Kolumni: Tavallisuus tuo rauhan
Puuvillalakanat, Kartio-juomalasi ja 60-jakkara ovat Hanna-Katariina Monosen luottotavaroita. ”Toimiviksi havaitut tuotteet poistavat elämästä turhaa epävarmuuden kohinaa”, hän kirjoittaa kolumnissaan.
KAPSELIVAATEKAAPPI LIENEE useimmille tuttu termi. Ymmärtääkseni sillä tarkoitetaan harkiten valikoitua, ajatonta vaatekokoelmaa, joka koostuu klassikoista ja varmoista valinnoista. Niistä voi helposti ja vapaasti toisiinsa yhdistelemällä luoda kaikissa elämäntilanteissa aina toimivia asukokonaisuuksia. Useimmiten kapselivaatekaappiin kuuluvat näin ollen ainakin valkoiset kaulus- ja t-paidat, laadukkaat neuleet, klassiset tennarit, trenssi ja perusmalliset farkut.
Voisiko kodin sisustamista ajatella samoin? Mielestäni kyllä. Tuttuus luo turvaa ja toimiviksi havaitut tuotteet poistavat elämästä turhaa epävarmuuden kohinaa. Ne luovat järkähtämättömän perustan etenkin silloin, kun elämässä ja maailmassa on epävakautta.
Muotoilijoiden Naoto Fukasawan ja Jasper Morrisonin Super Normal -kirja pohjautuu vuonna 2006 Tokion Axis-galleriassa ja Lontoon twentytwentyonessa sekä vuonna 2007 Milanon triennaalissa järjestettyyn, samannimiseen näyttelyyn. Kirjaan on koottu kataloginomaisesti Fukasawan ja Morrisonin valikoimia tavallisia, liki huomaamattomia mutta toimivia esineitä. Klassikoiksikin niitä voisi kutsua, hyvin arkisiksi sellaisiksi. Kokoelma on oodi normaalille, ja minä uskon ajatukseen kuin aatteeseen. Hyvät, arkipäiväiset ja toimivat tavarat ovat niitä, jotka rauhoittavat mielen. Ovatko ne tylsiä? Eivät mielestäni – päinvastoin, ne ansaitsevat ylistystä tavanomaisuudestaan.
”Hyvät, jokapäiväiset ja toimivat tavarat ovat niitä, jotka rauhoittavat mielen.”
Kaj Franckin suunnittelemia Kartio-laseja on löytynyt astiakaapistani ensimmäisestä kodistani saakka. Artemiden Tolomeo-sarjan valaisimet ovat oikeutetusti modernin klassikon asemassa. En taida edes keksiä huonetta, missä etenkään Pinza-nipistinmallille ei olisi käyttöä. Vuokko Nurmesniemen vanhoilla kankailla ja Johanna Gullichsenin verhoiluunkin taipuvilla tekstiileillä on viimeistelty kotini jokainen leponurkka. Artekin 60- ja E60-jakkarat toimittavat moitteetta virkaansa milloin yöpöytänä, milloin vierasvarajakkarana. Fiskarsin yleissaksia tulee ikävä aina tilanteissa, joissa sellaisia ei ole käsillä. Rapeat pellavapyyhkeet ja laadukkaat puuvillalakanat pehmentävät arjen, milloinkaan varastamatta showta.
Jos siis epäröin, valitsen kaikkein tavallisimman. Ja kaiken rehellisyyden nimissä useimmiten teen niin, vaikken epäröisikään. Kaikki on toki suhteellista ja jokaisen oma kokemus näistä vankan perustan kotiin rakentavista esineistä voi vaihdella rutkastikin, kulttuureittain ja mieltymyksittäin. Oman kodin turvallisten palasten löytäminen tuntuu kuin saapuisi perille pitkältä matkalta. Turha epäröinti jättää tilaa ja energiaa muulle, kun kodin varmat suorittajat takaavat rauhan.
Kirjoittaja Hanna-Katariina Mononen pohtii Design Storiesin kuukausittaisessa kolumnissaan kauniin ja kestävän elämän asioita. Hän ajattelee, että aivan kuten elämässä, myös kodissa kauneimmat kohdat ovat suunnittelemattomia – ja usein myös verrattain tavanomaisia.
Katso myös:
• Super Normal: Sensations of the Ordinary -kirja >
Teksti ja kuva: Hanna-Katariina Mononen
Julkaistu 26.11.2021
