Valokuvataiteilija Mikael Siirilä: ”Kuvani saavat muotonsa vasta pimiössä”
Pimiötaitelilija Mikael Siirilä suunnitteli Paper Collectivelle julistesarjan, joka leikittelee näkyvän ja näkymättömän suhteella.
VALOKUVATAITEILIJA MIKAEL SIIRILÄN teoksissa filmikuville tyypillinen autenttisuus ja särmä yhdistyvät kiehtovan monitulkintaiseen sommitteluun – esimerkiksi Siirilän tanskalaiselle Paper Collectivelle suunnitteleman julistesarjan teokset näyttävät kaikessa abstraktiudessaan lähestulkoon maalauksilta. 1970-luvun japanilaisen valokuvataiteen hengessä julisteet ovat äärimmäisen minimalistisia: niitä kaikkia yhdistää rakeisuus, voimakkaat tummat värialueet sekä harkittu, näkyvällä ja näkymättömällä leikittelevä kompositio, joka tuo kokonaisuuteen arvoituksellisuutta.
Design Stories jututtti Siirilää valokuvataiteesta ja siitä, mikä sai hänet valitsemaan analogisen valokuvauksen polun.
Mikael Siirilä on itseoppinut suomalaisvalokuvaaja ja pimiötaiteilija, joka keskittyy hopeagelatiinitekniikalla toteutettuihin mustavalkokuviin. Kuva: Niilas Nordenswan
Siirilän valokuvissa valot, varjot, tilat ja tekstuurit muodostavat abstrakteja, monitulkintaisia hahmoja ja näkymiä.
Hei, Mikael! Kertoisitko meille hieman taustastasi?
”Olen helsinkiläinen pimiötaitelija. Synnyin vuonna 1978 taidetta rakastavaan perheeseen – opin pimiötyöskentelyn perusasiat jo lapsena omassa kylpyhuonepimiössämme. Nyt nelikymppisenä voin sanoa, että valokuvaus on ollut osa elämääni aina.”
Julisteissa voi nähdä vaikutteita 1970-luvun japanilaisesta valokuvataiteesta.
Mikael Siirilä luo kuvansa perinteisellä hopeagelatiinimenetelmällä, joka kehitettiin alkujaan 1800-luvun Englannissa.
Valokuvat saavat lopullisen muotonsa vasta pimiössä. Siirilä näkeekin itsensä ennemmin ulkopuolisena tarkkailijana kuin aktiivisena toimijana kuvien luomisessa.
Siirilän minimalistiset kuvat ovat aina mustavalkoisia, ja niissä on filmikuville tyypillistä mutta samalla taiteellisen harkittua rakeisuutta.
Miten olet päätynyt juuri filmikuvauksen pariin?
”Siirryin ensimmäisten joukossa filmistä digikuvaamiseen 2000-luvun vaihteessa, mutta nyt kun katson taaksepäin tuota aikaa, lyhyt pyrähdykseni pikseleiden ja jälkieditoinnin maailmaan lähestulkoon tukahdutti intohimoni kuvaamista kohtaan.
Palasin filmikuvaamiseen 2010-luvulla, kun dokumentoin sen avulla raskausaikaa ennen tyttäreni syntymää. Filmille kuvaaminen tuntui digikuvia intiimimmältä ja yksityisemmältä tavalta tallettaa tärkeitä hetkiä elämää mullistavalta ajalta. Valmiit kuvat tuntuivat merkityksellisemmiltä ja pysyvämmiltä, syvästi kokemukseen kiinnittyneiltä. Se oli todella silmiä avaavaa.
Nykyään otan ainoastaan mustavalkokuvia ja teen hopeagelatiinivedoksia. Prosessi ja sen vaatima käsityö ovat erottamaton osa lopullisia kuvia.”
Millainen sitten on luova prosessisi?
”Pimiö on minulle kaiken ytimessä, ja koko prosessi tapahtuu siellä. Se on kaiken perusta. Minä olen vain ulkopuolinen tarkkailija.”
Paper Collectiven jokaisen julisteen tuotoista osa suunnataan hyväntekeväisyyskohteelle. Siirilän julisteiden tukikohde on WWF:n Waste to Value -ohjelma, joka tähtää muovijätteen vähentämiseen.
Julisteet ovat saatavilla kahdessa koossa, ja niiden kehykset myydään erikseen. Mustilla kehyksillä korostat teosten graafisuutta, kun taas puisilla voit pehmentää niiden ilmettä.
Siirilän valokuvissa arkiset hetket muovautuvat pysäyttäviksi taideteoksiksi.
Miten kuvailisit valokuvaustyyliäsi?
”Otan paljon vaikutteita 70-luvun japanilaisesta valokuvataiteesta. Teokseni ovat minimalistisia ja graafisia: niissä on usein kokonaisuutta hallitsevia mustia värialueita ja voimakasta rakeisuutta. Minua kiinnostaa kokeilla, kuinka kuvaa rajaamalla tai sen osia sumentamalla yksityiskohtia voi häivyttää pois näkyvistä – ja sitä kautta nimenomaan korostaa niitä.
Haluan luoda teoksia, jotka saavat katsojan pohtimaan ja havainnoimaan niiden yksityiskohtia aina uudestaan ja uudestaan. Otan kuvia, jotka herättävät tunteita ja joihin voi hukkua.”
Katso myös:
• Mikael Siirilän julisteet >
• Kaikki Paper Collectiven julisteet >
Toimitus: Emmi Ratilainen Kuvat: Paper Collective
Julkaistu 27.05.2022
