Lämmintä ja monikäyttöistä rottinkia – Eero Aarnion Mushroom-jakkarat
Rottinkiset Mushroom-jakkarat ja Elephant Boot -nojatuoli kuvattuna suunnittelija Eero Aarnion kotona.
ROTTINKIKALUSTEITA OVAT MUOTOILLEET monet tunnetut suunnittelijat, ja 1950-luvun lopulla joukkoon liittyi myös Eero Aarnio. Suomalaismuotoilija tunnetaan parhaiten ikonisista 1960-luvun lopun muovikalusteistaan kuten Pallo- ja Kupla-tuolista, mutta hän on työstänyt pitkän uransa aikana myös muita materiaaleja. Rottingista hän suunnitteli kurvikkaat Juttujakkarat sekä isomman Elefantintossu-lepotuolin.
Rottingin pariin Aarnion houkutteli vuonna 1954 Pirkko-vaimon isä, joka työskenteli käsityöopettajana. Hän pyysi Aarniota kokeilemaan rottinkikorin punomista.
Nuori muotoilija tarttui tilaisuuteen – onhan Aarnio koko uransa aikana ollut innokas testaamaan uusia materiaaleja ja valmistusmenetelmiä. Ensimmäisestä kappaleesta ei tullut vielä korinpunonnan taidonnäytettä vaan löysähkö tekele, mutta hän pääsi kokeilemaan omin käsin valmistustekniikkaa.
Rottingin hyviä puolia on sen keveys, kestävyys ja lämmin tuntuma. Rottinkikalusteissa on myös aivan oma, uniikki ilmeensä, sillä ne valmistetaan yhä käsin punomalla.
”Tehdessä oivalsin, että materiaalista voisi valmistaa huonekaluja. Ylösalaisin käännetty kori näytti minusta jo lähes sellaisenaan pieneltä rahilta. Se tarvitsi vain kiinnostavamman muodon ja sisälleen lisää tukirakenteita”, kertoi Eero Aarnio.
Niinpä Aarnio lähti kehittelemään ajatusta eteenpäin. Hän lisäsi rahien muotoon leikitteleviä, näyttäviä kaaria. Vuonna 1960 konsepti oli vihdoin valmis tuotantoon, ja seuraavana vuonna rottinkijakkarat tulivat myyntiin Askon mallistoon.
Nimeksi istuinsarjalle annettiin Juttujakkara. Aarniolla oli ollut omassa kodissaan ryhmä testiraheja takan ääressä. Kun perhe tai ystävät istuivat niillä tuijottelemassa takkatulen loimotusta, syntyi aina hyviä keskusteluita.
Nimi tosin osoittautui hankalaksi käännettäväksi vieraille kielille. Kun jakkaroita lähdettiin markkinoimaan kansainvälisesti, vaihtui nimi Mushroomiksi. Ja sillä nimellä jakkarat tunnetaan myös tänä päivänä.
Ensimmäinen versio rottinkijakkarasta syntyi vuonna 1954, kun Eero Aarnio punoi itse rottinkikorin, joka ylösalaisin käännettynä muistutti suunnittelijan mielestä jakkaraa.
Aarnion kotona Mushroom-jakkaroilla istutaan takkatulen ääressä.
Suomessa jakkarat esiteltiin yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1961 Askon Helsingin-näyttelytilassa yhdessä muiden Aarnion uutuushuonekaluja kanssa. Ne herättivät heti kiinnostusta.
Paikalla vieraillut Helsingin Sanomien toimittaja Annikki Toikka-Karvonen kuvaili jakkaroita ”yllätykseksi”, ja Aarnion muotoilussa oli hänen mielestään ”enemmän tuoretta näkemystä ja kehityskelpoisia uusia ajatuksia, kuin meillä on pitkään aikaan esiintynyt” (HS 2.2.1961). Hauskoille, kodikkaille sekä istuinmukavuudeltaan hyville Juttujakkaroille Toikka-Karvonen ennusti valoisaa tulevaisuutta, sillä ne sopivat hänen mielestään moneen käyttötarkoitukseen niin kodin sisällä kuin ulkotiloissakin.
Juttujakkaroista tuli Aarnion uran ensimmäinen kansainvälinen hitti.
Juttujakkara ja Pallotuoli – kaksi Eero Aarnion ikonista istuinta.
Kansainväliselle yleisölle jakkarat esiteltiin seuraavana vuonna Kölnin huonekalumessuilla, ja niistä tuli Eero Aarnion uran ensimmäinen kansainvälinen hitti. Istuimet olivat näyttävästi esillä tärkeissä kansainvälisissä medioissa.
Juttujakkarat osoittivat, että Eero Aarnion nimi kannatti laittaa mieleen. Nuorella suomalaismuotoilijalla oli taito luoda materiaalista kuin materiaalista leikitteleviä, rentoja ja katseita kerääviä muotoja.
Kun Aarnio muutamaa vuotta myöhemmin yhdisti Juttujakkaroista tuttuun rempseään muotokieleen muovin sekä reippaat värit, ponnahti hän koko designmaailman tietoisuuteen. Kölnin messuilla 1960-luvun loppupuolella esitellyistä Pallotuolista (1963), Pastillista (1967) ja Kuplasta (1968) tuli messujen kuvatuimpia tuotteita – ja designikoneita.
Elefantintossuvuodelta 1961 on reilun kokoinen nojatuoli. Mushroom-jakkaraa voi käyttää myös sivupöytänä.
Elephant Boot -nojatuolissa pystyy ottamaan rennon istuma-asennon, joten se sopii vaikkapa lukunurkkaan.
Juttujakkaroiden jälkeen Eero Aarnio palasi rottingin pariin ja suunnitteli Elefantintossun vuonna 1961. Se oli reilun kokoinen ja näyttävä rottinkilepotuoli, jossa pystyi ottamaan rennon istuma-asennon.
Tarkkaa tietoa siitä, kuinka kauan ja miten suuria määriä Juttujakkaroita tai Elefantintossua tehtiin niitä valmistaneessa Sokevassa, ei ole säilynyt. Malleja punottiin vuosikymmenten ajan, mutta alkuinnostuksen jälkeen vain pienissä erissä ja tilauksesta.
Viime vuosina on eletty todellista rottinkibuumia. Kaunis luonnonmateriaali on palannut takaisin kotien sisustukseen. Rottinkikalusteita voi käyttää niin sisätilojen, parvekkeiden kuin katettujen terassien sisustuksiin.
Aarnion rottinkituolit olivat pitkään saatavilla vain sattumanvaraisesti. Syksyllä 2019 ne palasivat jälleen tuotantoon: Eero Aarnio Originals, jolla nykyisin on yksinoikeudet Aarnion klassikkokalusteisiin, alkoi valmistaa niitä Rattan Collection -nimellä.
”Eero Aarnion rottinkikalusteet tuntuivat jälleen äärimmäisen ajankohtaisilta sekä materiaalinsa, muotokielensä että monikäyttöisyytensä vuoksi. Tänä päivänä asutaan aika ahtaasti, ja kodeissa on suuri tarve kalusteille, joita voi käyttää monessa eri tarkoituksessa. Mushroom-jakkara on juuri siksi näppärä kaluste, sillä se toimii istuimena, joko yksittäin tai isompana ryhmänä, ja sitä voi yhtä hyvin käyttää myös sivupöytänä ja laskutasona. Ja onhan aidossa luonnonrottingissa oma viehätyksensä”, sanoo Eero Aarnio Originalsin Eeva Teronen.
Katso myös:
• Eero Aarnion suunnittelemat tuotteet >
• Eero Aarnio Originalsin tuotteet >
Teksti: Anna-Kaisa Huusko Kuvat: Suvi Kesäläinen ja Eero Aarnio Originals
Julkaistu 21.02.2020
