Kävelijän Pariisi: Rue des Martyrs

Pariisissa jo kaupungilla kulkeminen on suuri elämys. Mondon toimitus valitsi kolme katua, jotka jokaisen kannattaa joskus kokea. Niiden varrella on ikimuistoisia nähtävyyksiä ja paikallisten rakastamia aitoja löytöjä. Jos kaunis boheemielämä ja pittoreskit puodit kiinnostavat, ota suunnaksi rue des Martyrs.

Sébastien Gaudard
Sébastien Gaudard pyörittää leipomoa rue des Martyrsillä.

RUE DES MARTYRS on äänestetty monta kertaa Pariisin ihanimmaksi kaduksi. Se on helppo ymmärtää, kun seisoo Montmartren kukkulalla kadun yläpäässä ja kävelee sitten hitaasti tien alas.

Alle kilometrin mittainen katu on kuin pittoreski ja nostalginen Pariisi pienoiskoossa. Sen varrella voi aistia historiallisen hedonistista pariisilaiselämää.

Ennen kuin boulevard de Clichy halkaisee rue des Martyrsin, kadulle mahtuu vintageputiikkeja, kabaree- ja keikkasaleja, pikkubistroja ja studioita. Bulevardin jälkeen katu täyttyy erikoisruokaputiikeista, muotiravintoloista ja kukkakaupoista aina Notre-Dame-de-Loretten kirkolle saakka. Täällä tekee mieli napata Pariisista postikorttikuvia.

Montmartren alue tunnetaan taiteilijoistaan ja rue des Martyrsillä heitä kävelee vastaan yhä, vaikka kortteli on porvarillistunut. Paikalliset boheemit shoppailevat vintageputiikeissa, joista vierailun arvoisia ovat kaksikerroksinen Chinemachine ja intiimi By Flowers. Molemmat ovat toimineet täällä jo pitkään, ja jos By Flowersin myyjää Tassa Araria on uskominen, eivät ne ole lähdössä täältä minnekään.

”Olen työskennellyt monissa eri kaupunginosissa Pariisissa, ja rue des Martyrsillä on erityisen luova ja kylämäinen tunnelma. Katu on täynnä teattereita ja musiikkistudioita, ja meillä käykin asiakkaina pääosin taiteilijoita, muusikoita, näyttelijöitä ja elokuvantekijöitä”, hän kertoo.

Artisan de la Truffe -ravintola Pariisissa
Artisan de la Truffe -ravintolassa tryffeli maustaa œuf parfait -alkupalaa.

Toisella puolella tietä pilkottaa ikkunan takana sinivalkoinen tiski. Merellinen tuoksu kertoo, mitä Bulot Bulot -osteribaarissa on tarjolla.

Aikoinaan senkin tilalla oli ehkä huoleton kabaree. Niitä tämä kadunpätkä oli täynnä 1800-luvun lopussa, kun sitä tallasi esimerkiksi kirjailija Juhani Aho ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan Yksin. Silloin täällä hengailivat kaikki kuuluisat taiteilijat Charles Baudelairesta Pablo Picassoon. Niiltä ajoilta voi ihailla julisteita, joita Henri de Toulose-Lautrec maalasi Divan Japonais -teatterille. Nyt paikan nimi on Le Divan du Monde, ja se löytyy yhä samasta osoitteesta, kadun numerosta 75. Klubin lavalla nähdään nykyään musakeikkoja ja Madame Arthurin drag show -esityksiä.

Kadun kabareehistoriaa pitää yllä myös legendaarinen Chez Michou, jonka tunnistaa pinkeistä markiiseista. Sen omistaja, drag-artisti Michou siirtyi äskettäin tuonpuoleisen suurille esiintymislavoille, mutta ennen kuolemansa hän oli sinisissä laseissaan ja kitsch-tyylisissä puvuissaan niin tuttu näky kadun terasseilla, että hänen melkein odottaa istuvan cocktaililla edelleen.

Boulevard de Rochechouartin kulmassa katseen kiinnittää vasemmalla iso valkoinen rakennus, jonka sisällä toimii jo vuonna 1887 avattu koristeellinen La Cigale -keikkasali. Sen naapurin intiimissä ja nimensä mukaiseksi mustaksi maalatussa La Boule Noiressa näkee nousevien bändien keikkoja. Keikkaa ennen tai sen jälkeen juodaan lasillinen La Fourmi -korttelibaarissa.

Sinivalkoinen rakennus Pariisin Montmartessa
Montmartre on täynnä maalauksellisia rakennuksia.

Kun ylittää bulevardin, rue des Martyrsillä näkee soitinkauppoja. Niitä on koko tämä Pigallen kortteli pullollaan. Oma kauppa on ainakin kitaroille, rummuille, bassoille, saksofoneille, vinyylisoittimille ja vahvistimille.

Sitten Marttyyrien katu muuttuu ranskalaisen kulinarismin hipsterikeitaaksi. Sellaiseksi se on kehittynyt viime vuosina, ja tänne kannattaa tulla nälkäisenä.

Vintageputiikkien ja drag-kabareeklubien jälkeen Marttyyrien katu muuttuu kulinarismin keitaaksi.

Vanhanaikaisen karusellin naapurista löytyy KB Café Shop, josta saa flat whiten kasvimaidolla mukaan, pöytään tai terassille. Sen jälkeen herkkuhoukutuksia on joka puolella. Le Comptoir Belgen artesaanivohvelit ja -kaakao tuoksuvat kadulle, ja Cœur de Breitzh -brasserien terassipöydillä höyryävät bretagnelaiset galette- ja crêpe-ohukkaat.

Marlette-kahvilassa nautitaan aamupalaa ja leivonnaisia mukavasti tyynyjen keskellä. Kaviari Delikatessenista haetaan täytettyjä voileipiä ja Glaces Glazedin kioskilta artesaanijäätelöä, -pirtelöä ja sorbettia. Ja tuossa on ihana kreikkalainen kahvila Yorgaki ja vähän matkan päässä kasvipainotteinen klassikko Rose Bakery.

La Foumi -ravintola Pariisissa
La Fourmi -kortteliravintolassa käy paikallisia asukkaita sekä La Cigale -klubin keikoille tulevia musiikkifaneja.

Ennen kuin rue des Martyrs päättyy, ohitetaan vielä monia aasialaisia, ranskalaisia ja italialaisia ravintoloita. Eikä siinä kaikki. Boulangerie-leipomoita, juustokauppoja, leikkeleputiikkeja, kalatiskejä ja kakkupuoteja on niitäkin lukuisia, ja niiden välissä silmää piristävät kukkakaupat.

Rue des Martyrsin tarjonta kertoo periranskalaisesta tavasta ostaa ruokaa: jokainen tarvike hankitaan siihen erikoistuneesta puodista. Katua kävellessä huomaa nopeasti, että tämä filosofia otetaan tosissaan. Täällä on oma putiikki esimerkiksi pelkille marengeille, toinen hilloille ja kolmas tryffelille, ja niistä saa hyvä tuliaisia kotiin viemisiksi.

Tryffelinystävä ei voi mitenkään kävellä Artisan de la Truffen ohi istahtamatta sen ravintolaan. Täyteläinen tryffelirisotto on hyvä valinta, ja maukkaita ovat myös tryffelillä höystetty patonki tai œuf parfait, löysä kananmuna.

Leivonnaisille on pakko jättää tilaa. Popelinista saa täydellisiä tuulihattuja, Fou de Pâtisseriesta valikoidun kokoelman Pariisin parhaiden leipureiden leivonnaisia ja Maison Le Roux’sta artesaanisuklaata ja -karamelleja.

Ihanin herkkukauppa löytyy kuitenkin numerosta 22. Sébastien Gaudard pyörittää siinä leipomoaan, jonka hänen isänsä perusti kaupungiin jo vuonna 1955. Gaudard on urallaan leiponut jälkiruokia ministereille Hôtel Matignonissa, Ranskan pääministerin virastossa. Rue des Martyrsille hän päätyi vuonna 2011, jolloin sen muodonmuutos trendikaduksi oli vasta alussa.

”Monet vanhat kaupat alkoivat silloin väistyä ja tilalle tuli uusia. Nykyään sunnuntai on otollisin hetki tutustua tarjontaan, kun katu on suljettu autoilta”, Gaudard vinkkaa.

Katso myös:

Kävelijän Pariisi: Avenue des Champs-Élysées >

Teksti: Pihla Hintikka Kuvat: Heli Sorjonen

Juttu on julkaistu alun perin Mondo-lehden numerossa 1/21.

Etusivulle
Seuraava juttu