Wesley Walters & Salla Luhtasela: ”Yhteistyö Nikarin kanssa on unelmien täyttymys”
Wesley Walters ja Salla Luhtasela päätyivät designin pariin mutkien kautta.
Haastattelu Helsingissä 1.9.2016
Hei Salla ja Wesley! Kertoisitteko vähän taustoistanne ja miten olette päätyneet muotoilijoiksi?
Salla Luhtasela: ”Olen kotoisin Vihdistä ja muutin parikymppisenä Helsinkiin. Työskentelin muun muassa leipuri-kondiittorina ennen kuin innostuin enemmän visuaalisista asioista ja löysin keramiikan. Hain Aalto-yliopistoon ja pääsin vuonna 2013 opiskelemaan keramiikkaa ja lasitaidetta. Opintoja on vielä noin vuosi jäljellä, sillä olen keskittynyt omiin projekteihini ja ollut myös vaihto-opiskelijana Lontoossa.”
Wesley Walters: ”Minulla on vähän pidempi tarina, mutta kerron lyhyen version. Vartuin Kaliforniassa pienessä kaupungissa, jossa luonto näyttää itse asiassa samalta kuin Suomessa: paljon metsää ja järviä. Opiskelin Berkeleyn yliopistossa japanin kieltä ja kirjallisuutta ja suoritin osan opinnoistani Japanissa, jossa aloin tehdä töitä tulkkina. Päädyin ystäväni kautta tulkkaamaan muun muassa Quentin Tarantinon Kill Bill -elokuvan kuvauksiin Kiinaan. Olin tekemisissä lavastajien kanssa ja kiinnostuin sitä kautta muotoilusta. Sen jälkeen olin töissä New Yorkissa arkkitehtitoimistossa, ja opiskelin maisteriksi Tokiossa. Siellä aloin tehdä tulkkauksen lisäksi myös puutöitä ja keramiikkaa, ja syvennyin skandinaaviseen designiin, joka on suosittua Japanissa. Hain vielä opiskelemaan Aalto-yliopiston maisteriohjelmaan ja pääsin sisään huonekalusuunittelun puolelle vuonna 2012. Teen edelleen viikonloppuisin japanin käännöksiä.”
Salla: ”Viime aikoina olen ehtinyt tehnyt vain keramiikkaa, mutta kondiittorin työt kiinnostavat edelleen. Ne olisi kiva yhdistää jotenkin.”
Wesley: ”Olemme itse asiassa unelmoineet muutaman vuoden ajan yhdistetystä työhuoneesta, kahvilasta ja galleriasta, jossa olisi esillä ja käytössä meidän molempien keramiikkaa ja huonekaluja. Asiakas voisi sitten ostaa haluamansa tuotteet käyntinsä päätteeksi.”
Pyöreä istuin sai muotonsa kahvilan vanhasta ovenkahvasta.
Miten tapasitte ja aloitte työskennellä yhdessä?
Salla: ”Tutustuimme koulussa, kun olimme samalla keramiikkakurssilla. Wesley huomasi heti, miten samanlainen tyyli meillä on.”
”Työskentelymme on luontevaa, koska meillä on samanlainen maku, ja kysymmekin usein toistemme mielipidettä.”
Wesley: ”Salla teki kurssilla todella vakuuttavia keramiikkatöitä, jotka olivat ohuita ja siroja. Aloimme tehdä yhdessä töitä vasta pari vuotta sitten, kun Salla pyysi minua tekemään erään projektinsa puiset osat. Teimme yhdessä myös astiaston helsinkiläiseen Michelin-ravintola Askiin, ja huomasin miten kärsivällinen ja hienovarainen Salla on keramiikan kanssa. Työskentely on luontevaa, koska meillä on samanlainen maku, ja kysymmekin usein toistemme mielipidettä. Suunnittelemme ja luonnostelemme yhdessä, mutta tuotannossa Salla keskittyy keramiikkaan ja minä puutöihin.”
Menestyksekäs Perch-jakkara otettiin Nikarille tuotantoon.
Onnittelut vielä FDS Awardin voitosta! Miten Perch-jakkara syntyi?
Wesley: ”Idea jakkaraan tuli Aalto-yliopiston lähellä olevan kahvilan ovenkahvasta, jota olen aina ihastellut käydessäni siellä. Tamminen vedin on kauniisti kulunut ja ollut käytössä ainakin 60 vuotta. Ajattelin, että pehmeää muotoa olisi hauska käyttää jossain huonekalussa. Meillä oli pieni Katettu-niminen näyttely L3 Muotoilumakasiinissa vuoden 2015 Helsinki Design Weekillä, ja sinne piti suunnitella istuimet, koska seisoimme osastolla monta tuntia päivässä. Teimme jakkarasta kaksi versiota, korkeamman minulle ja matalamman Sallalle. Sitten osallistuimme FDS Awardiin, ja emme todellakaan odottaneet, että se menestyisi näin hyvin. Pidimme sitä ensin muodoltaan ihan liian yksinkertaisena.”
Salla: ”Olin Lontoossa, kun Wesley lähetti minulle viestin, että olimme voittaneet. Koko juttu tuntui ihan uskomattomalta!”
Jakkarassa on ainesta uudeksi klassikoksi. Muotokielessä voi nähdä viitteitä muun muassa japanilaiseen käsityöperinteeseen.
Wesley: ”Yleisesti ottaen keramiikan ja puun kanssa työskentelevät viittaavat usein Japaniin, koska siellä tehdään laadukkaita ja kauniita tuotteita. Mutta koska olen asunut siellä kauan, yritän aina olla tekemättä japanilaisia juttuja. En vain taida onnistua siinä kovin hyvin!”
Keraaminen Piippu-kahvipannu on myös kaksikon käsialaa.
Mistä jakkaran nimi Perch tulee?
Wesley: ”’Perch’ (suom. istua orrella) tulee siitä, kun lintu pysähtyy oksalle, katselee ja lennähtää pois. Se on myös jakkaran funktio, istahtaminen. Reunoista pyöristetty istuin tosin sopii hyvin vähän pidempäänkin istumiseen.”
”Perch-jakkara on paitsi kaunis, myös kestävä, kiitos Nikarin taitavien puuseppien.”
Perch pääsi kotimaisen Nikarin mallistoon. Miten yhteistyö on sujunut?
Salla: ”Yhteistyö Nikarin kanssa on meille unelmien täyttymys. Kaikki on sujunut hienosti, ja on mukava huomata, että suunnittelijoita arvostetaan ja kuunnellaan.”
Wesley: ”Valmis Perch-jakkara on paitsi kaunis, myös kestävä, kiitos Nikarin taitavien puuseppien. Työskentelemme aika hitaasti, koska teemme itse kaikki prototyypit. Perch-jakkaran kohdalla kaikki siihen käytetty aika kuitenkin kannatti, sillä Nikarilla sitä muokattiin vain vähän, ja se saatiin nopeasti tuotantoon.”
Piippu-kahvipannu on löytänyt tiensä tanskalaisen Skagerakin mallistoon.
Minkä parissa työskentelette tällä hetkellä?
Salla: ”Olemme mukana Habitare-messuilla, jossa esittelemme uusia töitämme. Lisää keramiikkaa on tulossa Kahvila Majaan ja Ravintola Askiin. Suunnitelmissa on myös tehdä uudenlaisia versioita Perch-jakkarasta.”
Katso myös:
• Nikarin Perch-jakkara >
• Wesley Waltersin ja Salla Luhtaselan tuotteet >
Teksti: Mikko Vaija Kuvat: Riikka Kantinkoski ja Pauliina Salonen
Julkaistu 08.09.2016
