Suunnittelijoiden salainen Pariisi

Pariisissa suomalaissuunnittelijoihin voi törmätä hiljaisessa veistosateljeessa, graafisen pikkupuiston kätköissä tai tavaratalon kellarikerroksen mutteriosastolla. Lue alta Achilles Ion Gabrielin, Linda Bergrothin ja Kaisa Kinnusen vinkit Pariisiin!

Achilles Ion Gabriel suunnittelee omalla nimellään graafisia, minimalistisia nahkakenkiä miehille ja naisille.
Atelier Brancusissa voi hiljentyä keskellä vilkkainta Pariisia.

1. Atelier Brancusi

”Muotiviikon aikana käyn rauhoittumassa ateljeemuseo Atelier Brancusissa. Museo on kopio romanialaisen kuvanveistäjän, Constantin Brâncușin, pariisilaisateljeesta. Täällä ei ole ikinä ruuhkaa, ja sisäänpääsy on ilmainen. Intiimin ateljeen 137 veistosta ja piirroksia, maalauksia ja valokuvia ihaillaan lasiseinien läpi. Penkille voi unohtua tuijottamaan tilaa, joka näyttää siltä kuin se olisi jäänyt taiteilijan jäljiltä. Työkaluja ja veistoksen osia on siellä täällä. Tyhjät anonyymit päät tuovat mieleen Helene Schjerfbeckin haihtuvat omakuvamaalaukset. Täällä tulee oudosti haikea olo. Ehkä siksi, koska se muistuttaa minua äitini kivi­ateljeeveistämöstä.”
Place Georges Pompidou, avoinna ke–ma klo 14–18

Clown Bar -trendikuppilassa juodaan luomuviinejä.

2. Clown Bar

”Sateisena syyspäivänä olin flunssassa ja eksyin erään bistron terassille lounaalle. Tilasin vihreitä papuja, joiden sekaan oli heitetty mansikoita ja juustoa sekä ris de veau’n. Se oli oudolta mutta hyvältä maistuvaa lihaa, joka paljastui vasikan kateenkorvaksi. Ajattelin, että onpas yllättävän hyvää bistroruokaa. Viikon päästä kaikki puhuivat Clown Barista. Pariisin uudesta hittiravintolasta tuli vahingossa yksi vakioillallispaikoistani. Clown Bar on kivalla tavalla sekava. Täällä on säilytetty paljon alkuperäisen tilan, naapurin Cirque d’Hiver -sirkuksen entisen kantabaarin, elementtejä. Tänne kannattaa vain kävellä sisään ja kysyä pöytää. Puhelimessa he lyövät englantia puhuvalle luurin korvaan. Se on minusta ihanan ranskalaista.”
14 rue Amelot

Täydellinen café crème löytyy Boot Cafésta Pohjois-Marais'sta.

3. Rue de Bretagne

”Vietän suurimman osan päivästä yhdellä kadulla, rue de Bretagnella Pohjois-Marais’ssa ja sen sivukujilla. Juon lähes joka aamu Boot Caféssa täydellisen café crème -maitokahvin. Pöytiä on vain kaksi, mutta kahvi jauhetaan paikan päällä. Olemme poikaystäväni Hannes Hettan kanssa tunnettuja siitä, ettemme laita lounasta kotona. Syön siis aina ulkona ja usein Marché des Enfants Rouge -sisätorin päätyständillä, josta saa parhaan japanilaisen lounaan reilulla kympillä: mehukasta kanaa croustillant. Kutsun rue de Bretagnen lukuisia bistroja leikitellen paskabistroiksi, koska niissä ei ole mitään erityistä. Jos joku on täynnä, on toisessa tilaa. Punaisten markiisien Pierre du Marais’ssa syön bavette-pihvin ja pidän bisnestapaamisia. Vieressä on vihreiden markiisien Sancerre ja lähellä Le Progrès, jota vältän muotiviikon aikana, vaikka kaikkihan siellä istuvat.”
Boot Café, 19 Rue du Pont aux Choux

Linda Bergroth on arkkitehtuuriakin opiskellut suunnittelija, joka tekee projekteja muun muassa muotoilun ja tilasuunnittelun parissa.
Muotoilija inspiroituu ruuviosastolla BHV:n kellarikerroksessa.

1. BHV-tavaratalon alakerta

”BHV-tavaratalon alakerran rautakaupassa on kaikki, mitä muotoilija voi kaivata tarpeeseen ja inspiraatioksi: helat ja ruuvit, maalit ja materiaalit, nahat ja köydet. Ja jostain syystä maailma menee niin, että minun on joka päivä pakko käydä täällä. Jään visiitistä aina kiinni, kun joku soittaa, sillä alakerrassa ei ole kenttää. Soittaja arvaa heti, missä olen. Aloin käydä täällä, kun opiskelin Les Beaux Artsissa neljätoista vuotta sitten. Täältä saatan ostaa lukon vain rakkaudesta hyvään ovilukkoon. Hyvin järjestettyjen osastojen asiantuntijat antavat vinkkejä putkitöihin tai puun ja nahan työstöön. BHV:n kellariparatiisi puhuttelee kaltaisiani bricoleur-askartelijoita, jotka tykkäävät työkaluista. Se on kauppa Pariisin ytimessä, johon kaikilla kaupunkilaisilla on asiaa.”
36 Rue de la Verrerie, bhv.fr

Uudelleen rakennettu 13. kaupunginosa on arkkitehtuurisesti onnistunut urbaani asuinalue esikaupunkialueen sijaan.

2. Kansalliskirjasto, Bercyn puisto ja 13. kaupunginosa

”Pariisi on monelle historiallinen kaupunki, mutta täällä satsataan paljon moderniin julkiseen rakentamiseen, puistoihin, kaupunkisuunnitteluun ja maisema-arkkitehtuuriin. Kolmastoista kaupunginosa, BNF-kansalliskirjaston ympäristö ja Bercyn puisto ovat hyviä esimerkkejä siitä. Kansalliskirjaston futuristisessa upotetussa puistossa olo on kuin Niken mainoksessa. Korttelista on tehty uusi urbaani, laadukkaan arkkitehtuurin asuinalue, jossa mittakaava on onnistuttu pitämään järkevänä. Seinen toisella puolella Bercyn nykyaikaisessa puistossa on ankkalampi, hyötypuutarha, kasvihuoneita ja heinikkoja. Asun Place des Vosgesin ja Seinen välissä ja juoksen usein joen rantaa puistoon asti. Kuumana kesäpäivänä tuntuu kangastukselta, kun täältä saa kuplavettä seinästä Pariisin ensimmäisestä kuplavesiautomaatista.”
BNF-kansalliskirjasto, Quai François Mauriac ja Bercyn puisto, 128 Quai de Bercy

Kunitorayasta tuli niin suosittu, että se perusti naapuriin fiinimmän Kunitoraya 2:n, joka on sisustettu enemmän ranskalaiseen tyyliin.

3. Kunitoraya

”Pariisi on täynnä ranskalaiseen makuun tehtyjä japanilaisia ravintoloita, mutta Kunitoraya on poikkeus. Se on kaupungin ja myös Euroopan paras udon-ravintola ja ratkaisu nopeaan lounaaseen ja illalliseen. Kävin täällä ensimmäisen kerran viisitoista vuotta sitten, koska se näytti sellaiselta paikalta, jossa käyvät tyypit, jotka syövät hyvin. Hikiseen ravintolaan rue Saint Annella oli aina jono ulos asti. Nyt ravintola on siirtynyt rue Villedolle, jossa yhä yhden pitkän pöydän ääressä dipataan ensiluokkaisia itse tehtyjä udoneja eli paksuja vehnänuudeleita mausteiseen kastikkeeseen. Aterian saa 15 eurolla.
1 rue Villedo, kunitoraya.com

Kaisa Kinnunen on taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut vaatesuunnittelija.

1. Ashtanga Yoga Paris

”Kun astuin sisään perinteiseen Ashtanga Yoga Paris -joogastudioon, tuntui kuin olisin saapunut toiseen kotiin. Kävin neljä kuukautta mysore-tunneilla ja useissa workshopeissa. Opiskelin täällä viime vuoden töiden ohessa ja nyt olen sertifioitu joogaopettaja. Raikas, kotoinen ja kansainvälinen joogastudio on vehreän sisäpihan pohjakerroksessa, jonne tulvii katosta valoa. Tulen tänne lähes joka aamu harjoittelemaan. On ihan sama, mitä päivän aikana tapahtuu, kun olen tehnyt jo heti aamusta jotakin itselleni. Gurujin eli ashtangajoogaguru Sri Pattabhi Joisin kanssa Intiassa opiskellut kanadalainen Linda ja ranskalainen Gérald pitävät ashtanga, vinyasa ja yin joogatunteja sekä pranayama-hengityskursseja. Aamuharjoitukseen voivat tulla aloittelijat ja edistyneemmät. Mattoja saa paikan päältä, ja kertamaksu on 23 euroa.”
ashtangayogaparis.fr

Pariisilaiset kerääntyvät Maurice Gardetten pikkupuistoon levähtämään.

2. Maurice Gardette

”Neljä vuotta sitten olin matkalla Bastilleen ja päätin oikaista pienen puiston läpi. Keskellä Square Maurice Gardette -puistoa puhelimeni soi. Olin saanut työpaikan junior designerina Balenciagalta. Sen jälkeen olen käynyt puistossa säännöllisesti, kesäpiknikeillä ja sunnuntaisin juomassa teetä termarista. Täällä kaiken elämän annetaan näyttäytyä. Yhdessä nurkassa kodittomat pelaavat petankkia, toisessa hengailee nuori poikajengi. Pingispöytien luona nuoret juovat olutta, ja keskellä leikkipuisto kuhisee lapsiperheitä. Vehreää puistoa kiertää polku, ja sen keskellä polut muodostavat x-kirjaimen. Kesäiltaisin, kun lapsiperheet ovat menneet kotiin, voi mennä roikkumaan pää alaspäin lasten laitteisiin.”
24 Rue Saint-Ambroise

Bengalilaisen Fenin rieskarullat marinoidulla lohella.

3. Paris Feni

”Aina kun etsin kavereideni kanssa uutta trendikästä ravintolaa, päädymme lopulta bengalilaiseen Feniin. Täältä saa hyvää, raikasta intialaista ruokaa naurettavan halvalla. On lohi- ja humussalaatteja, kylmiä rieskarullia, linssikeittoa ja curryjä alle kympillä. Kymmenien mehujen listalla on erikoisuuksia, kuten mansikka-persilja, mutta raaka-aineita voi yhdistellä vapaasti. Itse juon usein appelsiini-minttu-kurkkumehun. Seinät ja katot on vuorattu olkimatoilla, ja intialaistyyppinen musiikki soi. Välillä se vaihtuu menevämpään, ja sulkemisajan jälkeen joku villiintyy tanssimaan. Fenissä työskentelee viisi mutkatonta bengalilaista eri sukupolvien miestä, jotka ovat vahvasti läsnä. Palvelu on täällä kunnia-asia. Osa työntekijöistä kiittää aina laittamalla käden sydämelle.”
15 Rue Ternaux, parisfeni.com

Teksti: Pihla Hintikka Kuvat: Annikki Valomieli

Juttu on julkaistu alun perin Design Storiesin numerossa 2.

Edellinen juttu