä. Se ei ole tullut minulle koulun kautta, ei minkäänlaisen koulun. Värisilmälle voi rakentaa vaikka koko uransa.”
Työskentelet edelleen Woodnotesin suunnittelijana. Miten ylläpidät luovuutta?
”Maalaan nykyisin paljon. Luovuus vaatii aktiivista tekemistä ja sitä voi myös harrastaa. Jollain tavalla huomaan, että osaan myös kritisoida paremmin – elämänkokemus antaa voimaa. Jos saisin toisen elämän, voisin aloittaa uudelleen lasisuunnittelun parissa. Haluaisin tehdä vapaamuotoisempia esineitä, jotka muistuttavat keramiikkaa. Ei luovuus ole kadonnut minnekään iän myötä.”
Ritva Puotilan elämäntyö on palkittu muun muassa Kaj Franck -palkinnolla vuonna 2000.
Kuka: Ritva Puotila
Syntynyt 1935 Viipurissa, asuu Espoossa
Opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä 1954–1959
Tehnyt pitkän uran tekstiilitaiteilijana – tunnetaan erityisesti uniikkiteoksistaan, ryijyistään ja matoistaan
Perusti Woodnotes-designyrityksen yhdessä poikansa Mikko Puotilan kanssa 1987
Saanut uransa aikana useita huomionosoituksia ja palkintoja, tärkeimpinä Suomi-palkinto (1996), Kaj Franck -muotoilupalkinto (2000), Vuoden tekstiilitaiteilija (2001), Red Dot Design Award (2004)
Elämänohje: ”Kaiken voi tehdä paremmin, jos on aikaa ja rakastaa työtä”.
Katso myös:
• Ritva Puotilan suunnittelemat tuotteet >
• Kaikki Woodnotesin tuotteet >
Julkaistu 06.03.2020
