Kaj Franck

Vaikka koko maailma muuttuu kiihtyvällä vauhdilla, yksi totuus säilyy vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen: yksinkertainen on kaunista. Sen oivalsi aikoinaan muotoilija Kaj Franck ja aloitti perinteen, joka elää yhä vahvana suomalaisessa muotoilussa. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Franckin syntymästä.

Keramiikka- ja lasimuotoilija Kaj Franck (1911–1989) teki uransa aikana sekä taidetta että raivasi tiensä suomalaisten ruokapöytiin. Noita samoja, Franckin kädessä syntyneitä simppeleitä muotoja, astiastoja ja juomalaseja, vaalitaan yhä ajattomina mestariteoksina.

Hänen suunnittelunsa lähtökohta oli perusidea, ei niinkään muoto. Samaa ideapainotteisuutta hän korosti myös toimiessaan Taideteollisessa oppilaitoksessa opettajana ja myöhemmin taiteellisena johtajana. Hän oli lisäksi ensimmäisiä kierrätyksen puolestapuhujia. Franckia onkin on kutsuttu "suomalaisen muotoilun omatunnoksi". Muotoillessaan hän karsi pois kaiken ylimääräisen.

”Haluan tehdä käyttöesineitä, jotka ovat niin itsestäänselviä, ettei niitä huomaa.” Näin kuvasi työtään muotoilija Kaj Franck itse. Hän keskittyi työssään aina ihmisten perustarpeisiin ja niitä palvelevien välineiden, välttämättämättömien arkiesineiden ominaisuuksiin. Franck oli kiinnostunut edullisesta sarjatuotannosta, ja vierasti materialismia, kertakäyttöisyyttä ja pröystäilyä. 

Hänen maailmansa muodostui matemaattisista perusmuodoista. Palloista, tasoista, sylintereistä, kuutioista ja pyramideista sekä niiden yhdistelmistä. Yksinkertaisten muotojen ainoita koristeita olivat vahvat värit.

Hänen ajatuksensa lähtivät niinkin arkisista oivalluksia, kuin lapsena nähdyistä kivivadeista. ”Vaistosin jo silloin tuon poikkeavan tilanteen kiehtovuuden, mutta vasta 30 vuotta myöhemmin työskennellessäni taloustavaroiden parissa tiedostin sen merkityksen. Koska itse en ollut mikään ruukuntekijä, en tarvinnut kivivadin muotoa lähtökohtana työssäni. Mutta tuosta maalaistalouden ainoasta, kaikkiin tarpeisiin sopivasta perusastiasta tuli minulle funktionaalisen esinesuunnittelun eräänlainen esikuva.” 

Vaikka Franckin työn lähtökohta, käytännöllisyys yhdistettynä kauneuteen, tuntuu tänään itsestäänselvyydeltä, hän oli aikanaan vahva oman tiensä kulkija. Franck siivosi tyylit ja muotivirtaukset pois ja antoi perinteelle uuden merkityksen. Esineitä, jotka palvelevat pysyviä perustarpeita. Hän antoi kärkeviäkin kommentteja ja sanoi vuosina 1952–53 myyntiin tulleen Kilta-sarjansa olevan protesti eurooppalaisen etiketin vaatimaa moniosaista pöytäastiastoa vastaan. Oli aivan uutta, että jokainen saattoi koota astiaston nyt omien tarpeidensa mukaan – vaikka osa kerrallaan!

Moninkertaisesti palkitun ja kansainvälisesti tunnetun muotoilijan mukaan on nimetty myös Suomen arvostetuin muotoilupalkinto. Hänen töistään tunnetuimpia ovat Iittalan Teema- ja Kartio-sarjat, jotka ovat yksinkertaisuudessaan menestystuotteita tänäkin päivänä. Franckin perintö on osa jokaista suomalaista kotia.

Franckin juhlavuoden kunniaksi Iittala on ottanut uudelleen tuotantoon alkuperäiset, ohuet Kartio-lasit, Kartio-maljakot, Purnukat ja Ateenan aamu -lasiteokset.