Alvar Aallon perintö elää vahvana Saksan Wolfsburgissa
Wolfsburgin kulttuurikeskuksen auditorion katossa on nähtävillä Alvar Aallolle ominaisia orgaanisia muotoja.
BERLIINISTÄ 200 KILOMETRIÄ länteen sijaitseva Wolfsburgin kaupunki perustettiin autotehdas Volkswagenin pääkonttoria ja sen työntekijöitä varten vasta vuonna 1938. Suuri autonvalmistaja toi kaupunkiin vaurautta, joka rohkaisi kunnianhimoisiin toimeksiantoihin julkisia rakennuksia varten.
Sodanjälkeisinä vuosina huippuarkkitehtejä, myös monia kansainvälisiä tähtiä, kutsuttiin suunnittelemaan kasvavalle kaupungille kulttuurirakennuksia, kirkkoja ja vapaa-ajan tiloja. Alvar Aalto oli yksi heistä.
Kulttuurikeskuksen pääjulkisivu on kulmikas. Ikkunoita on vain katutasossa, ja pylväät kannattelevat marmorilevyillä päällystettyä yläosaa.
Alvar-Aalto-Kulturhaus (Kulttuurikeskus), 1962
Aallon kolmesta Wolfsburgissa sijaitsevasta tilaustyöstä kaikista kunnianhimoisin oli Alvar-Aalto-Kulturhaus. Päätös tilata kulttuurikeskuksen suunnittelutyö Aallolta tehtiin kaupungin 20-vuotispäivänä 1.7.1958.
Tilaukseen sisältyi paljon muutakin kuin vain tilat tuleville toiminnoille: rakennuksen tuli täyttää myös tunnetason odotukset eli rakentaa identiteettiä nuorelle kaupungille. Aallolle annettiin varsin vapaat kädet suunnittelutyöhön, ja häneen luotettiin niin paljon, että budjettia kasvatettiin ja aikataulua pidennettiin projektin varrella.
Alvar Aallolle annettiin varsin vapaat kädet Wolfsburgin kulttuurikeskuksen suunnittelutyöhön.
Kulttuurikeskus avasi ovensa vuonna 1962 suuren suosion saattelemana. ”Arkkitehtoninen mestariteos”, julisti Hamburger Abendblatt -lehti, ja Süddeutsche Zeitung arvioi marmorista, kuparista, puusta ja valkoisista tiilistä toteutetun rakennuksen olevan ”osittain arvoituksellinen, paikoin henkeäsalpaavan kaunis labyrintti”.
Kulttuurikeskuksen myötä saatiin saman katon alle kolme toisiaan rikastuttavaa instituutiota: kirjasto, kansankorkeakoulu ja nuorison vapaa-ajankeskus. Aalto onnistui luomaan niistä jokaiselle luonteeltaan omanlaisensa tilan ja ilmapiirin mahdollistaen samalla sulautumisen osaksi kokonaisuutta.
Sisätiloissa on käytetty Alvar Aallon muista rakennuksista tuttuja materiaaleja: puuta, kuparia, kaakelia ja marmoria.
Alvar Aalto (1898–1976) suunnitteli rakennuksia Suomen lisäksi myös Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Noin 120 000 asukkaan Wolfsburgista löytyy peräti kolme Aallon työtä. Kuva: Artek
Luonnonvalo valaisee kattoikkunoiden kautta edelleen ahkerassa käytössä olevaa Wolfsburgin kaupunginkirjastoa.
Ulkoisesti rakennuksen eri toiminnot näkyvät selkeinä muotoina. Kaupungintalon aukiolle päin katsovalla pääjulkisivulla 24 kuparipäällysteistä pylvästä kannattelee viittä ikkunatonta marmorista hunajakennoa muistuttavaa rakennelmaa.
Nämä toisiinsa kytketyt epäsäännölliset ja erikokoiset kuusikulmiot muistuttavat jättiläismäistä viuhkaa. Ne pienenevät kooltaan huipentuen nuorisotilan sileään sivujulkisivuun, joka kätkee taakseen nuorisokeskuksen valkoisella laastilla päällystetyn studion ja keittiötilat. Tämä osa rakennusta näyttää lähes leijuvan ohuiden, uurretulla kuparilla päällystettyjen pylväiden yllä.
Eteläpuolen särmikkään rakenteen suojissa on kirjasto, jonka suojaisa piha sijaitsee syvennyksessä. Kattorakenne on suunniteltu viidenneksi julkisivuksi, jossa ylemmän kerroksen keskipiste muodostaa kolmisivuisen suljetun terassin.
Alvar Aalto ei säästellyt kulttuurikeskuksen taiteellisissa yksityiskohdissa. Hän leikitteli mittakaavalla ja liioitelluilla mittasuhteilla.
Aalto ei säästellyt taiteellisissa yksityiskohdissa: hän sijoitti nuorisotalon tanssiterassille massiivisen kuparilevystä ja huurrelasiruuduista koostuvan rakenteen, päällysti osan katosta kiiltävillä sinisillä laatoilla ja sijoitti kirjaston ikkuna-aukkojen päälle tyyliteltyjen kuparikellojen muotoiset lamput.
Hän leikitteli mittakaavalla ja antoi kulttuurikeskuksen avotakalle vaikuttavan liioitellut mittasuhteet.
Luonnonvaloa täydentävät kulttuurikeskuksen näyttävät valaisimet, joissa on käytetty esimerkiksi messinkiä.
Aalto suunnitteli yksityiskohdat pronssisia ovenkahvoja myöten. Sauvamaisia kaakeleita löytyy myös esimerkiksi Finlandia-talon pylväistä ja Rautatalon seinistä.
Hän myös päällysti kaksi ovea mustalla käsilaukkunahalla ja auditorion ovet kiiltävän mustalla hevosenjouhikankaalla. Aulat ja käytävät vuorattiin koboltinsinisillä ja valkoisilla posliinielementeillä ja seinät koristeltiin taotuilla kuparilevyillä. Jopa käymälöiden pronssiset ovenkahvat olivat Aallon omia malleja.
Aallon suunnittelemia Artekin huonekaluja näkyy kaikkialla rakennuksessa: pöytä 86 ja tuoli 611 Bistrossa ja X601-mallin nahkapäällysteiset jakkarat kirjastossa.
Eri toimintojen sijoittaminen saman katon alle toimii tehokkaasti tänäkin päivänä, vaikka kulttuurikeskuksen käyttötarkoitukset ovat muuttuneet ja tiloja on sopeutettu nykyajan tarpeisiin.
Kolmesta alkuperäisestä toiminnosta on jäljellä enää kirjasto. Sen lisäksi rakennuksessa toimii Wolfsburgin kaupungin arkkitehtuurifoorumi, ja yläkerroksen luentosaleja käytetään säännöllisesti eri tapahtumissa. Vuonna 2001 eteläpuolen aulaan perustettiin bistro.
• Alvar-Aalto-Kulturhaus, Porschestraße 51, Wolfsburg
Pyhän Hengen kirkon lisäksi kokonaisuuteen kuuluvat kellotorni, seurakuntatalo, pappila ja lastentarha.
Heilig-Geist-Kirche (Pyhän hengen kirkko ja seurakuntakeskus), 1962
Kulttuurikeskuksen lisäksi Aalto suunnitteli Wolfsburgiin kaksi kirkko- ja seurakuntakeskuskompleksia.
Heilig-Geist-Kirche eli Pyhän hengen kirkko rakennettiin vuosina 1959–1962 lähes samaan aikaan kulttuurikeskuksen kanssa, ja päiväkoti lisättiin rakennukseen muutama vuosi myöhemmin. Kirkon, kellotornin, seurakuntatalon, pappilan ja lastentarhan käsittävä evankelisen seurakunnan keskus sijaitsee Kliesbergin vuoren etelärinteellä.
Kirkkosalin näyttävin arkkitehtoninen ratkaisu on katon laudoitus, joka toimii myös akustisena elementtinä.
Alttaria vastapäätä olevista isoista ikkunoista tulvii valoa saliin.
Kirkko ja seurakuntasali muodostavat neliön, jota hallitsee erillinen 32 metriä korkea kellotorni.
Keskuksen selkärankana toimii pappilan suorakulmion muotoinen rakennus ja lännessä kirkko ja päiväkoti, jonka viuhkan muotoinen rakenne avautuu etelään päin. Kirkon sisätilaa hallitsee dynaaminen ja dramaattisesti korkeaksi holviksi kohoava puukatto.
Kirkon sisätilaa hallitsee dramaattisesti korkeaksi holviksi kohoava puukatto.
Lukuisat eri muotoiset ikkunat ja kattoikkunat päästävät tilaan runsaasti päivänvaloa. Yhdessä urkujen erikoisvalmisteisen päällysteen ja huolellisesti suunniteltujen rakenneosien kanssa syntyy ainutlaatuinen tilavaikutelma.
• Heilig-Geist-Kirche, Röntgenstraße 81, Wolfsburg
Pyhän Tapanin kirkko valmistui vuonna 1968. Pelkistetty julkisivu on päällystetty Carraran marmorilla.
Stephanuskirche (Detmeroden kirkko ja seurakuntakeskus), 1968
Vuonna 1963 alkoi protestanttisen Stephanuskirchen eli Pyhän Tapanin kirkon rakentaminen Detmeroden asuinalueella. Rakennus tunnetaan myös nimellä Detmeroden kirkko.
Ulkomuodoltaan se ei ole yhtä näyttävä kuin Pyhän Hengen kirkko, mutta sen ulkopuolen hallitseva piirre on erikoinen, erillinen kellotorni, joka koostuu yhdeksästä betonipylväästä. Kaikki seurakuntakeskuksen rakenteet ovat puhtaan valkoisia, ja kirkon julkisivua peittävät valkoiset luonnonkivilevyt.
Sivuikkunasta tuleva valo korostaa seinän aaltomaisia muotoja.
Kirkkosalissa ei ole kiinteitä penkkirivejä. Katosta roikkuu pyöreitä puuelementtejä, joiden tarkoitus on parantaa akustiikkaa.
Kirkon sisätilat on pidetty enimmäkseen yksinkertaisina. Taiteellinen ilmaisu keskittyy kattoon, johon on ripustettu suuria, kupin muotoisia puulevyjä, joiden tarkoitus on taata hyvä akustiikka.
Kirkon lisäksi kryptaan on sijoitettu kappeli, ja kirkkorakennuksen yhteydessä on suorakulmaiseksi suunniteltu keskusaukio.
• Stephanuskirche, Detmeroder Markt 6, Wolfsburg
Katso myös:
• Kaikki Alvar Aallon tuotteet >
• Alvar Aalto ja Paimion parantolan värit >
Julkaistu 31.01.2020
