Graafikko Ilkka Kärkkäinen: ”Kaipaamme yhteiskunnassamme sitä, että asiat tuntuvat joltakin”
Ilkka Kärkkäinen toimii tuomariston puheenjohtajana Paimion parantola 90 -julistekilpailussa. Hän ajattelee, että kaikkein tärkeintä hyvässä julisteessa on vahva idea.
GRAAFINEN MUOTOILIJA Ilkka Kärkkäinen teki vuosia töitä mainostoimistossa, kunnes pari vuotta sitten alkoi uusi, verkkaisemman ja harkitumman tekemisen aika. Hän hankki vanhoja laitteita ja tutustui menneiden aikojen kohopainomenetelmään. Nyt työt limittyvät taidegrafiikan ja kaupallisen grafiikan välille. Kärkkäinen toimii myös Paimion parantola 90 – Inhimillinen näkökulma -julistekilpailun tuomariston puheenjohtajana, ja hänen perustamansa kollektiivi so_helsinki on kilpailun luova kumppani.
Ilkka Kärkkäinen työskentelee Helsingin Vallilassa vanhassa tehdaskiinteistössä, joka tänä päivänä mahdollistaa työskentelytilat kaikkiaan monelle kymmenelle taiteilijalle. Kärkkäisen kanssa tilaa on jakamassa monialainen joukko ammattilaisia. Parinsadan neliön jaetussa, avoimessa työskentelytilassa piirretään kirjaimia, suunnitellaan tiloja, kuvitetaan ja muovaillaan paperimassaveistoksia.
Työhuoneen toinen pääty kiehtoo asialle vihkiytymätöntäkin: lukuisat vanhat kirjasinlipastot ja kirjapainojen vedoskoneet tuntuvat silmäykseltä aikaan, jolloin hiljaa tuli hyvä. Kärkkäinen on paitsi pelastanut palasen arvokasta kulttuuria, myös pitää sitä yllä.
Työhuone sijaitsee vanhassa tehdaskiinteistössä Helsingin Vallilassa.
Puusta valmistetut muotokirjakkeet on tehty tribuuttina romanialaiselle kuvanveistäjälle Constantin Brâncușille (1876–1957) taiteilijan ominaista muotokieltä tapaillen.
Ilkan oma graafinen ilmaisu on syntynyt aina muotojen ja värien kautta. Hän vannoo harkitun yksinkertaistamisen nimeen.
Hei Ilkka! Kiitos, että saimme tulla kylään työhuoneellesi. Tämä ei olekaan aivan tyypillinen avokonttori! Olet valjastanut käyttöösi jopa satavuotisia, massiivisia koneita, joilla teet työtäsi. Mistä moinen?
”Kun kolmenkymmentä vuotta kestänyt mainostoimistoelämä päättyi, tiesin heti, että jatkossa haluan tehdä hitaammin ja analogisemmin. Sehän resonoi yhteiskunnassa muutenkin ja on nähtävillä vaikkapa valokuvaajien kuin muusikoidenkin tekemisessä. Kaipaamme sitä, että joku tuntuu joltakin. Kirjan ja lehtienkin kuolemasta on pitkään puhuttu, mutta eivät ne mihinkään kuole.
Kutsun nykyistä työskentelyäni slow printing methodiksi, vaikka tosiasiassa kiireestä ei silti pääse mihinkään. Tavoitteeni on kuitenkin tehdä asioita hitaammin, harkitummin ja kestävämmin.”
”On hienoa voida tuoda eri alojen ihmisiä yhteen ja seurata, miten oivallamme kukin toistemme työskentelystä jotakin uutta ja innostavaa.”
Sinulla on siis tausta mainosalalla ja nyt teet rinnakkain niin taidegrafiikkaa kuin myös kaupallisia graafisen suunnittelun töitä. Kuulostaa raikkaalta ja monipuoliselta!
”Minua kiinnostaa taiteen ja kaupallisuuden välimaasto ja näiden kahden limittyminen. Vuosien varrella olen seurannut molempia maailmoja tarkkaan ja koittanut ymmärtää sitä välille jäävää hirveän suurta kuilua. Olen pohtinut, miksei voisi löytää väyliä näiden kahden yhdistämiseen.
Näiden pohdintojen pohjalta perustin so_helsinki-kollektiivin puolisoni, taiteilija Veera Kuljun kanssa. Teemme töitä projektilähtöisesti ja tunnemme paljon eri alojen parhaita ammattilaisia, joista kokoamme tiimin aina kunkin projektin ympärille. On hienoa voida tuoda eri alojen ihmisiä yhteen ja seurata, miten oivallamme kukin toistemme työskentelystä jotakin uutta ja innostavaa.
Täällä olemme pitäneet ovet avoinna. Vanhassa elämässä tuntui, että työhön mainostoimistossa liittyy paljon salailua ja peittelyä, ja että työt tehtiin ikään kuin suljettujen ovien takana hissukseen. Haluamme tehdä päinvastoin ja kutsua ihmisiä kylään, suhtautua avoimin mielin ja jakaa asioita. Se tuntuu todella hyvältä, olen oppinut kahdessa vuodessa enemmän kuin viimeisessä kymmenessä.”
Tuoreet vedokset laitetaan painamisen jälkeen vedostelineeseen kuivumaan. Ilkan työt sijoittuvat niin taidegrafiikan kuin kaupallisen grafiikan kentille, melko usein näiden kahden välimaastoon.
Studiollaan Ilkka järjestää usein myös työpajoja, joihin osallistujat pääsevät itse kokeilemaan kohopainotekniikkaa ja sen lukuisia eri mahdollisuuksia.
”Aallot olivat aikaansa edellä ja jopa futuristisia työssään”, Ilkka toteaa. ”On hämmentävää, kun joku tekee jotakin, mikä kestää päivänvaloa sata vuotta ja yli.”
Olet suunnitellut Paimion parantolan tunnuksen, jossa kauniin kaareva muoto piirtää kirjaimen P ja samalla tiivistää koruttomaan pakettiin jotakin hyvin olennaista. Minkälainen olet suunnittelijana ja minkälaiseen lopputulokseen pyrit?
”Suunnittelijana olen melko klassinen ja mitä enemmän kilometrejä tulee mittariin, sitä minimalistisemmaksi työskentelyni muuttuu. En halua töihini mitään ylimääräistä, karsin jo etukäteen kaikenlaiset rönsyilevät muodot ja efektit. Se on ollut osa työskentelyäni aina. Minimalismia ei pidetä kovin kaupallisena tyylinä. Joskus olen joutunut asiakkaalle sanomaan suoraan, että suurinta rohkeutta on jättää asioita pois, kuin täyttää pinta ja kuorruttaa lisää.
Paimion parantolan tehtävänannon vastaanottaminen oli suuri kunnia ja samalla mietin, mitenhän siitä selviän. Ymmärsin, että minun on ulkoistettava itseni: en voi tuoda Aaltojen muotoilun rinnalle jotakin omaa kikkaretta, vaan päätin piirtää puhtaaksi jo olemassa olevan, Alvarin piirtämän muodon. Tunnen suurta iloa siitä, että se on oikeastaan Alvarin, ei minun suunnittelemani.
Ennen kaikkea ajattelen juuri noin. Minun tehtäväni ja tavoitteeni on suunnitella asioita, jotka eivät erityisesti näytä minun suunnittelemiltani, vaan parhaalta mahdolliselta ratkaisulta juuri siihen tarkoitukseen.”
”Olen vaikuttunut siitä, kuinka Aallot olivat aikaansa edellä ja jopa futuristisia työssään.”
Mikä Aaltojen työssä on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?
”Olen lukenut Alvarin ajatuksista ja vaikuttunut siitä, kuinka Aallot olivat aikaansa edellä ja jopa futuristisia työssään. On hämmentävää, että joku tekee jotakin, mikä kestää päivänvaloa sata vuotta ja yli. Koko ajan kasvaa uusia sukupolvia, jotka löytävät sen saman Aaltojen taian, joka ei ole vanhentunut tippaakaan. Heidän tekemänsä asiat ja pitkälle ajatellut, kestävät ratkaisut toimivat samalla tavalla yhä tänäkin päivänä.”
Vuonna 1933 esitelty Aalto-jakkara oli sensaatio aikansa muotoilumaailmassa.
Ilkan ja puolisonsa, taiteilija Veera Kuljun perustama so_helsinki on suunnitellut Paimio parantola 90 -kilpailun graafisen ilmeen.
Kärkkäinen vinkkaa, että julistekilpailuun osallistuvien kannattaa tutustua Aaltojen suunnittelufilosofiaan ja tietysti myös Paimion parantolaan.
Olet tuomariston puheenjohtajana julistekilpailussa, joka järjestetään Paimion parantolan ja Grafian 90-vuotisen taipaleen kunniaksi. Kertoisitko vähän julisteesta formaattina?
”Reilut sata vuotta taaksepäin juliste oli varmaankin käytetyin media. Sillä viestittiin asioista. Kaupunkikuva oli täynnä julisteita ja valmiita paikkoja niille, seiniä ja kolmiopilareita. Oli esimerkiksi kunnia-asia, että jokaisella teatterilla oli oma hovigraafikko, joka pieteetillä teki näytelmäjulisteet. Ajattelu on pitkälti erilaista tänä päivänä. Graafisilta suunnittelijoilta tilataan työtä, mutta niitä tehdään eri lähtökohdista.
En tietenkään väitä, että kaikkia asioita pitäisi tehdä kuten joskus ennen, mutta kyse on ennemminkin käsityöläisyyden arvostamisesta. Pidän julistetta eräänlaisena perusformaattina. Koska digitaalisten ympäristöjen vahvistaessa jalansijaansa juliste on häivytetty taka-alalle, tämä kilpailu on tietynlainen kunnianpalautus julisteelle.”
• Lue juttu: Paimion parantola ja Grafia täyttävät 90 vuotta – osallistu julistekilpailuun! >
Jaetun työhuoneen pääty on Ilkan valtakunta. Tänne hän on reilun parin vuoden aikana hankkinut käytettyjä, vanhoja painokoneita ja oheistarvikkeita, jopa suuria määriä vanhaa paperia.
Satavuotiaan kirjasinlaatikoston eli regaalin kätköistä löytyy 1930-luvulla julkaistun Futura-kirjaintyypin jatkeeksi ja tueksi tehty, geometrisistä muodoista koostuva sarja koristekirjasimia.
Paimion parantolan tunnus on Ilkka Kärkkäisen käsialaa.
Onko sinulle jäänyt mieleen joku aivan tietty juliste, jonka ajattelet erityisen onnistuneeksi?
”Ehkä yksi kuuluisimpia julistetempauksia oli 1960-luvulla Yoko Onon ja John Lennonin todella väkevä kampanja sodanvastaiselle liikkeelle. Julisteeseen painettiin valkoiselle pohjalle mustalla vahva viesti: War is over! If you want it. Onon ja Lennonin kustantamana julistetta kiinnitettiin mainospaikoille laajalti ympäri maailman.”
Onko olennaista, että julisteessa on jokin sanoma?
”Julisteen yksi olomuoto on ollut propagandajuliste, jossa sananmukaisesti julistetaan vahvaa mielipidettä tai kantaa. Se on yhdenlainen tapa tehdä, muttei ollenkaan ainoa. Voi olla sellaisiakin julisteita, jotka rakentavat vaikkapa kuvakerronnan kautta yrityksen brändiä. Typografinen, sanoman sisältävä juliste on oma lajinsa. Lennonin ja Onon julistekampanjassa itse asia oli voimakkain, ja minua siinä viehättää se yksinkertaisuus. Jos asia on niin voimakas ja tärkeä, on pelkästään hienoa, ettei sitä olla pilattu ylimääräisellä dekoraatiolla.”
”Vanhat konkarit ovat tavanneet sanoa, että juliste toimii ja on hyvä, jos se toimii myös tulitikkurasian koossa.”
Minulla on sellainen käsitys, että on olemassa paljon määritelmiä sille, minkälaisten muuttujien täyttyessä lopputuloksena on hyvä juliste. Onko tämä totta? Mikä tekee hyvän julisteen?
”Vanhat konkarit ovat tavanneet sanoa, että juliste toimii ja on hyvä, jos se toimii myös tulitikkurasian koossa. Paljon muitakin sääntöjä olen kuullut. Olin vuonna 2006 Cannes Lions Festivalin Outdoor-kategorian tuomaristossa. Kävimme viikon aikana läpi 5000 kilpailutyötä. Me kaikki tiesimme, että on paljon määritelmiä siitä, millainen vaikkapa julisteen sommittelun, värien, kontrastien, symboliikan ja sen sellaisen tulisi olla.
Kun tuomarointi oli tehty, huomasimme, että kaikki palkitut työt rikkoivat näitä olemassa olevia, olettamiamme sääntöjä. Ehkä se kertoo juuri idean voimasta. Kun idea on vahva, sillä ei yhtäkkiä olekaan niin väliä, kuinka se on toteutettu.”
”Hyvälle suunnittelijalle ominaista on ymmärrys ja näkemys suuremmasta kontekstista, että ymmärtää laajalti vaikkapa arkkitehtuuria, taidetta, valokuvaa ja graafista suunnittelua”, Ilkka Kärkkäinen kuvailee.
Ilkka, me päästämme sinut pian takaisin painokoneen ääreen. Kerro lopuksi terveisiä julistekilpailuun osallistuville tai sitä harkitseville!
”Lähetän kaikille rohkaisevia terveisiä! Muistakaa, että kaikki metodit ovat sallittuja: työ voi olla grafiikkaa, valokuvaa, miksei öljyvärimaalaus tai näiden kaikkien yhdistelmä tai vaikkapa typografinen juliste.
Kilpailun otsikko, inhimillinen näkökulma, on aika abstrakti ylätason teema, johon ei välttämättä ole visuaalisesti hirveän helppo tarttua, mutta se kertoo vahvasti Aaltojen suunnittelufilosofiasta. Suosittelen siis tutustumaan mahdollisimman perusteellisesti Aaltojen suunnitteluun ja Paimion parantolaan, sekä myös erilaisiin Aaltojen näyttelyistä aikoinaan tehtyihin julisteisiin. Onnea matkaan!”
Vielä ehdit – osallistu julistekilpailuun!
Paimion parantola 90 – Inhimillinen näkökulma -julistekilpailuun voi osallistua 10.2.–10.3.2023. Tarkat osallistumisohjeet löydät Paimion parantolan sivuilta. Julistekilpailun palkintojen kokonaissumma on 10 000 euroa.
Julistekilpailun järjestää Paimion parantola -säätiö. Kilpailun pääyhteistyökumppanina toimii vuonna 1933 perustettu visuaalisen viestinnän suunnittelijoiden järjestö Grafia, yhteistyökumppanina Finnish Design Shop ja luovana kumppanina so_helsinki.
Katso myös:
• Paimion parantola ja Grafia täyttävät 90 vuotta – osallistu julistekilpailuun! >
• so_helsinki Instagramissa >
Julkaistu 03.03.2023
