Alvar Aallon kiistelty Sokeripala yllättää kävijänsä
Enso-Gutzeitin pääkonttorin julkisivuja hallitsee minimalistinen ristikko. Pintamateriaali on italialaista Carraran marmoria. Rakennuksen korkeus ja ikkuna-aukotus jäljittelevät Aallon mukaan Kauppatorin empirepalatsien arkkitehtuuria.
ENSO-GUTZEITIN eli nykyisen Stora Enson vuonna 1962 valmistunut pääkonttori seisoo vaaleana kuutiona Helsingin keskustassa Kauppatorin kupeessa. Kun aurinko näyttäytyy hetken pilvien raosta, saa se Carraran marmorilla päällystetyt julkisivut hohtamaan valkoisena muiden rakennusten joukossa.
Helsingin paraatipaikalle rakennettu pääkonttori on arkkitehtuuriltaan tiukan suoralinjainen. Sen julkisivujen ainoa tehokeino on tasavälein puhkotut ikkuna-aukot, jotka on viistetty syvemmälle seinästä. Pientä vaihtelua talon tiukkaan geometriaan tuo ylin kerros, joka on muuta rakennusta pienempi, jolloin katolle muodostuu tilava kattoterassi.
Alvar Aallon 1960-luvun toimistoarkkitehtuurille oli tyypillistä selkeät noppamaiset massat ja minimalistiset julkisivut.
Alvar Aalto (1898–1976) arkkitehtitoimistossaan Munkkiniemessä 1960-luvulla. Kuva Alvar Aalto -säätiö.
Enso-Gutzeitin pääkonttorin suunnitteluvuosien 1959–1962 aikoihin arkkitehti Alvar Aalto (1898–1976) oli jättänyt taakseen 1940- ja 1950-luvun maanläheisen, orgaanisen arkkitehtuurin ja siirtynyt minimalistisempaan ja modernistisempaan suuntaan.
Enso-Gutzeitin pääkonttorista Aalto kertoi suunnitelleensa palazzon, jossa oli ripaus vanhojen italialaispalatsien henkeä. Rakennuksen kattolinja sekä ikkuna-aukot oli Aallon mukaan sovitettu Kauppatoria reunustaviin 1800-luvun empireajan rakennuksiin. Mereltä käsin katsottuna pääkonttori sulautui Helsingin siluettiin ja hohti Aallon mukaan vanhojen talojen keskellä kuin kauniisti hiottu timantti.
Ylimmän kerroksen kabinetissa on pehmustettu, nahkaseinäinen tilanjakaja. Kuvan kalusteet on piirretty rakennusta varten.
Enso-Gutzeitin pääkonttorista löytyy Aallon tavaramerkiksi muodostunutta aaltoilevaa rimaseinää, joka tuo lämpöä sisätiloihin.
Talon valaisimet ovat Aallon käsialaa.
Vaikka Aallon omat ajatukset rakennuksesta olivat varsin lennokkaita ja kaunopuheisia, sai Enso-Gutzeitin pääkonttori valmistuessaan helsinkiläisiltä ristiriitaisen – suorastaan jäätävän – vastaanoton.
Rakennuksen paikalta oli purettu Norrménin talona tunnettu koristeellinen 1800-luvun kivitalo, jonka oli suunnitellut arkkitehti Theodor Höijer. Tilalle noussutta ”Sokeripalaa” pidettiin osoituksena rahan mahdista ja kalseasta nykyarkkitehtuurista, jotka olivat valmiita pyyhkäisemään surutta tieltään palan kaupungin historiaa. Kriitikoiden mielestä rakennus ei yksinkertaisesti istunut ympäristöönsä.
Mutta oliko Aallon saama kritiikki sitten oikeutettua? Sitä on parasta arvioida vasta sen jälkeen, kun tutustunut rakennuksen sisätiloihin. Sokeripala nimittäin yllättää kävijänsä.
Alkuperäisasuisia tiloja on säilynyt ylimmissä, johtoportaalle suunnitelluissa kerroksissa, jotka alkujaankin suunniteltiin astetta muita työtiloja ylellisemmin.
Aallolla oli taito luoda toimistokolossiinkin pienimpiä yksityiskohtia myöten viimeisteltyjä tiloja.
Vaikka pääkonttori oli ulkokuoreltaan kulmikas, metsäteollisuuden arvovaltaa uhkuva marmorikimpale, on tunnelma sisätiloissa huomattavasti lämpimämpi ja ihmisläheisempi.
Pääkonttorin sisätiloissa tunnelma on kulmikasta julkisivua huomattavasti lämpimämpi ja ihmisläheisempi.
Vaikutelma syntyy ennen kaikkea sisustuksen materiaaleista. Metsäteollisuusyrityksen pääkonttorissa kun ollaan, on sisätiloissa käytetty paljon puuta. Tiloissa näkyy ajan kauniisti patinoimia puupintoja seinissä, mutta puuta on muissakin kiinteissä ratkaisuissa kuten ovissa, katon ja seinän rimoituksissa, ikkunankarmeissa ja -laudoissa sekä tilanjakajissa. Ja löytyyhän tiloista Aallolle tyypillisiä, orgaanisesti taipuilevia puisia seiniäkin.
Yrityksen johdon käytössä olleeseen viidennen kerroksen aulaan tuo dramatiikkaa kattoikkuna, jonka valo luo tilaan hartaan, lähes kirkollisen tunnelman. Matto on Greta Skogsterin tilaan suunnittelema.
Kaunis yksityiskohta portaikon kaiteessa. Kuusikerroksisessa toimistorakennuksessa on yhteensä noin 6500 neliömetriä tiloja. Kuva Helsinki Design Week.
Entisessä johtokunnan huoneen katossa on mielenkiintoiset aaltoilevat rimoitukset.
Valon ja katseen suuntaaminen ritilöiden avulla on teema, joka toistuu usein Aallon rakennuksissa. Valo oli Aallon arkkitehtuurissa keskeisessä asemassa.
Nykyisin Aallon suunnittelemia alkuperäisiä tiloja on jäljellä enää talon kolmessa ylimmässä kerroksessa. Parhaiten 6500 neliömetrin suuruisessa toimistotalossa ovat säilyneet johtoportaalle suunnitellut tilat, jotka alkujaankin oli viimeistelty – aikakauden hierarkkisen työkulttuurin mukaan – huomattavasti muita työtiloja ylellisemmin.
Parhaiten ovat säilyneet ylempien kerrosten ylellisesti viimeistellyt johtoportaalle suunnitellut tilat.
Niissä näkyy hyvin se, miten Aallon tiimillä oli taito suunnitella toimistointeriöörejä, joissa niin huonekalut kuin pienemmät yksityiskohdat, kuten ovenkahvat, porrasaskelmat, ikkunalaudat ja valaisimet, muodostivat tasapainoisen ja yhtenäisen kokonaisuuden.
Rakennuksen ylimmässä kerroksessa sijaitsi henkilöstöravintola. Valoisasta tilasta pääsee kattoterassille, josta on näkymät suoraan Helsingin paraatipaikoille. Katossa roikkui muun muassa Aallon A331-riippuvalaisimia.
Erilaisia rimapintoja on niin seinissä, katoissa kuin tilanjakajissakin.
Kierros talon kerroksissa avaa näkemään tämän ulkomuodoltaan varsin anonyymin rakennuksen hieman toisessa valossa. Ehkä talo ei olekaan aivan niin jäykkä ja geometrinen kuin sen hahmo antaa olettaa.
Aallon arkkitehtuurin lisäksi se tarjoaa uuden näkökulman Helsingin nähtävyyksiin: Sokeripalan ikkunoista ja kattoterassilta avautuu yksi kaupungin hienoimmista näköaloista niin presidentinlinnan, Kauppatorin, Uspenskin katedraalin kuin Eteläsatamankin suuntaan.
Katso myös:
• Kaikki Alvar Aallon suunnittelemat tuotteet >
Teksti: Anna-Kaisa Huusko Kuvat: Niclas Mäkelä
Julkaistu 02.09.2022
