Anna Vartiainen: ”Kansainvälisyys on vaihtoa ja vuorovaikutusta – parhaimmillaan se mahdollistaa laajemman ymmärryksen”
Anna Vartiainen on viestintäjohtaja, joka on uransa aikana työskennellyt laaja-alaisesti taiteen, muotoilun ja kulttuurin monipuolisella kentällä.
VIESTINTÄJOHTAJA ANNA VARTIAINEN on taide- ja kulttuurialan moniottelija. Hän on työskennellyt vaikuttavan uransa aikana designklassikoiden parissa, muun muassa Artekilla ja Fiskarsilla. Anna on myös Paimion parantola 90 – Inhimillinen näkökulma -julistekilpailun tuomariston jäsen ja työssään mukana Paimion Parantola -säätiön kokoonpanossa, joka vaikuttaa Aino ja Alvar Aallon suunnitteleman, 30-luvulla rakennetun Paimion parantolan nykyisyyteen sekä aivan erityisesti sen tulevaisuuteen.
Puiset, Pariisista muistuttavat portaat johdattavat Anna Vartiaisen kotiin Helsingin kattojen ylle.
Mukana menossa kulkee perheen pienin, Mitch-koira.
Pääsimme kylään Annan luokse Helsingin Katajanokalle, jossa Anna asuu puolisonsa sekä perheen pienimmän, pörheän Mitch-koiran kanssa. Vuonna 1887 rakennetun kerrostalon puiset, leveät portaat johdattavat ylimpään kerrokseen, josta noustaan vielä hissillä yksi kerrosväli Helsingin kattojen ylle. Ikkunoista avautuu näkymä Uspenskin katedraalin säkenöiviin kultakupoleihin ja kattoterassilta aina merelle saakka.
Annan koti on kuin pieni Pariisi: kokoelma muistoja ja taidetta, lämmin ja kontrastinen kerrostumien paikka. Olennaista Annalle on, että kaikkeen täällä liittyy tarina, ja että niistä tarinoista välittyy lämpö.
Pehmeässä valossa kylpevän keittiön seinälle on ripustettu Kuutti Lavosen herkkä Enkeli-aiheinen teos. Carl Hansen & Sønin tammipuinen pöytäryhmä on tanskalaisen Hans J. Wegnerin suunnittelema, valaisin Artekin kokovalkoinen A110.
Taidehistoriaa ja museologiaa opiskelleelle Annalle taide on elinehto. Se näkyy erityisesti täällä: kodin kiehtova kokoelma modernia taidetta luo ikkunoita toisiin ulottuvuuksiin.
Hei Anna, kiitos kun saimme tulla luoksesi kylään! Kiipeäminen tänne kotiisi oli kuin asteittainen siirtyminen aivan toiseen maailmaan. Olemme täällä keskellä kaupunkia, mutta samalla kauniin tunnelmallisessa, suojaisassa turvapaikassa. Mitä tämä paikka merkitsee sinulle?
”Tässä kodissa on terasseineen ja näkymineen sellaista pariisilaista tunnelmaa, joka kiehtoi minua ja luultavimmin myös miestäni heti, kun täällä ensimmäisen kerran kävimme. Muutimme Ranskasta Helsinkiin asuttuamme Pariisissa kaksikymmentä vuotta – tämä koti on nyt siis oma pieni Pariisimme.”
Kodit kertovat usein paljon asukkaistaan. Täällä sinun kodissasi silmät tarttuvat erityisesti nykytaiteeseen, pohjoismaiseen muotoiluun, suomalaiseen lasiin ja keramiikkaan. Täällä on selvästi sopuisasti sekaisin niin uutena hankittua kuin vintageaarteitakin. Mikä sinulle tekee kodin?
”Jokaisen kotini esineen taustalta löytyy tarina ja sen myötä merkitys. Se on minulle olennaista kodissa ja oikeastaan juuri se muuttuja, joka minulle tekee kodin. On ollut hauskaa huomata lapsissani samanlaisia piirteitä: heidän omiin koteihinsa hankkimansa asiat ovat samalla tavalla tarinallisia. Uskon, että se on heidän omaksumansa asia lapsuudenkodistaan, vaikkemme ole erityisesti aiheesta koskaan keskustelleetkaan.
Kotonani on paljon tuomisia matkoilta, erityisesti Japanista. Olen käynyt siellä usein ja aina tuonut jonkun esineen mukanani, usein keramiikkaa. Japani on niin hieno maa kaikessa kontrastisuudessaan. Ranskasta tuon mukanani aina keittiössä käyttämiämme pesusieniä, ne ovat vertaansa vailla!”
Kodin kaapeista ja hyllyiltä löytyy japanilaista keramiikkaa, suomalaista lasia, uutena hankittuja suosikkeja ja vintagelöytöjä.
”Jokaisen kotini esineen taustalta löytyy tarina ja sen myötä merkitys”, Anna kertoo. Nurkassa järjestystä pitää yllä Oiva Toikan Hovimestari, jakkara on Artekin ja Comme des Garçonsin Tarō Okamoto -yhteistyö ja triptyykki japanilaista keramiikkaa.
Mikä rooli taiteella on elämässäsi?
”Taide on minulle todella tärkeää, se on henkireikä! Olen opiskellut kauppatieteiden lisäksi taidehistoriaa ja museologiaa. Taiteen tarkastelu synnyttää tunteita ja mielleyhtymiä, ja se kokemus on aina subjektiivinen: me katsomme ja koemme taideteokset aina omista näkökulmistamme ja elämänkokemustemme pohjalta.
On myös hyvin kiinnostavaa nähdä, miten ihmiset keräilevät taidetta: mikä on se punainen lanka, mikä heitä kiehtovia teoksia yhdistää. Jotkut saattavat kerätä puhtaasti arvon ja investoinnin kannalta, mutta monella on joku teema, jota he eivät välttämättä edes kerro kenellekään.”
Annan koti on täynnä paitsi taidetta ja designia myös kiinnostavia kerrostumia – ja kirjoja.
Kaj Franck suunnitteli aikanaan Artekin myymälään henkilökunnan tiloihin penkin, jossa käytti Alvarin L-jalkoja. ”Teimme vuosia sitten Milanon messuille Artekin osastolle näitä kolme, ja tämä on yksi niistä”, Anna kertoo.
Olet tehnyt pitkän uran muotoilun vaikutuspiirissä. Minkälainen muotoilu sinua kiehtoo?
”Ihailen yksinkertaista arkkityyppiajattelua, joka vaikkapa muotoilija Jasper Morrisonin työskentelyssä näkyy. Pääsin aika läheltä seuraamaan, kuinka hänen Iittalalle suunnittelemansa Raami-sarja rakentui ja se oli todella kiehtova kokemus. Tämäntyyppisessä suunnittelussa muodosta riisutaan kaikki ylimääräinen, sillä aivan ydin on se pääasia.
Olen siis henkeen ja vereen yksinkertaisen designin puolestapuhuja. Etäältä voin ihailla vaikkapa 1980-luvulla vaikuttaneen Memphis-ryhmän töitä, mutten silti koe sitä omakseni. Kenties se, miten näen ja koen asiat johtuu lapsuuden ympäristöstäni ja ehkä osaltaan siihen vaikuttaa myös se, että olen naimisissa arkkitehdin kanssa. Omakin työhistoriani suomalaisten klassikoiden parissa vaikuttaa asiaan takuulla. Tunnistan kyllä, että makuni kehittyy ja muuttuu: siihen tulee uusia kerroksia, ajatuksia tai ihanteita. Mutta sellainen tuttu pohjavire pysyy aina muuttumattomana.”
”Olen henkeen ja vereen yksinkertaisen designin puolestapuhuja.”
Kerro lisää työstäsi! Minkä parissa työskentelet juuri nyt?
”Olen työssäni päätynyt taide- ja kulttuurialan moniottelijaksi. Olen tehnyt töitä markkinoinnin parissa, mutta mukana on kulkenut aina elimellisenä osana kulttuurinen näkökulma niin, että nostetaan voimakkaasti esiin suunnittelijoita, tehdään näyttelyitä ja nostetaan esiin tarinoita muotoilun taustalla.
Tällä hetkellä aikani menee pitkälti Paimion parantolan parissa. Parantola on Ainon ja Alvarin varhaisin mestariteos. Ihmiset haukkovat aina henkeään, kun tulevat sinne, eikä ihme! Se on sairaalaksi tehty rakennus, joka on ajateltu ihmisen kokoiseksi: rakennus on väriajatteluineen ja kaikkine pienine yksityiskohtineen suunniteltu niin, että ihmisellä olisi siellä hyvä olla. Nyt parantolalle tulee löytää uusi, arvoisensa käyttötarkoitus. Siinä työssä minä olen mukana.”
• Lue juttu: Paimion parantola ja Grafia täyttävät 90 vuotta >
”Kansainvälisyys oli aivan taatusti Aalloille olennainen osa heidän luomisvoimaansa”, Anna sanoo.
Kodin kattoterassilta avautuu esteetön panoraamanäkymä kaupungin kattojen ylle, aina merelle saakka.
Minkä ajattelet suurimmaksi vahvuudeksi työssäsi?
”Olen hyvin kansainvälinen ihminen. Minulle kansainvälisyys on ennen muuta suhdetoimintaa. Olen onnekas, koska olen saanut vuosien varrella itselleni todella laajat verkostot ympäri maailman. Tunnen paljon ihmisiä ja minun on helppo lähestyä heitä. Verkoston syntyminen saattaa olla seurausta siitä, että olen hyvin sosiaalinen ihminen ja toisaalta työni luonne on kuljettanut minut moniin paikkoihin. Olen aina pitänyt suhteistani hyvää huolta, enkä koskaan ole pitänyt niitä itsestäänselvyytenä: ne ovat arvokkaita kontakteja, joissa molemmat osapuolet voivat iloita toisistaan.”
”Kansainvälisyys oli aivan taatusti Aalloille olennainen osa heidän luomisvoimaansa.”
Myös Aallot olivat maailmankansalaisia ja usein melkeinpä enemmän maailmalla kuin koti-Suomessa. Kuinka juuri sellainen maailmankansalaisuus vaikuttaa luovuuteen?
”Kyllä, Aalloillakin oli suhdetoimintaa ja verkot vesillä! Kansainvälisyys oli aivan taatusti Aalloille olennainen osa heidän luomisvoimaansa. He varmasti ammensivat todella paljon niistä keskusteluista ja matkoista, joita pääsivät tekemään täällä ja muualla. Kansainvälisyys ei tietenkään ole itsestäänselvyys, eikä mahdollista kaikille. Mutta parhaimmillaan se antaa vastalahjana kokijalleen perspektiiviä ja dialogia. Kansainvälisyys on vaihtoa ja vuorovaikutusta: parhaimmillaan se mahdollistaa laajemman ymmärryksen.”
Annan koti on sisustettu klassikoilla läheltä ja kaukaa. Artekin seeprakuosisella villakankaalla verhoillut nojatuolit 402 Annan äiti hankki huutokaupasta lapsuudenkotiin.
Anna on Paimion Parantola 90 -julistekilpailun tuomariston jäsen. Häntä viehättävät Aino ja Alvar Aallon suunnittelussa erityisesti siihen sisältyvä lämpö ja inhimillisyys.
Olohuoneeseen tuo lempeää valoa Aallon messinkinen A330-riippuvalaisin. Takassa palaa tuli kylminä talvi-iltoina.
Olet ollut monissa yhteyksissä tekemisissä Aaltojen jälkeensä jättämän muotoiluperinnön kanssa. Mikä Aaltojen suunnittelussa ja muotokielessä on sinulle erityistä ja poikkeuksellista?
”Aino ja Alvar olivat kolmekymppisiä vastavalmistuneita, kun he suunnittelivat Paimion parantolan. Hehän olivat visionäärejä! Aaltojen työssä olennaista ja erityistä läpi työskentelyhistoriansa on juuri inhimillisyys. Suurin osa Ainon ja Alvarin aikalaisista teki kovempaa ja särmikkäämpää jälkeä, joka on mahtavaa sekin, mutta jää jollakin tapaa etäiseksi. Aaltojen muotoilu oli erilaista: siinä oli lämpöä.”
Paimion parantola 90 – Inhimillinen näkökulma -julistekilpailu on sulkeutunut. Voittajat ja kunniamaininnan saajat julkistetaan huhtikuussa 2023. Lisätietoja kilpailusta löydät Paimion parantolan sivuilta.
Julistekilpailun järjestää Paimion parantola -säätiö. Kilpailun pääyhteistyökumppanina toimii vuonna 1933 perustettu visuaalisen viestinnän suunnittelijoiden järjestö Grafia, yhteistyökumppanina Finnish Design Shop ja luovana kumppanina so_helsinki. Kilpailun suojelija on Rafaela Seppälä.
Lue myös:
• Paimion parantola ja Grafia täyttävät 90 vuotta >
• Alvar Aalto ja Paimion parantolan värit >
Teksti: Hanna-Katariina Mononen Kuvat: Juho Huttunen
Julkaistu 31.03.2023
