Paavo Tynellin tunnelmaa luovat valaisimet herättivät aikanaan huomiota Yhdysvalloissakin. Tanskalainen GUBI on lanseerannut Tynell-kokoelman, johon kuuluu suomalaismuotoilijan klassikkovalaisimia.
TANSKALAINEN GUBI ON hankkinut valmistusoikeudet Paavo Tynellin valaisimiin. Mallisto esiteltiin keväällä 2018 Milanon huonekalumessujen aikaan historiallisessa Palazzo Serbellonissa aivan kaupungin keskustassa.
Paavo Tynell (1890–1973) lähti sepän ja taidetakojan tielle jo varsin nuorena. Saatuaan kisällikirjan G. W. Sohlbergiltä vuonna 1913 hän jatkoi opintoja Saksassa, mutta joutui palaamaan takaisin jo seuraavana vuonna, pian ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen. Nuori mies pääsi Kööpenhaminaan saakka, kunnes rahat loppuivat. Loppumatkaan tarvittavat varat hän sai vasta voitettuaan ampumakilpailun kuuluisassa Tivolissa.
Lähes valmiina ammattilaisena Tynell kirjoittautui vielä opiskelijaksi Taideteollisuuskeskuskouluun, jossa hän myöhemmin siirtyi metallitaiteen opettajaksi. Seuraavaksi alan pioneeri Eric O.W. Ehrström tarjosi osakkuutta perusteilla olevassa taidetakomossa. Vuonna 1918 aloittaneen Taidon muut osakkaat olivat kuvanveistäjä Emil Wikström, Tynellin opiskelutoveri, hopeaseppä Frans Nykänen ja rahahanaa valvonut vuorineuvos Gösta Serlachius.
Arkkitehtien suosikiksi
Paavo Tynell ryhtyi uuden taidetakomon johtajaksi ja pääsuunnittelijaksi, mutta piti huolta myös ammattitaitonsa säilymisestä pajan puolella. Vuoden 1929 Barcelonan maailmannäyttelyyn hän valmisti hopeisen, uusklassistisen kahvikaluston, joka kuuluu nykyään Designmuseon kokoelmiin.
Taito valmisti messingistä, pronssista, hopeasta ja tinasta kynttelikköjä, maljakoita, koriste-esineitä ja jopa rautaportteja. 1920–30-luvun vaihteeseen mennessä Tynell suuntasi neuvokkaasti yhtiön tuotannon valaisimiin, koska maa sähköistyi vinhaa vauhtia ja kaikkialle rakennettiin uusia taloja.
Tynellin valaisinten parhaita ominaisuuksia ovat tunnelmallinen valo sekä ryhdikäs ja kurinalainen, funktionalistinen muotoilu.
Myös keskeiset arkkitehdit, kuten Alvar Aalto, Pauli Blomstedt, Erik Bryggman ja Aarne Ervi, teettivät valaisimia Taidossa tai pyysivät Tynelliä suunnittelemaan ne. Valaisinten parhaita ominaisuuksia ovat tunnelmallinen valo sekä ryhdikäs ja kurinalainen, funktionalistinen muotoilu. Ne ovat myös kestäviä ja laadukkaita, koska Tynellin laadunvalvonta pysyi aukottomana. Siihen saivat tottua monet oppipojatkin, joita Taito koulutti. Työntekijöitä oli parhaimmillaan 150.
Helena tulee taloon
Tammikuussa 1943 Taitoon tuli opettajansa Runar Engblomin suosituksesta töihin mallisuunnittelijaksi valmistunut Helena Turpeinen. Hän piirsi puhtaaksi Paavo Tynellin valaisinmalleja, eikä aikaakaan, kun läheinen työtoveruus johti seurusteluun. Naimisiin he menivät 1947, Helena ensi kertaa, mutta Paavolla oli takana eroon päättynyt nuoruudenliitto näyttelijä Anna Helinin kanssa.
Vielä saman vuoden Kevätmessuilla Tynell esitteli ylpeänä uudistunutta muotoiluaan. Hän oli innostunut tekemään näyttäviä messinkivalaisimia, joista hyviä esimerkkejä ovat Kalevalaisten Naisten perustaman ravintola Kestikartanon herkät Lumihiutaleet. Niiden ohuista metallilangoista roikkuvat messinkikoristeet muistuttivat ilmassa leijailevia lumihiutaleita. Kollegat piruilivat uuden avioliiton vaikuttaneen romanttiseen muotokieleen.
Pitelemättömintä kritiikkiä laukoi taideteollisuuden vaikuttaja ja Tynelliin muutenkin nuivasti suhtautunut Arttu Brummer: ”Viime aikoina on tosin Taidon tuotannossa jossain määrin ilmaistu sanottava kukkasin, mutta tämä lienee hetkellinen virtaus – tai mahdollisesti pieni myönnytys Amerikan maulle – toivoisinkin Taidon palaavan jälleen sille linjalle, millä se voitonlaakerinsakin on ansainnut”.
Amerikan valloittaja
1940-luvun lopulla Taito raivasi tiensä Amerikan markkinoille New Yorkiin vuonna 1948 avatun Finland Housen avulla. Paavo Tynellin valaisimia myytiin rakennuksessa sijainneessa suomalaiseen designiin keskittyneessä myymälässä, mutta jälleen kerran monet arkkitehdit pyysivät häntä suunnittelemaan juuri heidän kohteisiinsa sopivia valaisimia. Erityisen suuri tarve oli omaperäisillä seinä- ja kattovalaisimilla.
Finland Housen taru loppui tylysti 1954. Samana vuonna päättyi myös suomalaisen valaisinteollisuuden kehityksen kannalta merkittävä tarina. Tynellin vastustuksesta huolimatta Taito myytiin Idmanille, joka oli yhtiön suurin jälleenmyyjä.
Tynellin valaisimille löytyi kuitenkin niin paljon kysyntää, että niitä valmistettiin Yhdysvalloissa lisenssillä 60-luvun puoliväliin saakka. Kun Atlantin takaiset markkinat tyrehtyivät, seitsemänkymppinen Tynell luopui valaisinsuunnittelusta, mutta pariskunnan Tuusulan Rusutjärvellä sijaitsevassa omakotitalossa ei jääty silloinkaan lepäämään. Viimeisinä vuosinaan tuottelias isäntä suunnitteli joukon komeita kynttelikköjä, joita myi Stockmannin tavaratalo. Runko valmistettiin tinatusta teräksestä ja kynttiläpesät pellistä.
Kuka: Paavo Tynell (1890–1973)
- Paavo (Paavali Viljo) Tynell syntyi Helsingissä 25.1.1890 maalari Gustav ja Ida Tynellin perheeseen.
- Peltiseppäoppilas ja peltiseppä, G.W. Sohlberg 1906–1912
- Siselöitsijäoppilas ja taidetakoja sekä siselöitsijä, Taidetakomo Koru 1912–1916
- Opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa 1906–1917
- Metallitaiteen opettaja, Taide- teollisuuskeskuskoulu 1917–1928
- Perustajaosakas, toimitusjohtaja ja suunnittelija, Taito 1918–1953
- Valaisimia Pariisin kansainvälisessä taideteollisuusnäyttelyssä 1925
- Ornamon johtokunnan puheenjohtaja 1927–1929, 1936–1945
- Töitä Barcelonan maailmannäyttelyssä 1929
- Töitä Milanon triennaalissa 1933
- Jäsen, Valtion Rakennustaidelautakunta 1933–1944
- Töitä maailmannäyttelyissä Brysselissä 1935, Pariisissa -37, New Yorkissa -39
- Suunnittelija, Idman-Taito 1953–1958
- Suunnittelija, Litecraft, USA 1954–1958 ja Lightolier, 1958–1966
- Kunniajäsen, Ornamo 1961
- Kuoli Tuusulassa 13.9.1973
Katso myös:
• Paavo Tynellin valaisimet Finnish Design Shopissa >
• Erik Bryggmanin Ylösnousemuskappeli on suomalaisen arkkitehtuurin helmi >
Teksti: Kari-Otso Nevaluoma Kuvat: GUBI
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa.