Kriisit jättävät jäljen myös designiin – miten haasteelliset ajat muovaavat muotoilua?
Korona-aikana ihmiset panostivat koteihinsa, mutta samaan aikaan huonekaluvalmistajilla oli ongelmia saatavuuden kanssa.
VIELÄ 2010-LUVUN LOPULLA maailman valtamerillä lipui jättimäisiä konttilaivoja, jotka kyyditsivät kerrostalojen korkuisia konttipinoja mantereelta toiselle. Kun korona iski 2020, pysäytti se tehtaat ja jämähdytti kontit satamiin, etenkin Kiinassa. Tästä käynnistyi maailmanlaajuinen konttipula, joka on vaikeuttanut tavaroiden liikkuvuutta ja nostanut logistiikan hintoja siitä lähtien. Tilanne ei ole vieläkään täysin normalisoitunut koronasulkujen ja sairastumisten takia.
”Korona-aikana ihmiset halusivat panostaa koteihinsa, mutta samaan aikaan huonekaluvalmistajilla oli ongelmia saatavuudessa”, kertoo Stefan Mahlberg, suomalaishollantilaisen Basta-brändin Research and Development -vastaava. ”Pahiten koronasta kärsivät yritykset, joiden tuotanto perustui pitkiin globaaleihin alihankintaketjuihin. Jos yksi alihankkija sulki tehtaansa, jäi tuotteita saamatta eikä tilauksia saatu toimitettua.”
Helmikuussa 2022 oli edessä uusi katastrofi Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Sota katkaisi – yllättävälläkin tavalla – huonekaluteollisuuden materiaalitoimituksia. Ukraina tuottaa eurooppalaisiin designkalusteisiin monia raaka-aineita, kuten tammea.
”Tammipulan vaikutukset tulevat näkymään vielä pitkään huonekalualalla.”
”Sodan sytyttyä tammea oli vaikea saada ja hinnat ampaisivat nousuun. Tammipulan vaikutukset tulevat näkymään vielä pitkään huonekalualalla ja valmistajat etsivät nyt korvaavia materiaaleja. Esimerkiksi tanskalaiset designbrändit ovat jo esitelleet muista puulaaduista tehtyjä kalusteita”, kertoo Finnish Design Shopin osto- ja tuotepäällikkö Hanna Mäkelä.
Materiaalipula on näkynyt tuotteiden pidentyneinä toimitusaikoina ja välillä saatavuusongelmina, kun tuotanto ei ole pyörinyt normaaliin tahtiin.
PUU EI JÄÄNYT ainoaksi materiaaliksi, jonka saatavuutta Venäjän hyökkäyssota on heikentänyt. Viime aikoina on ollut pulaa muun muassa teräksestä, pehmusteista, keramiikan raaka-aineista, valaisinkomponenteista – ja vielä monesta muusta.
Oma vaikutuksensa on ollut EU:n Venäjälle asettamilla pakotteilla. Eurooppaan tuotiin ennen sotaa vuosittain lähes 5 miljoonaa kuutiota venäläistä koivuvaneria, jota myös huonekaluteollisuus käytti. Kun markkinoilta poistui iso materiaalitoimittaja, ei tyhjiötä pystytty täyttämään heti.
”Vanerin ja viilun hinnat nousivat, kun kaikki ryhtyivät kilpailemaan jäljellä olevasta puutavarasta”, kertoo puuvalaisimia Suomessa valmistavan Secto Designin toimitusjohtaja Emma Frenzel. ”Vaikka Suomessa ja muissa Pohjoismaissa valmistetaan vaneria ja viilua, eivät tehtaiden tuotantokapasiteetit pystyneet korvaamaan venäläisen tuonnin osuutta. Me käytämme valaisimissamme kotimaista koivua ja materiaalitoimitukset onneksi jatkuivat, mutta kyllä kiristynyt tilanne näkyi.”
”Hintoja ei nosteta kuluttajien kiusaksi tai katteen kasvattamiseksi, vaan niihin on todellinen syy.”
Voi sanoa, että huonekalujen, valaisimien ja sisustustavaroiden tuotannossa on eletty vuoden 2020 alusta lähtien poikkeustilassa. Valmistajilla on ollut ymmärrettävistä syistä paine korottaa hintoja, kun tuotanto ei rullaa entiseen tahtiin, logistiikka maksaa moninkertaisesti ja raaka-aineiden sekä energian hinnat ovat nousseet.
”Hintoja ei nosteta kuluttajien kiusaksi tai katteen kasvattamiseksi, vaan niihin on todellinen syy”, toteaa Emma Frenzel.
Kriisit ovat ohjanneet designalaa kohti kiertotaloutta ja ekologisempaa tuotantoa.
MUTTA VOIKO YLLÄTYKSISTÄ ja kriiseistä seurata jotain hyvääkin? Kaikki haasteltavat ovat yhtä mieltä siitä, että ne ovat herättäneet yritykset miettimään ympäristöasioita entistä tarkemmin.
”Materiaalit hyödynnetään aiempaa tehokkaammin, energiankulutusta ja kuljetuksia minimoidaan. Kaikki tämä on samalla askel kohti ekologisempaa tuotantoa”, sanoo Frenzel.
Kriisivuodet ovat saaneet monet eurooppalaiset designvalmistajat siirtämään tuotantoaan lähemmäksi kuluttajia. Esimerkiksi Basta päätyi tuomaan koko tuotannon Suomeen, jotta koronan vuoksi takkuileva tuotantoketju saatiin suoraviivaistettua.
”Tuotteiden design säilyi entisellään, mutta suunnittelimme tuotannon uudelleen ja kävimme läpi jokaisen rakenneratkaisun niin, että pystyimme valmistamaan ne lähellä. Emme ole enää samalla tavalla riippuvaisia ulkomaisista alihankkijoista. Uskon, että muutkin valmistajat ovat joutuneet tarkistamaan tuotantoketjujaan”, kertoo Stefan Mahlberg.
”Emme ole enää samalla tavalla riippuvaisia ulkomaisista alihankkijoista.”
Kriisit antavat vauhtia myös kiertotaloudelle. Hintojen nousu ja saatavuushaasteet nostavat laadukkaiden kierrätettyjen kalusteiden ja valaisimien kysyntää.
”Vintagedesignin arvo tulee nousemaan entisestään. Meidän on myös opittava korjaamaan ja kunnostamaan esineitä. Toivon lisäksi, että varaosia tulisi myyntiin laajemmin. Laadukkaat designvalmistajat tarjoavat niitä jo”, sanoo Finnish Design Shopin Hanna Mäkelä.
Pyrkimys ekologisempaan tuotantoon hoputtaa koko designalan kehitystä. Niukkuuden ja kriisien keskellä ihmiskunta on aiemminkin näyttänyt kekseliäisyytensä ja ongelmanratkaisukykynsä. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeisinä pulavuosina luotiin monet pohjoismaisen muotoilun klassikot. Niistä tuli arvostettua arjen muotoilua, jossa yhdistyvät kestävyys, käytännöllisyys ja kauneus.
Lopulta kriisien yli selviävät ne yritykset, jotka pystyvät reagoimaan muuttuvaan tilanteeseen. Eikä se tarkoita muotoilun loppua, vaan uudelleen ajattelua.
Katso myös:
• Käytetyt designaarteet Francklyssä >
Teksti: Anna-Kaisa Huusko Kuvitus: Anja Reponen
Julkaistu 07.02.2023
