Elisabeth ja Roar remontoivat 70-luvun omakotitalon: ”Emme kiirehdi sisustamisen kanssa”
Kokolattiamatto tuntuu paitsi pehmeältä jalkojen alla, yhdistää samalla ruokailu- ja oleskelutilat toisiinsa. Remontin yhteydessä pariskunta päätti jättää joitakin yksityiskohtia muistuttamaan talon alkuperästä; esimerkiksi eteisen ja ruokailutilan erottava tiikkinen koristeseinä sai jäädä paikoilleen.
Asukkaat:
Elisabeth Ønseth, Roar Aarnes ja kolme kissaa. Omakotitalo sijaitsee Norjan Eidsvollissa, noin 70 kilometrin päässä Oslosta, ja siinä on 384 neliötä. Arkkitehdin suunnittelema talo on rakennettu vuonna 1969.
Elisabeth on sisustussuunnittelija, ja yhdessä Roarin kanssa he ovat remontoineet ja sisustaneet omakotitaloaan kaikessa rauhassa luodakseen kodin, jossa he voivat viihtyä vielä monta vuotta.
KUN ELISABETH ØNSETH ja hänen kumppaninsa Roar Aarnes muutama vuosi sitten muuttivat vuonna 1969 suunniteltuun omakotitaloon Norjan Eidsvollissa, heillä oli selkeä lähtökohta kodin remontoimiseen: aika.
”Vuosien varrella olen oppinut, että uuden kodin sisustaminen vie aikaa. Tässä kodissa emme ole kiirehtineet sen kanssa. Kodista muodostuu näin miellyttävämpi kokonaisuus, kuin ostamalla kaiken kerralla uutena”, Elisabeth sanoo.
Pari asuu 384 neliön talossa kolmen kissansa kanssa. Pieniä haasteita on aiheuttanut kokolattiamatto, jonka pari päätti asentaa olo- ja ruokailuhuoneeseen. Kynsimisjälkiä ja karvoja saa siivota matosta päivittäin, mutta se ei ole Elisabethia haitannut.
”Vuosien varrella olen oppinut, että uuden kodin sisustaminen vie aikaa.”
”Joudumme imuroimaan usein, ja saattaa olla, että matto täytyy uusia muutaman vuoden kuluttua. Siitäkin huolimatta luulen, että haluan kokolattiamaton myös makuuhuoneeseen. Mielestäni kaikkien kodin lattioiden ei tarvitse olla samaa materiaalia. Pidän tekstuureista ja vaihtelusta – kodin eri tilat voi erottaa toisistaan lattiamateriaalien avulla.”
Suuret ikkunat päästävät valoa sisään kaikista suunnista, luoden tummaksi maalattuun eteiseen kutsuvan tunnelman. Tuoli on kirpputorilöytö. Tummanvihreä hylly toimii sekä naulakkona että säilytystilana.
Luodakseen modernin ja pelkistetyn ilmeen keittiöön, pari päätti hankkia tilaan pelkät alakaapit sekä valkoisen liesituulettimen, joka sulautuu huomaamattomasti valkoiseen takaseinään. Leveä alakaapisto tarjoaa reilusti säilytystilaa.
Elisabeth metsästää mielellään hyviä löytöjä kirpputoreilta. Keittiön kahdesta Marcel Breuerin suunnittelemasta Cesca-tuolista Elisabeth maksoi kirpputorilla 100 kruunua (noin 10 euroa) kappale.
Keittiön kaapit ovat tummasävyistä, ekologista bambua, ja valkoisesta Corian-komposiitista valmistettu taso yhdistää ne saumattomasti valkoiseen seinään. Bottle-suola- ja pippurimylly ovat Menun mallistossa.
Madison-sohva ja Piero-sohvapöytä ovat Bolian valikoimassa.
Elisabethin ja Roarin vuonna 1969 rakennetussa kodissa ruosteisilla sävyillä on kunnioitettu talon arkkitehtuuria. Ruokailutilassa huomion keskipisteenä toimii itse maalattu leveä seinäkaappi. Ruokapöytä on Normann Copenhagenin My Table. Sen ympärille on kerätty Sami Kallion &Traditionille suunnittelemia In Between -tuoleja.
Stailausyritys Studio Ønsethin omistajana ja perustajana Elisabeth työskentelee sisustamisen parissa päivittäin, ja myös hänen omassa kodissaan jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu. Kun pari muutti taloon, he kaatoivat osan seinistä saadakseen pohjaratkaisusta avaramman. Kaksi erillistä huonetta yhdistettiin suureksi keittiötilaksi, ja ruokasalin ja keittiön välinen seinä kaadettiin.
Talon alkuperäistä tunnelmaa kunnioittaakseen pari päätti säilyttää joitain yksityiskohtia, kuten eteisen tiikkisen koristeseinän ja liukuovet. Vintage-keramiikkaesineet hyllyillä ja pöytätasoilla ovat myös linkki menneen ja nykyisen välillä.
”Rakastan kirpputorilöytöjä, esineitä, jotka tuovat kotiin persoonallisuutta.”
”Rakastan kirpputorilöytöjä, esineitä, jotka tuovat kotiin persoonallisuutta. Myös ekologisuus on minulle tärkeää. Tämä näkyy myös keittiössämme, johon valitsimme kaappien materiaaliksi ympäristöystävällisen bambun.”
Elisabeth pitää erityisesti 70-lukua henkivistä ruosteisista ja rusehtavista sävyistä, jotka sopivat talon arkkitehtuuriin.
Sinisen, harmaan ja okran sävyiset sohvatyynyt sointuvat kauniisti maljakossa oleviin kukkiin. Sohva on hankittu nettikirpputorilta, Noguchi-sohvapöytä on Isamu Noguchin Vitralle suunnittelema klassikko.
Paolo Rizzatton suunnittelemaa 265-seinävalaisinta valmistaa Flos. Sivupöytänä on Vitran LTR Occasional Table.
Harvat seinille päässeet taulut ja hyllyt on kiinnitetty matalalle seesteisen tunnelman luomiseksi. Hylly maalattiin samalla sävyllä kuin seinä ja kiinnitettiin samalle korkeudelle kuin kirpputorilta löytynyt laveri. Patja on verhoiltu Elisabethin itse ompelemalla kankaalla. Harmonisen huoneen ainoa väriläiskä on matto – jälleen yksi second hand -löytö.
Valoisassa makuuhuoneessa pellavalakanat luovat tilaan hempeää tunnelmaa. Siro lattiavalaisin on lähes huomaamaton valkoista seinää vasten.
Uuteen kylpyhuoneeseen valittiin mustien seinien pariksi hiekanharmaa mikrosementti lattian ja suihkutilan materiaaliksi. Tuloksena on avara ja pelkistetty kylpyhuone, jossa vallitsee parin toiveiden mukaisesti rauhaisa spa-tunnelma.
Elisabeth on lisäksi ihastunut värien käyttöön sisustuksessa. Erityisesti hän pitää 70-lukua henkivistä ruosteisista ja rusehtavista sävyistä, jotka sopivat talon arkkitehtuuriin. Jossain vaiheessa talon kaikki valkoiset seinät on tarkoitus maalata muilla väreillä.
Tummien sävyjen avulla kylpyhuoneeseen on saatu luotua rentouttava spa-tunnelma.
”Minusta tummat sävyt ovat rauhoittavia”, Elisabeth kertoo. Tämä käy selväksi myös remontin yhteydessä kotiin rakennetussa kylpyhuoneessa: seinät ovat mustat, ja lattia ja suihkutila hiekanväristä mikrosementtiä. Tummien sävyjen avulla kylpyhuoneeseen on saatu luotua rentouttava spa-tunnelma.
Elisabeth on ollut erittäin tyytyväinen remontin lopputulokseen. Jäljellä on ainoastaan talon ullakko.
”Meillä on iso ullakko, jonka remontti on seuraava projektimme. Suunnitelmana on rakentaa sinne neljä makuuhuonetta.”
Tuotanto: House of Pictures Käännös: Emmi Ratilainen
Julkaistu 18.10.2019
