Pauline Deckertin ja Arash Ghassemin koti Berliinissä on jatkuvassa muutoksessa
Pauline Deckert ja Arash Ghassemi olohuoneessaan. Peill & Putzlerin valkoinen sienivalaisin on Paulinen ensimmäinen vintagehankinta, ja myös De Sede -sohva löytyi käytettynä.
VIRKATTUUN MUOTIIN erikoistuneen Pauluschkaa Studion perustaja ja luova moottori Pauline Deckert asuu Berliinin eloisalla Kreuzbergin alueella kumppaninsa, ravintoloitsija Arash Ghassemin kanssa.
Pariskunnan viihtyisä kattohuoneisto toimii leikkikenttänä intuitiivisille värikokeiluille ja yhteisille projekteille.
Eteisen seinät ja katto maalattiin siniseksi vedenalaisen tunnelman luomiseksi – luolamaisen sinisen tilan läpi kuljetaan kirkkaan valon ja tilan täyttämään olohuoneeseen.
Hei Pauline ja Arash! Kiitos kun kutsuitte käymään kotonanne – täällä on todellakin paljon nähtävää! Millaista tunnelmaa olette pyrkineet luomaan kotiinne?
Pauline: ”Kaikista tärkeintä on luoda viihtyisä tila, jossa voimme nauttia olemisesta, rauhoittua ja tuntea olevamme kotona. Monet kylässä käyvät ystävämme ovat todenneet lähtiessään olon olevan kuin lomalta palatessa – tällaiset kommentit lämmittävät mieltä!”
Arash: ”Meistä on ihanaa viettää aikaa kotona ja aloittaa uusia luovia projekteja.”
Millainen oli viimeisin projektinne?
Pauline: ”Päivitimme kolmen huoneen seinien värit lämpimämpiin sävyihin. Keittiössämme oli aiemmin viileän harmaa laatoitus, ja tila tuntui aina jotenkin kylmältä. Se ei ollut paikka, jossa olisimme viettäneet juurikaan aikaa. Kun päivitimme värin voinkeltaiseksi, koko tila alkoi tuntua huomattavasti lämpimämmältä ja kutsuvammalta.”
Arash: ”Maalasimme myös eteisen seinät ja katon siniseksi. Tila tuntuu nyt kuin pieneltä luolalta, jossa vallitsee vedenalainen tunnelma. Jos tulette käymään joskus myöhemmin, oli se sitten kahden viikon tai kahden kuukauden kuluttua, täällä näyttää varmasti jo aivan erilaiselta. Kotimme elää koko ajan, se on jatkuvassa luovassa muutoksessa.”
Keittiön tunnelma muuttui kutsuvammaksi, kun seinälaattojen väri päivitettiin harmaasta pehmeän keltaiseen.
Pauline muistaa varttuneensa Alessi-esineiden ympäröimänä. Hän löysi Alessin vesipannun isoäitinsä kellarista ja otti sen mukaansa Berliiniin. ”Kun vesi kiehuu, pieni lintu viheltelee. Niin suloista!”
Millainen on keskinäinen luova dynamiikkanne?
Pauline: ”Varsin kompleksinen, koska sekä Arash että minä olemme molemmat ihmisiä, joilla on vahvat mielipiteet. Tiedämme, mistä pidämme ja mitä haluamme, ja niistä luopuminen voi toisinaan olla vaikeaa. Etenkin itselleni! Mutta Arash on hyvä kuuntelija, ja usein päädymme lopulta luomaan asioita yhdessä. Itse tuon mukanani leikkisyyttä ja taipumusta olla ajattelematta liikaa. Pidän siitä, että ympärillä on paljon pieniä, hauskoja asioita. Arash on meistä minimalistisempi. Hän tarvitsee tilaa ympärilleen.”
Arash: ”Jopa asuntomme ja sisustuksemme ovat syntyneet pienen väännön myötä. Täällä näyttäisi aivan erilaiselta, jos vain toinen meistä olisi päättänyt ratkaisuista. Pauline saattaa esimerkiksi ehdottaa jotakin, jolle itse sanon ensiksi ei. Lopulta hän onnistuu vakuuttamaan minut, ja itse vien ehdotusta klassisempaan suuntaan. Kokonaisuus on yhteistyön tulos.”
Pauline: ”Myydyin tuotteeni on eräs hauska pipo, joka syntyi Arashin avustuksella. Alun perin balaclava-tyylinen huppupipo miellytti häntä, mutta ei kuitenkaan halunnut käyttää sitä. Niinpä teimme pieniä muutoksia – niin kauan, kunnes hän todella alkoi käyttää sitä!”
Pauline Deckert myy suunnittelemiaan virkkuutuotteita Instagramissa. Kahden vuoden aikana oma brändi on kasvanut niin, että Pauline palkkasi hiljattain ensimmäisen työntekijänsä.
Jykevä vanha apteekkarinlipasto oli ensimmäinen esine, jonka Pauline ja Arash hankkivat yhdessä uuteen kotiinsa. Vintagetuoli Casalinon on suunnitellut Alexander Begge.
Pauline sai Tolomeo-pöytävalaisimen lahjaksi isältään teini-ikäisenä, ja se on kulkenut hänen mukanaan siitä lähtien. Nykyisin se toimii yöpöydän valaisimena vanhan teollisuuslaatikoston päällä.
Pipoista puheen ollen! Valmistumisen jälkeen perustit oman brändisi, virkattuihin tuotteisiin erikoistuneen Pauluschkaa Studion. Onko virkkaaminen kuulunut aina elämääsi vai koska innostuit siitä?
Pauline: ”Isoäitini opetti minut virkkaamaan ollessani kuuden ikäinen. Hän näytti, miten virkataan pieniä kukkia ja teki minulle ja siskolleni tyynyliinoja. Muistan, että aluksi olin todella kärsimätön, ja ensimmäisillä kerroilla virkkaus onkin vaikeaa. Vuosien varrella aloitin virkkauksen uudelleen ja uudelleen, ja aina se kuitenkin jäi – kunnes korona-aika alkoi.
”Kun tunnen oloni ahdistuneeksi tai stressaantuneeksi, voin yksinkertaisesti virkata huoleni pois.”
Valmistuin yliopistosta pandemian ollessa huipussaan ja ompelin kaikki asut kandidaatintyötäni varten kotona. Valmistin yhden asun myös virkkaamalla ja tajusin sen olevan tekniikka, josta todella pidän. Nyt olen työskennellyt sen parissa kahden ja puolen vuoden ajan. Kun tunnen oloni ahdistuneeksi tai stressaantuneeksi, voin yksinkertaisesti virkata huoleni pois.”
Aiemmat asukkaat rakennuttivat asuntoon arkkitehdin suunnitteleman hyllyn, joka toimii myös portaikkona ullakolle. Siesta-nojatuolin on suunnitellut Ingmar Relling.
Stereotasona toimiva punainen Bisley-lipasto ja sen yllä roikkuva taideprintti löytyivät pihakirppikseltä Hannoverin läheltä.
Pandemia-aikana Pauline ja Arash ryhtyivät pelaamaan shakkia, ja Arash päätti rakentaa itse shakkipöydän. Hän valoi rungon betonista ja tilasi käsinleikatut laatat Marokosta. Mutta kuinkas ollakaan – kun pöytä valmistui, shakkiharrastus hiipui.
Olet opiskellut pukusuunnittelua. Näkyykö tämä jotenkin luovassa työssäsi tai kotinne sisustuksessa?
Pauline: ”Siinä missä muotisuunnittelua hallitsevat muotiteollisuus ja moninaiset säännöt, on pukusuunnittelussa paljon enemmän luovaa vapautta ja persoonallisuutta sekä tilaa kokeiluille. Luulen, että molemmat näkyvät sekä työssäni että kodissamme. Olen kiinnostunut samaan aikaan kaikesta ja en mistään ja löydän inspiraatiota sieltä täältä. En ole koskaan ollut kiinnostunut mistään tietystä aikakaudesta tai suunnittelijasta ja luulen, että tämä näkyy myös sisustuksessamme. Se rakentuu pitkälti sen varaan, mikä milloinkin tuntuu hyvältä ja intuitiiviselta.”
Virkkaus lienee myös varsin intuitiivista ja meditatiivista. Sanoisitko, että intuitio ja improvisaatio ovat tärkeitä omassa työssäsi?
Pauline: ”Ehdottomasti. Kun saan idean, otan yleensä virkkuukoukun heti käteeni ja katson, kuinka asiat etenevät. Kokeilen enemmin vaikka kaksikymmentä kertaa jotakin kuin luonnostelen sen kuvioksi. Alun perin päädyin tekemään värikkäitä töitä, koska minulla oli pussillinen villalankojen pätkiä ja ylijääneitä värejä. Aloitin virkkaamisen yhdellä värillä ja siirryin sitten intuitiivisesti seuraavaan. Lopulta huomasin, että olen aika hyvä yhdistelemään värejä. Työni on enimmäkseen hyvin intuitiivista.”
Onko sinulla tiettyjä väriyhdistelmiä, joihin palaat aina uudelleen?
Pauline: ”Yhdistelen mielelläni kaikkia värejä suklaanruskeaan, ja pidän myös vastavärien kontrasteista, kuten violetin ja keltaisen tai vihreän ja punaisen yhdistelmistä. Myös hempeä vaaleanpunainen sopii yhteen oikeastaan kaiken kanssa. Se kannattaa pitää mielessä!”
Suuret ikkunat täyttävät Paulinen työhuoneen valolla. Työhuoneen keskipiste on käytettynä Hannoverista löytynyt suuri laatikosto työtasoineen, joka tarjoaa runsaasti tilaa villalangoille ja virkkuukoukoille.
Ikean vintagehyllyt ovat Niels Gammelgaardin suunnittelemia. Alkuperäisversiossa hyllyt ovat mustia, ja niiden reunat on maalattu eri värein. ”Näin hyllyt ensimmäisen kerran ystäväni luona ja ihastuin niihin välittömästi”, Pauline kertoo.
Pauline ja Arash onnistuivat löytämään kaksi alkuperäistä Bruno Rey -tuolia käytettynä eteläisestä Saksasta. Arash suunnittelee omistavansa tuoleille oman nurkkauksen uudessa ravintolassaan.
Miten ympäristö vaikuttaa luovaan työskentelyysi ja suunnittelutyöhösi? Mistä saat inspiraatiosi?
Pauline: ”Kun virkkaan, haluan enimmäkseen olla itsekseni. On ihanaa olla kotona ja työskennellä työhuoneessa tai keittiössä äänikirjoja kuunnellen. Pidän erityisesti noita- ja vampyyriaiheisista fantasiatarinoista – ne kuljettavat minut toisiin maailmoihin.
Löydän inspiraatiota mitä sattumanvaraisimmista asioista. Berliinissä jokainen päivä on erilainen, ja nautin kaupungin hektisyydestä. Täällä on valtava kulttuuritarjonta, niin paljon erilaisia näyttelyitä ja niin paljon erilaisia ihmisiä. On ihana katsella ohi käveleviä ihmisiä kadulla. Jos huomaan jonkun erityisen hyvin värikoordinoidussa asussa, saatan poimia väriyhdistelmän omaan pipomalliini. Joskus saatan myös ottaa salaa kuvia asioista ja ihmisistä aivan vaivihkaa.”
Ruokapöytä on peräisin vintageliikkestä Kreuzbergista, ja myös tuolit ovat vintagelöytöjä. Riippuvalaisin hankittiin Kööpenhaminasta, ja vanha pöytävalaisin kuului aiemmin Paulinen isovanhemmille.
Keittiötason maljakon on suunnitellut Niko June, joka valmistaa veistoksia käytetyistä muoviastioista. Pauline täytti maljakon siniseksi värjätyllä vedellä ja koristekaaleilla.
Mikä on lempipaikkasi kodissanne?
Arash: ”Avokeittiöön yhdistyvä ruokailutila. Se on paikka, jossa vietämme aikaa yhdessä, oli kyseessä sitten aamukahvit tai itse valmistettu ateria ystävien ja perheen kanssa.”
Entä mieluisin designesine?
Pauline: ”Omani on isovanhempiemme vanha valaisin, joka seisoo ruokapöydällämme. Arash korjasi sen viime vuonna tapahtuneen pienen onnettomuuden jälkeen, jolloin valaisin kaatui ja rikkoutui. Valaisin on itselleni todella tärkeä.”
Arash: ”Itselleni mieluisin on De Sede -vintagesohvamme. Olin etsinyt pitkään täydellistä sohvaa, ja sitten löysin tämän – sain sen pilkkahintaan, se tarvitsi vain pientä puunausta.”
Katso myös:
• Francklyn kaikki käytetyt designaarteet >
Julkaistu 12.01.2023
