Kansainvälistä naistenpäivää vietetään 8. maaliskuuta. Mitä jos juhlistaisimmekin feminiinisyyttä riippumatta sukupuolesta? Design Storiesin kolumnissa helsinkiläinen Pehmee-kollektiivi kertoo ajatuksiaan siitä, miten juhlapäivä voitaisiin päivittää 2020-luvulle.
”SUKUPUOLITETTU NAISTENPÄIVÄ on cis-keskeinen tapa katsoa maailmaa, kaikkien moninaisten sukupuoli-identiteettien keskellä. Toisin sanoen se nojaa pitkälti oletukseen, että kukin kokee heille syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen ja ilmentää sitä yksiselitteisesti. Ei sillä, etteikö naiseutta saisi juhlistaa, mutta olisiko aika päivittää tämä juhla niin, että se kutsuisi mukaansa ihan kaikki, jotka kärsivät sukupuolten välisestä epätasa-arvosta? Miten huomioimme vaikkapa transnaisten ja muunsukupuolisten ihmisten kokemukset sukupuolten välisestä eriarvoisuudesta tai feminiinisyydestä?
Vuonna 1908 kaikkiaan 15 000 naista marssi läpi New Yorkin, koska he halusivat parempaa palkkaa, lyhyempiä työpäiviä ja oikeuden äänestää. Nämä naiset nostivat äänensä kuuluviin paitsi tullakseen kohdelluiksi kunnioituksella myös saadakseen ansaitsemansa tunnustuksen tehdystä työstä. Kansainvälistä naistenpäivää alettiin viettää YK:n vahvistamana juhlapäivänä vuonna 1975. Se syntyi ensimmäisen ja toisen aallon feminismin myötä: ensimmäinen aalto keskittyi miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon, toinen aalto kiinnitti huomion vallan jakautumiseen sukupuolten välillä, naisten tarpeiden huomioimiseen ja ehkäisyn saavutettavuuteen.
TÄMÄN KEHITYKSEN MYÖTÄ feminismistä on muovautunut moninainen ideologia, jonka avulla voimme puhua sukupuolioikeuksien puolesta intersektionaalisen, sukupuolen ohella monet muutkin erot huomioon ottavan linssin läpi. Naisten oikeudet ovatkin vuosikymmenten kuluessa parantuneet, mutta sukupuolten välinen eriarvoisuus on läsnä edelleen – usein väkivaltaisella ja vihamielisellä tavalla erityisesti transihmisiä ja muunsukupuolisia sekä esimerkiksi seksityöntekijöitä kohtaan.
”Ei ole mitään syytä sille, että päivänä, jolloin juhlistamme edistystä ja tasa-arvoa, emme voisi ottaa huomioon myös eri identiteettejä ja feminiinisyyden kokemuksia.”
Ei ole mitään syytä sille, että päivänä, jolloin juhlistamme edistystä ja tasa-arvoa, emme voisi ottaa huomioon myös eri identiteettejä ja feminiinisyyden kokemuksia. Esimerkiksi ei-binääriset eli kaksijakoisen sukupuolikäsityksen ulkopuolelle identifioituvat ihmiset kokevat sukupuolten välistä epätasa-arvoa yhtä lailla. Jos naistenpäivän ydintehtävä on juhlistaa tasa-arvoisuuden edistysaskeleita ja nostaa esiin sosiaalisia, ekonomisia, poliittisia sekä kulttuurisia voittoja, olisi järkevää keskittää katseet moninaiseen kokemukseen feminiinisyydestä – eikä vain syntymässä määritellyn sukupuolensa oikeaksi kokevien cissukupuolisten ihmisten kokemukseen.
NAISTENPÄIVÄ TÄYTYY PÄIVITTÄÄ, aivan kuten olemme päivittäneet feminismin käsitteitä oppiessamme ja ymmärtäessämme lisää itsestämme ja toisistamme. Mutta olemmeko valmiita päästämään irti vanhoista olettamuksista ja tavoista? Samalla kun juhlistamme tasa-arvotyön saavutuksia, on hyvä muistaa, että yhteisössämme on jäseniä, jotka kohtaavat syrjintää elämän eri osa-alueilla. Monet transsukupuoliset joutuvat yhä kamppailemaan saadakseen edes oman sukupuolensa laillisesti tunnustetuksi.
Haluamme feminiinisyyden päivän juhlistavan feminiinistä kokemusta – kehosta ja identiteetistä riippumatta. Tämä juhlapäivä tuo esiin niin feminiinisyyden etuoikeudet, mahdollisuudet kuin yhteiskunnan monitasoiset syrjinnän muodot, eikä keskity kukkakimppuihin, suklaarasioihin tai girlboss-hypetykseen. Vasta kun osaamme tunnistaa syrjinnän olemassaolon omissa yhteisöissämme, voimme luoda maailman, joka on turvallisempi, tasa-arvoisempi ja vapaampi paikka meille kaikille.”
Teksti: Caroline Suinner ja Meriam Trabelsi / Pehmee-kollektiivi Kuvat: Eetu Laine