Kuinka Timo Sarpanevasta tuli mestarillinen lasin muotoilija
Timo Sarpaneva oli suomalaisen muotoilun keskeisiä uudistajia ja yksi niistä suunnittelijoista, jotka nostivat suomalaisen designin kansainväliseen tietoisuuteen 1950- ja 1960-luvuilla. Kuva: Markku Luhtala
Kuka: Timo Sarpaneva
Suomalainen muotoilija ja professori (1926–2006).
Työskenteli lähes 50 vuotta Iittalan kanssa ja suunnitteli myös yrityksen ikonisen i-logon.
Hänen muotoilulleen ominaista ovat materiaalikokeilut, veistoksellinen ilmaisu ja luonnosta inspiroitunut muotokieli.
Tunnustuksia: Milanon triennaalin Grand Prix -palkinto 1954, Lunning-palkinto 1956, Pro Finlandia -mitali 1958, professorin arvo 1976, Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtori 1993.
Tunnettuja tuotteita: Festivo-kynttilänjalat, Tsaikka-lasit, Sarpaneva-pata ja taidelasiesineet Orkidea ja Claritas.
Sarpaneva-pata on yksi suunnittelijansa tunnetuimmista tuotteista, ja sen suosio ei osoita hiipumisen merkkejä. Tässä se on kuvattuna Pidät-brändin Kumpu-pannunalusen kanssa. Kuva: Pidät
Timo Sarpanevan vuonna 1966 suunnittelema Festivo-kynttiläjalka on monelle tuttu klassikko. Kuva: Iittala
TEHTAAN MUSTA AUTO odotti rautatieasemalla. Timo Sarpaneva nousi takapenkille portfolionsa kanssa, ja kuljettaja lähti ajamaan kohti Riihimäen lasitehdasta. 1950-luku oli alkamassa, ja Sarpaneva oli vielä köyhä, vastavalmistunut graafikko. Hän oli saanut kutsun tehtaalle sen jälkeen, kun hän oli sijoittunut tehtaan järjestämässä muotoilukilpailussa toiselle sijalle vihertävällä maljakollaan.
Nuori taiteilija ohjattiin teollisuusneuvos Roope Kolehmaisen huoneeseen. Kolehmainen istui suuren pöytänsä takana ja myhäili tyytyväisenä, kun Sarpaneva levitteli luonnoksiaan pöydälle.
”Paljonko saisin palkkaa?” Sarpaneva kysyi. Kolehmainen katsoi miestä happamasti. ”Emme puhu rahasta mitään. Me teemme sinusta kuuluisan!”
Sarpaneva ei suostunut tarjoukseen vaan keräsi tavaransa. Hän käveli juna-asemalle kaatosateessa. Timo Sarpanevan puolisoa Marjatta Sarpanevaa naurattaa, kun hän kertoo tarinaa. ”Se oli Timon ensimmäinen kosketus suomalaiseen lasiteollisuuteen”, hän sanoo.
Muotoilija Timo Sarpaneva ja lasinpuhaltaja Helge Nieminen vuonna 1953.
Sarpaneva toimi Porin Puuvillan taiteilijana ja taiteellisena johtajan vuosina 1955–1965.
Timo Sarpaneva ei mennyt Riihimäelle, mutta pari vuotta myöhemmin hänestä sen sijaan tuli Iittalan lasitehtaan suunnittelija. Iittalassa oli sodan jälkeen päätetty panostaa taidelasiin ja taloon oli palkattu muotoilijoita ja perustettu taidelasiverstaita. Sarpanevalla ei ollut paljoakaan kokemusta lasista mutta sitäkin enemmän intoa. Iittalan lasitehtaan isännöitsijä Håkan Söderström antoi toimeliaan miehen yrittää, käyttää aikaa ja kokeilla vapaasti.
”Håkan oli näkijä. Ihan kuin hän olisi tiennyt, että rohkeat päätökset tuottavat jonakin päivänä hyvän tuloksen”, Marjatta Sarpaneva kertoo.
Ei kestänytkään kauan, kun tuloksia alkoi tulla. Timo Sarpaneva innostui tikkuilma- ja höyrypuhallusmenetelmästä, jota tehtaalla oli käytetty, kun lasin sisään haluttiin ilmakupla. Lasinpuhaltajamestari Einari Salo perehdytti Sarpanevaa tekniikkaan.
Kokeiluista syntyi uljaita lasiteoksia, kuten Kajakki-, Kyynel- ja Orkidea-veistokset, jotka saivat kansainvälisiä tunnustuksia.
Sarpaneva suunnitteli myös puhdaslinjaista käyttölasia. Hän alkoi tehdä i-sarjan astioita tehtaan työntekijöiden kanssa vuonna 1956. Koska maassa oli yleislakko, prototyyppejä tehtiin salaa. Ensimmäinen kokoelma sisälsi muun muassa juomalaseja, kulhoja ja pullomaisia kaatimia, ja se esiteltiin vielä samana vuonna Stockmannin tavaratalon näyttelyhallissa. Tehtaan kemisti Keijo Laitinen loi Sarpanevan suunnitelmien pohjalta lasiin värejä, jotka taittuivat harmaan eri sävyissä.
Kokoelmaa varten Sarpaneva suunnitteli myös punavalkoisen i-merkin, jolla alettiin myöhemmin merkitä muitakin lasitehtaan tuotteita.
• Lue myös: Vierailulla Iittalan lasitehtaalla >
Timo Sarpaneva kädessään ikoninen Tsaikka-lasi. Edessä Pisararengas- ja Aroma-laseja.
Marjatta ja Timo Sarpaneva Munkkiniemen tornikodin edustalla 1970-luvulla.
MARJATTA SARPANEVA tapasi Timo Sarpanevan vuonna 1960. Hän ihastui miehen hyväntahtoisuuteen ja seikkailijan luonteeseen.
”Timon kanssa ei voinut tietää, mitä seuraavan kulman takana on. Hän ei ollut pelokas eikä arka, mikä näkyi kaikessa tekemisessä. Hän innostui aina työstään ja haki uusia polkuja taiteen kautta.”
Sarpaneva suunnitteli uransa aikana kaikenlaista valurautapannuista puuvillakankaisiin, mutta lasi oli hänen suurin intohimonsa ja Iittalan lasitehdas hänen kotinsa.
”Timolla oli hyvät suhteet tehtaan henkilöstöön, ja hän vietti siellä paljon aikaa. Hän oli mieluiten lasihytissä ja inspiroitui puhaltamisesta. Työ ei ollut hänelle työtä vaan hän eli sitä.”
Marjatta Sarpaneva muistaa päivän, jolloin hänet vietiin vierailulle tehtaaseen. Nykyään Iittalan lasitehdas on kliininen ja valoisa, mutta vielä 1960-luvulla siellä kuului tulen humu. Koneita oli vähän, ja suurin osa työstä tehtiin käsin.
”Se oli kuin vuorenpeikon luola, pimeä, kuuma ja mustunut. Lasiuuneissa ei ollut lainkaan luukkuja. Ne posottivat koko ajan tulikuumaa ilmaa, ja työntekijät olivat hikisiä.”
Tehdasvierailulla Marjatta Sarpaneva tutustui myös Reino Löflundiin, josta vuosien varrella tuli Timo Sarpanevan läheisin työtoveri lasitehtaalla.
Sarpaneva teki kyllä luonnoksia teoksistaan mutta jätti paljon sen varaan, mitä lasihytissä tapahtuu silloin, kun ammattimiehet työstävät lasia. Sarpanevan mielestä lasille piti jättää mahdollisuus korjata muotoilijan suunnitelmat. Hän onkin sanonut, että väkisin ei saada mitään aikaan, ei ihmisten eikä lasin kanssa. Tärkeintä oli suhde ihmisiin, se että kemiat toimivat.
Lintupullot olivat alun perin Iittalan tuotannossa vuosina 1957–1968. Niistä on tehty uusi, rajoitettu erä visionäärisen muotoilijansa kunniaksi. Kuva: Iittala
Valurautasarjan ensimmäiset tuotteet tulivat markkinoille vuonna 1960. Kuva: Otso Pietinen
Puukahvalla varustettu Sarpaneva-pata palkittiin Milanon Triennalessa hopeamitalilla vuonna 1960. Kuva: Otso Pietinen
Yksi mullistava tekniikka näki päivänvalon 1960-luvun puolivälissä, kun Sarpaneva ja Löflund laittoivat puiseen lieriömuottiin rinnakkain sahanteriä. Tarkoitus oli kokeilla, millaisen jäljen ne jättävät lasiin. Kokeilu epäonnistui, sillä kuviot eivät tulleet näkyviin. Löflund lähetti yhden koekappaleen Sarpanevalle Helsinkiin.
Lasi oli palanut puumuottiin kiinni, ja muotin oksa oli painanut lasin kylkeen rosoisen, jäätä muistuttavan kuvion. Sarpaneva käytti uutta menetelmää Finlandia-sarjassaan, ja myöhemmin pintakuviosta tuli yksi Iittalan tavaramerkeistä.
Timo Sarpaneva teki lasiteoksia aina vuosituhannen vaihteeseen asti, ja hänen viimeiset veistoksensa syntyivät Muranossa, Venetsiassa. Niissäkin muotoilija oli kokeillut vielä uusia, ennen näkemättömiä tekniikoita.
Timo Sarpanevan syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta lokakuussa 2026. Suomen lasimuseo Riihimäellä juhlistaa Sarpanevaa teemanäyttelyllä, joka on avoinna 31.12.2026 asti.
SARPANEVA KUOLI vuonna 2006. Marjatta Sarpanevan mielestä suomalaisessa muotoilussa ei ole annettu tarpeeksi kunniaa tehtaiden ammattimiehille.
”Se on jollain tavalla kauhea vääryys, koska he ovat keskeisesti vaikuttaneet siihen, että asiat saatiin sille tolalle kuin ne olivat aikoinaan”, hän sanoo viitaten suomalaisen muotoilun kultakauteen.
Jokaisella yksittäisellä ammattimiehellä oli suuri merkitys. Esimerkiksi lasinpuhaltaja Helge Nieminen puhalsi suurimman osan Timo Sarpanevan Orkidea-veistoksista. Marjatta Sarpaneva muistuttaa, että tikkuilmapuhalluksen kaltaiset tekniset taidot olivat syy siihen, miksi teokset menestyivät maailmalla: vastaavia menetelmiä ei tunnettu siellä.
”Osaavat ammattilaiset ja ainutlaatuiset tekniikat ovat se kivijalka, jolle koko suomalaisen muotoilun menestys perustuu. Se vain on unohtunut kaiken hötön alle.”
Katso myös:
• Timo Sarpanevan suunnittelemat tuotteet >
• Kaikki Iittalan tuotteet >
Kuvat: Sarpaneva Design
Juttu on julkaistu aiemmin Avotakassa. Tekstissä on käytetty lähteenä Markku Tasalan kirjaa Lasintekijöiden tarinoita Iittalasta.
Julkaistu 28.10.2026
