Anna Kristeri on koukussa koteihin: ”Haaveilen jatkuvasti remontoimisesta!”
Keittiön seinä voi olla yhtä hyvä peilin paikka kuin eteinen tai kylpyhuone. Sillä on tässä tapauksessa esteettinen ja tilantuntua lisäävä funktio.
Asukkaat:
Sisustustoimittaja ja lavastaja Anna Kristeri, 42. Koti on 61,5 neliön kolmio vuonna 1962 rakennetussa kerrostalossa Helsingin Maunulassa.
Pitkulaisesta keittiöstä tuli remontin valmistuttua Anna Kristerin lempipaikka. Kaunis lattia on keittiössäkin Timberwisen parkettia.
”KAIKKI ALKOI VAHINGOSSA. Ostin ensimmäisen omistusasuntoni kuusi vuotta sitten, 36-vuotiaana. Kriteereinä oli remonttikuntoinen kaksio ja vähintäänkin itseäni vanhempi talo. Täydellinen ylimmän kerroksen asunto, jossa pääsisin tekemään keittiöremontin, löytyi Länsi-Helsingin Pajamäestä.
Arvioitin asunnon, kun olin asunut siinä kaksi ja puoli vuotta. Taloyhtiön putkiremontin jälkeen asunnon arvo oli noussut 100 000 euroa, joten oli selvää, että se meni heti myyntiin. Olin välittömästi koukussa ja tiesin, että samaa voisi kokeilla uudestaan.
Valkoisen kaappiseinän ovien taakse kätkeytyvät jääkaappipakastin, aamiaiskaappi, siivouskaappi ja laatikot käyttöastioille. Sinisten ovien takana säilytetään mausteet ja leivontatarvikkeet.
Terrazzomarmori on edullisin kova tasomateriaali. Se valmistetaan yhdistämällä marmoria ja hartsia. Materiaali sopii yhteen 60-luvun kivibetoni-ikkunalautojen kanssa.
Keittiö ja taso ovat kotimaisen Blaun. Aamiaiskaapin haitariovi liukuu kätevästi sivuun, kun kaappi on käytössä. Pienkoneet Smeg.
Peilistä näkyy pieni mutta viihtyisä kahvittelunurkkaus, joka mahtui keittiöön. Matin-seinävalaisin on HAYn.
NYKYISESSÄ KODISSANI Maunulassa on kolme huonetta. Tämä on isoin asunto, jossa olen Helsingissä asuessani yksin asunut. Vuonna 1962 rakennetun talon asunnon eteinen on oikeastaan käytävä, josta on ovi muihin huoneisiin paitsi makuuhuoneeseen. Huonejärjestys on alkuperäinen ja tykkään sen käytännöllisyydestä. Keittiön perältä menee ovi makuuhuoneeseen ja joka paikasta pääsee kävelemään ympäri.
”Nykyisen kodin huonejärjestys on alkuperäinen ja tykkään sen käytännöllisyydestä.”
Remontoidessa on aina rakastumisvaihe, kyllästyminen, eron harkinta ja lopulta tyytyväisyys. Olin valmis myymään tämänkin asunnon noin viiden kuukauden kuluttua kauppakirjan allekirjoittamisesta. Kaikki isoimmat remontit, kuten keittiö, parkettilattia, tapetit ja seinien maalaukset olivat silloin valmiina, mutta jokaisessa huoneessa tuntui olevan miljoona pientä keskeneräistä yksityiskohtaa: listojen sahaamista, ovenkarmien siistimistä ja verhotankojen asennusta.
Minulle riitti, ja dramaattisesti soitin tutulle välittäjälle, että nyt myydään tämä. Ei myyty, koska megalomaaninen putki-, hissi- ja maalämpöurakka odotti puolen vuoden päässä. Kukaan ei olisi maksanut haaveilemaani summaa juuri ennen niin isoa remonttia. Tyydyin kohtalooni, ja noin kuukauden päästä viimeinenkin lista oli kiinnitetty ja minä olin tyytyväinen asukas.
Olohuoneen nurkkauksessa on ruokailutila. Jatkettava ruokapöytä on hankittu kirpputorilta. Sinivihreä maljakko on HAYn.
Artekin 611-tuolit Anna osti aikoinaan työpaikan muuttomyynnistä, ja nyt ne saivat vihdoin uudet satulavyöt.
Vitriinikaapin yllä on Ossi Voutilaisen teos, jonka Anna sai isoäidiltään. Lattiavalaisin on Yki Nummen 60-luvulla suunnittelema Kupoli. Ruskea Fyr-kynttilänjalka on Marimekon.
Anna hyödyntää vastavärejä ja kontrasteja sisustuksessa. Sinivihreä seinä on kaunis tausta väripilkuille, kuten punaiselle lasimaljalle.
OLEN SITÄ MIELTÄ, että asunnot myydään keittiöillä, ja se onkin valttikorttini. Rakastan niiden suunnittelua. Tässäkin kodissa se oli remontin lempiasia. Nyt halusin keittiön, jossa on väriä. Vaikka itse innostun oransseista tai messinkisistä ovista, myynnin kannalta turvallisempi vaihtoehto oli mustikansininen.
”Rakastan keittiöiden suunnittelua. Tässäkin kodissa se oli remontin lempiasia.”
Valitsin kaapeiksi ja niiden sisuksiksi valkoiset standardimallit. Näin rahaa säästyi terrazzotasoon, aamiaiskaappiin ja hulppeisiin nahkavetimiin.
Toinen asia, mihin halusin ehdottomasti panostaa, oli parkettilattia. En ole aikaisemmin vaihtanut koko asunnon lattiaa, joten mahdollisuus tuntui herkulliselta. 60-luvun taloon sopivan levyinen malli löytyi kotimaiselta Timberwiselta.
Sohvapöytä on Annan kauan haaveilema Vitran Nelson-penkki, jonka hän osti edelliseen kotiin. Sohva on Boknäsin Julia. Lundian kirjahyllyssä on kirjojen kavereina matkamuistoja.
Pia Strengin maalaus on tilaustyö ensimmäiseen omistusasuntoon. Seinän sävy on Cover Storyn aurinkoisen vaaleansininen LB1 August.
Olohuoneen seinällä on Annan äidiltä lainassa oleva Ossi Voutilaisen teos. Punainen IC F1 -lattiavalaisin on Flosin, tätä väriä voi tiedustella Finnish Design Shopin asiakaspalvelusta.
Lundian puinen klassikkohylly on maalattu useasti. Muunneltavana se löytää aina paikkansa uudesta kodista. Puinen nukke on Vitran, Nappula-ruukku Iittalan.
SEURAAVAKSI HAAVEILEN ostavani ison yksiön jostakin noin satavuotiaasta talosta. 50–ja 60-lukujen käytännöllisen arkkitehtuurin jälkeen tekisi mieli hullutella koristelistojen ja upeiden kiintokalusteiden kanssa. Yksiössä se onnistuisi pienemmälläkin budjetilla.
Uuden oppiminen on kutkuttavaa. Nyt, kolmannen remontin jälkeen, osaan enemmän kuin kuusi vuotta sitten. Tiedän myös, mitä en osaa tai halua tehdä. Olen hyvä ja nopea purkamaan, tapetoimaan ja maalaamaan, mutta inhoan seinien tasoittamista ja listojen leikkaamista. Ne koettelevat ajoittain lyhyttä pinnaani.
Pohjoisen puolella olevaan makuuhuoneeseen laskeutuu pehmeä valo. Tapetti on Borås Tapeterin Alvar Aalto M.I.T., jonka Aalto piirsi Baker House -opiskelija-asuntolaan.
Anna maalasi makuuhuoneen alkuperäiset vaatekaapit valkoisiksi. Verner Pantonin suunnittelema ja &Traditionin valmistama Flowerpot VP3 on Annan lempivalaisin.
Eteiskäytävän seinällä on sukumökin myynnistä pelastettu Ossi Voutilaisen teos. Seinän sävy on Cover Storyn 016 Tove.
Moni kysyy, miksi muutan ja remontoin niin usein. Miksi en? Tämä on yksi elämänvaihe. Aikaisemmin asuin pitkään vuokralla Helsingin keskustassa ja nautin siitä, että en ollut sidottu mihinkään ja kaikki oli lähellä. Nyt asun lähiössä ja haaveilen jatkuvasti remontoimisesta ja uusista projekteista. Kun kyllästyn, teen jotain muuta.
Olen lapseton, joten olkoot nämä minun tekemisentäyteiset vuoteni. Olen luonteeltani utelias ja minun on aina ollut helppo luottaa omiin päätöksiini, siitä olen kiitollinen. Uskaltaminen avaa uusia mahdollisuuksia, ja odotan innolla, minne tämä remonttitie minut vie.”
Teksti: Anna Kristeri Kuvat: Mikael Pettersson
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa 11/2022.
Julkaistu 02.12.2022
