Pekka Jylhän 1960-luvun kodin sisustus muotoutui rakennuksen ehdoilla
Olohuoneen tammiseinän materiaali löytyi Woodenilta. Zebra-kankaalla verhoiltu sohva on Artekin Laveri 710, Akari 10A -lattiavalaisin puolestaan Vitran.
ILTAPÄIVÄN LEVOLLINEN VALO lankeaa sisään suurista, koko seinän kokoisista ikkunoista. Auringonsäteet tavoittavat ruokapöydän taakse ripustetun, valtavista kristallipalloista rakennetun teoksen ja heittävät sateenkaaren värit leikkimään olohuoneen kattoon.
Kuvanveistäjä Pekka Jylhän mielestä koti on parhaimmillaan juuri iltapäivisin, kun auringon asema on oikea. Mielipiteeseen on helppo yhtyä, joskin kodin tasapainoinen kauneus pääsee varmasti oikeuksiinsa myös muina vuorokauden aikoina.
Kuvanveistäjä Pekka Jylhä olohuoneessaan. Punaiset ruusut assosioituvat Jylhän Vita Nuova -teokseen, jonka pronssista valettu maljakko ruusuineen on kasvanut majesteetilliseen mittakaavaan. Teosta voi ihailla Helsingin Uuden Lastensairaalan pihalla.
Pekalle kodin rakentamisessa on pitkälti kyse tilan kokemisesta, mikä on keskeisessä osassa myös hänen taiteessaan.
”Kuvanveistossa olen aina ollut kiinnostunut tilojen ratkaisemisesta. Lähestyn omaa kotia tilan luonnetta ja materiaaleja tunnustellen. Samaan tapaan toimin, kun teen teosta johonkin tiettyyn ympäristöön”, Pekka kuvailee.
”Lähestyn omaa kotia tilan luonnetta ja materiaaleja tunnustellen.”
Kodin sisustus onkin muotoutunut vuosien varrella pikkuhiljaa rakennuksen ehdoilla.
”Muutimme tähän 1960-luvun rivitalohuoneistoon noin kymmenen vuotta sitten. Ensimmäiseen vuoteen emme remontoineet tai hankkineet mitään uutta, koska halusimme antaa rakennuksen kertoa, mikä tänne sopii”, Pekka kertoo.
Kadehdittavan komea posliinikukka nousee olohuoneen kattoon asti. Jussi Heikkilän oliivipuisen Kaksi puuta -teoksen Pekka vaihtoi omaan teokseensa. Verhot ovat Artekin Siena-kangasta.
Kaksikerroksinen, noin 160-neliöinen rivitalon päätyhuoneisto valmistui vuonna 1964. Rakennuksen piirtänyt arkkitehti Bror Söderman asui alun perin rakennuksen toisessa päässä.
Artekin 444-nojatuoli on Ben af Schulténin käsialaa vuodelta 1967.
Rakennus tuntuu kertoneen sanottavansa selvästi ja sitä on kuunneltu herkällä korvalla. Uudet puupinnat, kuten olohuoneen tammiseinä, sulautuvat saumattomasti yhteen alkuperäisten materiaalien kanssa, ja huonekalujen mittasuhteet sekä tekstiilivalinnat istuvat luontevasti 1960-luvun arkkitehtuuriin.
”Puun määrä on lisääntynyt kodissamme pikkuhiljaa. Tammi valikoitui puulajiksi, koska se sopii rakennuksen arkkitehtuuriin ja sen sävy sekä syiden kuvioinnit puhuttelevat minua. En ole koskaan tehnyt yhtäkään teosta puusta, mutta puun kanssa eläminen tekee hyvää. Puu on elävä, lämmin materiaali, ja sitä koskettaessaan saa samalla puuterapiaa”, Pekka summaa.
Kodin huonekalujen mittasuhteet sekä tekstiilivalinnat istuvat luontevasti 1960-luvun arkkitehtuuriin.
Pekalle on tärkeää elää lähellä luontoa, joka merkitsee paljon myös hänen taiteelliselle työskentelylleen. Oma pieni, mutta viidakkomaisen runsas piha on hänelle päivittäinen ilonaihe.
”Nukun usein päiväunet ulkona ja kuuntelen puiden havinaa. Olen kotoisin maalta, enkä voisi kuvitella asuvani betonikaupungissa, ilman puiden ääniä”, hän kuvailee.
Remontti on toteutettu rakennuksen ehdoilla. Alkuperäinen lattia on yhä jäljellä. Nikarin Arkitecture-ruokapöydän ympärillä on Knollin valkoiset Bertoia-tuolit. Seinälle on ripustettu Pekan oma kristalliteos Seinän rukous.
Keittiössä on Saari-keittiöiden tammiovinen mittatilauskeittiö.
Isot ikkunat tuovat luonnon sisälle asti. Kesäisin laudoitettu terassi toimii oleskelutilana.
Hyvinvoivia viherkasveja on runsaasti jokaisessa huoneessa. Nukkatyräkki viihtyy valoisassa asunnossa.
Kävelyretkiltään rannoilla Pekka on tehnyt hienoja löytöjä. Meren patinoimat puunrungot hän on pystyttänyt alakertaan pylväsmäisiksi naulakoiksi.
”1960-luvun arkkitehtuuri luo hienot puitteet monenlaisille jutuille, myös viherkasveille, jotka tuovat elollisina olentoina tilaan omanlaisensa tunnelman ja puhdistavat samalla ilmaa. Vaimoni Sanna hoitaa viherkasvimme, minä saan vain nauttia niistä”, Pekka kertoo.
Meriveden ja auringon haalistama ajopuu toimii naulakkona. Puunrunko istuu hienosti 1960-luvun suoralinjaiseen arkkitehtuuriin ja pehmentää kokonaisuutta.
”Olen aina pelännyt heräteostoksia, koska ne ovat tyypillisesti sellaisia, joihin johtanut innostus hyytyy”, Pekka Jylhä sanoo. Tuoli on Artekin K65.
Huonekaluhankinnoissa Pekka ja Sanna haluavat tehdä valintoja, jotka kestävät aikaa.
”Nikarin ruokapöytä ja tuolit ovat olleet meillä 20 vuotta. Ne ovat yhtä vanhoja kuin nuorin lapsemme Ilmari. Puusta valmistetut huonekalut voi korjata, jos ne menevät rikki. Tämä on myös luontoystävällistä. Valitsemme kotiin asioita aika intuitiivisesti, mutta harkiten. Olen aina pelännyt heräteostoksia, koska ne ovat tyypillisesti sellaisia, joihin johtanut innostus hyytyy nopeasti. Kun panostaa laatuun, joutuu usein säästämään rahaa, jolloin jää hyvin aikaa pohtia, onko valinta sellainen, että sen kanssa jaksaa elää pitkään”, Pekka kuvailee.
”Vietämme paljon aikaa kotona ja sen merkitys kasvaa koko ajan. Siksi on tärkeää luoda kodista sellainen, että siellä on hyvä olla.”
Teksti: Selina Vienola Kuvat: Unto Rautio
Juttu on julkaisu alun perin Asun-lehden numerossa 20.
Julkaistu 26.08.2022
