Kolumni: Sääntöjen rikkomisesta
”Vanhojen talojen elämäntaparemontoijat ovat olleet minulle tärkeä esikuva suhteellisuudentajussa”, kirjoittaa Hanna-Katariina Mononen.
AIKA MONTA OMAN ELÄMÄNSÄ rakennusmestaria on käynyt kodissani ja todennut, kuinka ”tässä kyllä hommaa riittää” ja minä olen samanaikaisesti kommenttia ihmetellyt, että ”eihän tässä oikeastaan ole enää juuri mitään”. On olemassa paljon kirjoittamattomia sääntöjä ja oletuksia siitä, mitä ja minkälaista kuuluisi tehdä – ja minkälaiseen tasoon pyrkiä. Samansukuiset oletukset, säännöt ja valmiiksi tallatut polut pätevät myös elämään itse, mutta materialisoituvat oiviksi esimerkeiksi kodin ja sisustamisen konteksteissa.
Jollekin välioven hilseilevä maali on kaunista, toinen listaa välittömästi sen korjaustoimenpiteet budjettiin. Vallitsevat standardit nykyaikaistamisen ja sisustamisen ratkaisumallien suhteen ovat niin syvään juurtuneita, että niihin uskoo joskus tahtomattaankin. Tilaa voisi kuitenkin reilummin olla kyseenalaistamiselle, patinan sallimiselle ja ennen kaikkea uudelleen ajattelulle.
”On loputtoman riemastuttavaa käydä muotoilun ja arkkitehtuurin visionäärien luomissa kodeissa, joissa asiat on ajateltu uudelleen.”
On loputtoman riemastuttavaa käydä muotoilun ja arkkitehtuurin visionäärien luomissa kodeissa, joissa asiat on ajateltu uudelleen. Niitä tarkastellessa tulee haastettua omaa, jumiutunuttakin ajatusta siitä, miltä vaikkapa keittiön kuuluu näyttää. Miltä se voisi näyttää? Keittiökin kun on vain huone, jossa tehdään ruokaa: kuitenkin sen kalustamisessa päädymme usein aika konventionaalisiin ratkaisumalleihin. Entä jos WC- ja kylpytilat olisivatkin lasikuitutötteröitä keskellä muuta huoneistoa, kuten Yrjö Kukkapuron ateljeessa? Voisiko ulkoverhoilussakin heittäytyä kollaasimaiseen leikkiin, kuten Alvar Aallon suunnittelemassa Muuratsalon koetalossa?
Vanhojen talojen elämäntaparemontoijat ovat olleet minulle tärkeä esikuva suhteellisuudentajussa. Asuin muutaman vuoden ajan puutalossa, jonka omisti perinnerakentamiselle vihkiytynyt arkkitehti. Ensimmäistä kertaa talolla käydessäni rakennus näytti ahavoituneessa asussaan asumattomalta ja oli helppo uskoa, että naapuruston lasten keskuudessa tapauksesta puhuttaisiin kummitustalona. Taloa kuitenkin remontoitiin verkkaiseen tahtiin prioriteettijärjestyksessä ja muutostöitä oli tehty pala kerrallaan kunnostaen, sisäpuolelta aloittaen. Kunnostustarpeet oli tarkoin jaettu kriittisiin ja esteettisiin. Se, mikä oli rapistunutta mutta tervettä ja yhä toimivaa, sai jäädä – tai ainakin odottaa maltilla vuoroaan.
Suosittelen: Top Gun: Maverick
”TÄTÄ ON ODOTETTU – laskutavasta riippuen jopa yli kolmekymmentä vuotta. Top Gun: Maverick on saanut viimeinkin ensi-iltansa. Kesäelokuvien kermaan kuuluvan, vuonna 1986 teattereihin tulleen Top Gunin jatko-osa on kerännyt jo runsain mitoin kehuja ja lupaavan korkeita tähtiluokituksia. Kesä alkaa valkokankaalta!”
Kirjoittaja Hanna-Katariina Mononen pohtii Design Storiesin kuukausittaisessa kolumnissaan kauniin ja kestävän elämän asioita. Hän ajattelee, että aivan kuten elämässä, myös kodissa kauneimmat kohdat ovat suunnittelemattomia – ja usein myös verrattain tavanomaisia.
Teksti ja kuva: Hanna-Katariina Mononen
Julkaistu 01.06.2022
