Paavo Tynellin valaisimia voi bongata yllättävistäkin paikoista – katso 3 upeaa kohdetta
Paavo Tynell suunnitteli tämän messinkisen kattovalaisimen Hotelli Pallakseen. Taivutetut koristeet kertovat tarinoita pohjoisen kasvillisuudesta.
YKSI RAKASTETUIMMISTA SUOMALAISMUOTOILIJOISTA valaisinsuunnittelun saralla on ehdottomasti Paavo Tynell, jonka alkuperäisten valaisinten hinnat ovat kivunneet huutokaupoissa tuhansiin ja jopa satoihintuhansiin euroihin. Tynellin valaisinten romanttissävytteinen tyyli, taidokkaan käsityön jälki ja loistokkaat materiaalit ovat puhutelleet muotoilun ystäviä erityisesti tällä vuosituhannella.
Paavo Tynell (1890–1973) kuului aikoinaan Suomen työllistetyimpiin julkisten tilojen valaisinsuunnittelijoihin. Tänä päivänä Tynell-valaisimet ovat haluttuja keräilykohteita.
Valaisinten suosio innoitti antiikkikauppias Ville Linnan kokoamaan vuosien varrella kertyneen laajan Tynell-tietoutensa kansien väliin. Linnan toimittama teos Chasing Light: The Archival Photographs and Drawings of Paavo Tynell esittelee valikoiman ennen julkaisemattomia valokuvia ja arkistoista kerättyjä piirroksia vuosilta 1946–1957. Kirjaan on koottu sekä tietoa valaisinten synnystä että valikoima kohde-esittelyjä eri puolilta Suomea.
Tässä jutussa tutustumme kolmeen kotimaiseen arkkitehtuurikohteeseen, joissa Tynellin valaisimet ovat erottamaton osa alkuperäissisustusta. Kaikki kolme rakennusta sijaitsevat Suomen pohjoisosissa, ja kaksi niistä on avoinna myös alueella liikkuville matkailijoille.
Hotelli Pallas, Muonio
Lapin ensimmäinen tunturihotelli oli puhdaslinjaista funktionalismia edustanut Pallastunturin matkailuhotelli, joka rakennettiin lähes tiettömän taipaleen taakse vuonna 1938. Väinö Vähäkallion ja Aulis Hämäläisen suunnittelema hotelli ehti kuitenkin seistä paikoillaan vain hetken – funkkishelmi tuhoutui täysin Lapin sodan loppumetreillä 1944, kun pakenevat saksalaiset räjäyttivät sen.
”Hotelli oli suunniteltu täysin omavaraiseksi. Alueella oli muun muassa oma sähkölaitos, kanala, sikala sekä lehmiä. Alkuperäisen hotellin sisustus oli myös viimeisen päälle hiottu: oli Alvar Aallon huonekaluja, Aino Aallon kankaita ja Paavo Tynellin valaisimia, jotka edustivat puhtaasti funktionalismin ihanteita, hotellin tyyliä mukaillen”, Ville Linna kertoo.
Chasing Light -kirjan arkistokuvat esittelevät Hotelli Pallaksen alkuperäissisustusta.
Tuhoutunutta hotellia korvaamaan valmistui vuonna 1948 arkkitehti Jouko Ylihannun suunnittelema Pallastunturin matkailumaja, joka sittemmin sai nimen Hotelli Pallas. Toisin kuin alkuperäinen, tunturimaisemasta selkeästi erottunut funkkishotelli sai maanläheisempi, alarinteeseen rakennettu hirsimaja vaikutteita kansallisromanttisesta tyylistä sekä lappilaisista ja saamelaisista perinteistä. Tynell suunnitteli myös uuden hotellin valaisimet, ja muusta sisustuksesta huonekaluineen vastasi sisustusarkkitehti Lasse Ollinkari.
Paavo Tynell suunnitteli Hotelli Pallakseen myös kuparisia kattovalaisimia.
Porontaljoilla verhoiltu nojatuoli on Lasse Ollinkarin käsialaa. Alkuperäiset seinämaalaukset kuvaavat paikallisia tuntureita.
Yksityiskohta Hotelli Pallaksen ruokailusalin kuparivalaisimesta.
Kupariset kattovalaisimet luovat hirsirakenteisen hotellin ruokasaliin lämmintä kajoa.
Tynellin herkät ja aistikkaat messinkivalaisimet yhdistettynä suuren hirsimajan Lappi-estetiikkaan ja porontaljoihin muodostavat ainutlaatuisen, upeasti säilyneen kokonaisuuden. Ville Linnan mukaan Pallastunturin matkailumaja onkin yksi merkittävimmistä säilyneistä Tynellin julkisten tilojen valaistuskokonaisuuksista.
”Hotelliin on tehty huomattavia muutostöitä vuosien mittaan, ja onkin ihmeellistä, että valaisimet ja myös osa huonekaluista ovat säästyneet tuholta. On riemastuttavaa, että omistava taho ymmärtää valaisimien kulttuurisen arvon, eikä ole lähtenyt myymään niitä lukuisista ostoyrityksistä huolimatta”, Linna iloitsee.
• Lapland Hotel Pallas, Pallastunturintie 560, Muonio
Leppiniemen vierasmaja, Muhos
Arkkitehti Aarne Ervin Muhoksen Pyhäkoskelle suunnittelemat voimalaitokset ja niitä ympäröivät rakennukset olivat merkittävä sodanjälkeinen jälleenrakentamishanke Oulun seudulla. Oulujoki Oy:n vesivoimaloiden yhteyteen rakennettiin henkilökunnan asuntoja ja edustustiloja, jotka sisustettiin Artekin huonekaluilla ja Tynellin valaisimilla. Vuonna 1948 valmistuneessa Leppiniemen vierasmajassa majoitettiin merkkihenkilöitä aina vuorineuvoksista presidentteihin.
Chasing Light -kirjaan on koottu harvinaisia arkistokuvia Leppiniemen vierasmajan sisustuksesta.
”Leppiniemen vierasmaja pitää sisällään Paavo Tynellin suunnittelemia messinkivalaisimia, joista pokerinurkkauksen riippuvalaisin on erityisen hieno. Viereisen Jylhämän voimalaitoksen vierasmaja on edustustilaksi hillitympi ja metsämajamaisempi: puusälevarjostimia ja maalattua metallia käytettiin paljon, messinkiä ei juurikaan”, Linna kertoo.
Leppiniemen vierasmajan biljardipöydän yläpuolella roikkuu näyttävä messinkivalaisin. Taustalla on alkuperäinen, haavasta valmistettu säletapetti.
Tämä koristeellinen seinävalaisin valaisee Leppiniemen eteisaulaa.
Tarkkasilmäinen voi huomata, että Leppiniemen vierasmajan kattovalaisimissa on täysin samanlainen pakotuskuviointi kuin Pallastunturin ruokasalin valaisimissa.
Leppiniemen pokerinurkkauksen kattovalaisin leikittelee valolla ja orgaanisilla muodoilla.
Siro, reikäkuvioitu lattiavalaisin on helppo tunnistaa Paavo Tynellin työksi.
Vuodesta 2013 Leppiniemen vierasmajan on omistanut muhoslainen Jari Keinänen, joka on restauroinut Tynellin valaisimet ennalleen ja vaalinut rakennuksen kulttuurihistoriallista perintöä. Keinänen on itse kotoisin alueelta, ja hänen vanhempansa olivat aikoinaan voimalaitoksilla töissä. Vuonna 2019 Keinäselle myönnettiin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen Viisikanta-rakennussuojelupalkinto kiitokseksi alkuperäisasussaan säilytetyn rakennuksen ja pihapiirin restaurointityöstä.
”Kuten monet Ervin rakennukset, Leppiniemi on tyyliltään näennäisen vaatimaton. Sen yksityiskohdat ja nyanssit paljastavat itsensä vähitellen. Sodanjälkeinen hillitty koristeellisuus ja keveys on kaikkialla läsnä, tuntuu kuin itsenäisyyden tuoma vapauden huuma olisi pyyhkinyt funktionalismin puhdaslinjaisuuden kahleet pois”, Linna kuvailee.
• Leppiniemen vierasmaja, Saarivirrantie 33, Leppiniemi
Leppiniemen vierasmaja ei ole avoinna yleisölle, mutta yritykset ja yhdistykset voivat vuokrata sitä edustuskäyttöön.
Hotelli Merihovi, Kemi
Vuonna 1949 ovensa avannut Hotelli Merihovi kuuluu Pohjanlahden perukalla sijaitsevan Kemin maamerkkeihin. Hotelli rakennettiin sodanjälkeiseen tyyliin suurilta osin kierrätysmateriaaleista, joita saatiin esimerkiksi sodassa tuhoutuneesta Muurolan parantolasta. Loistoa siitä ei silti puutu.
Chasing Light -kirjan arkistovalokuvat Oy Taito Ab:n tehtailta tarjoavat arvokasta tietoa oman aikansa työkoneista ja valmistustekniikoista.
Arkkitehti Veli Klamin suunnittelema vaaleasävyinen rakennus yhdistelee funkkispiirteitä art deco -vivahteisiin ja klassiseen tyyliin. Paavo Tynell loihti hotelliin sen juhlavaa tunnelmaa täydentävän valaistuksen, johon kuuluu niin reikäkuvioisia messinkivalaisimia, näyttäviä kattokruunuja kuin ruokasalin valkoisia pylväitä kiertäviä lampetteja.
Hotellista lähetettiin aikoinaan kaupungin ensimmäiset televisiolähetykset, ja siellä majoittui Kemin vierailullaan jopa kosmonautti Juri Gagarin. Myös presidentti Kekkonen yöpyi hotellissa useaan otteeseen Lapin kalamatkoilta palatessaan.
Eteishallin messinkinen kattokruunu kasviaiheineen toivottaa vieraat tervetulleiksi Hotelli Merihoviin.
Hotelli Merihovin ruokasalin pylväitä kiertävät herkät, lasikupuiset seinävalaisimet.
Juhlava, messinkirunkoinen kattokruunu valaisee Hotelli Merihovin ylimmän kerroksen portaikkoa.
Ruokasalin lattiavalaisimen rei´itetty messinkivarjostin heijastelee ympäristönsä tunnelmia.
Tynellille ominaiset romanttiset kasviaiheet toistuvat myös ruokasalin kattokruunuissa.
Hotelli Merihovi joutui sulkemaan ovensa laman jälkimainingeissa 1997, mutta onnekseen se sai uudet, muotoilu- ja rakennusperinteitä arvostavat omistajat. Päivikki Palosaari ja Pekka Saari teettivät hotelliin kattavan remontin, ja se avattiin uudistuneena vuonna 1999. Ville Linna kiittelee uusia omistajia etenkin siitä, että Tynellin valaisimet on säilytetty hämmästyttävän ehjänä kokonaisuutena.
”Vähemmän tyylitietoiset omistajat olisivat voineet korvata valaisimet muovisilla. Onneksi ymmärrettiin sisustuksen ja erityisesti alkuperäisten valaisinten merkitys rakennuksen kokonaisuuden kannalta.”
• Hotelli Merihovi, Keskuspuistokatu 6–8, Kemi
Chasing Lightkokoaa Tynell-helmet yksiin kansiin
Vuonna 2020 ilmestynyt Chasing Light: The Archival Photographs and Drawings of Paavo Tynell pitää sisällään valikoiman antiikkikauppias Ville Linnan kokoamia arkistovalokuvia sekä tunnetuista että harvinaisemmista Tynell-valaisimista alkuperäisissä ympäristöissään. Lisäksi mukana on seikkaperäinen katsaus maineikkaan Lumihiutale-valaisimen syntyyn.
”Olen tutkinut ja opiskellut Tynellin tuotantoa 15 vuoden ajan. En siksi, että olisin halunnut kirjoittaa väitöskirjaa, vaan koska elinkeinoni riippuu siitä. Kauppias kiinnittää valaisimissa huomiota eri asioihin kuin akateeminen tutkija. Esine on pakko tuntea yksityiskohtaisesti, muuten et voi harjoittaa ammattiasi. Esineen alkuperän selvittäminen ja todentaminen sekä arkistoissa ja museoissa ravaaminen ovat lempipuuhiani”, Linna taustoittaa.
Chasing Light -kirjan tavoitteena on antaa lukijalle käsitys Tynell-valaisinten valmistuksen vaatimasta poikkeuksellisesta käsityötaidosta.
Tynell kuului vuonna 1918 aloittaneen taidetakomo Oy Taito Ab:n perustajiin, ja monet hänen klassikkovalaisimistaan valmistikin juuri Taito. Linnan mukaan sekä suurinta tyydytystä että suurinta päänvaivaa hänen antiikkikauppiaan urallaan ovat tuottaneet juuri nämä valaisimet. Suuren yleisön mielenkiinto Taito-valaisimia kohtaan on kasvanut tasaisesti vuosien mittaan, ja nykyisin ne voivat olla hyvinkin arvokkaita ja haluttuja. Samalla markkinoille on ilmestynyt myös kömpelöitä kopioita.
”Sitä mukaa kun hinnat ovat nousseet, olen myös nähnyt, miten naurettavia väärennöksiä ja virityksiä yritetään myydä aitoina. Tynellin valaisimien valmistuksesta vastasi joukko korkeasti koulutettuja metallityön ammattilaisia, ja heidän työnsä jälkeä on erittäin vaikea toisintaa.”
Ville Linna on antiikkikauppias kolmannessa polvessa. ”Isoäitini oli erikoistunut itämaisiin mattoihin, isäni taiteeseen, antiikkihuonekaluihin ja designiin. Kotimme oli aina täynnä kauniita tavaroita, niitä tuli ja meni – se oli kuin museo, jossa oli tiheästi vaihtuva näyttely. Kun itse aloitin työt alalla, mielenkiintoni kohdistui kotimaisiin taideteollisiin huonekaluihin ja valaisimiin 1940–50-luvuilta.”
Tynell suunnitteli aikoinaan useita sisustuskokonaisuuksia eri kohteisiin, mutta tänä päivänä niistä on jäljellä enää harvoja. Siksi Linnan mielestä onkin ensiarvoisen tärkeää pyrkiä suojelemaan kaikkia vielä jäljellä olevia kokonaisuuksia.
”Suomessa on enää muutamia kohteita, joissa voi vielä ihailla Tynellin alkuperäissisustuksen rippeitä. Nykyinen lainsäädäntö antaa vain rajalliset keinot sisätilojen suojelulle, ja tämän vuoksi pitäisikin suorittaa laajamittainen kartoitus merkittävistä kohteista sekä niiden alkuperäisistä valaisimista – erityisesti Tynellin valaisimista, jotka ovat suuressa vaarassa kadota kokonaan yksityisille markkinoille, jollei niitä erikseen suojella.”
Katso myös:
• Chasing Light: The Archival Photographs and Drawings of Paavo Tynell >
• Paavo Tynellin valaisimet >
• Paavo Tynell loi taiteellista valoa >
Teksti: Nora Uotila Kuvat: Jaana Maijala, Merita Berg
Julkaistu 22.12.2020
