Maija Isola tunnetaan ylivoimaisesti parhaiten Marimekolle suunnittelemistaan kuoseista, mutta tekstiilisuunnittelijan lisäksi hän teki myös lähes 50 vuotta kestäneen uran taidemaalarina. Isolan värikylläisiin maalauksiin voi tänä kesänä tutustua Hämeenlinnan taidemuseon näyttelyssä.
MAIJA ISOLA (1927–2001) kuuluu Marimekon rakastetuimpiin suunnittelijoihin. Moni hänen luomistaan kuoseista on tuotannossa tänäkin päivänä, ja etenkin vuonna 1964 ilmestynyt Unikko-kuosi tunnetaan ympäri maailman. Isolan ura taidemaalarina on kuitenkin jäänyt suurelle yleisölle varsin tuntemattomaksi.
Hämeenlinnan taidemuseon uusi näyttely esittelee Isolan maalaustaidetta koko hänen uraltansa ajalta aina 1950-luvulta 1990-luvulle saakka. Päivi Viherluodon kuratoiman näyttelyn runkona toimivat 43 lahjoituksena saatua maalausta, ja lisäksi teoksia on saatu lainaksi julkisista ja yksityisistä kokoelmista. Omana kokonaisuutenaan on esillä myös Isolan ja hänen sisartensa luoma Furu-paperinukkien sadunomainen maailma 1940- ja 50-luvuilta.
Taiteilijana Isolaa voi kutsua individualistiksi, jolle tärkeintä oli taiteen tekemisen vapaus ja riippumattomuus. Hänen ilmaisunsa on samaan aikaan pelkistettyä ja vahvaa, ja teoksista voi löytää niin hiljaista melankoliaa ja surrealismia kuin fantasiaa ja leikkiäkin. Isola imi vaikutteita kaikkialta ympäristöstään ja seurasi aktiivisesti aikansa kulttuurikenttää aina kuvataiteesta elokuviin, klassiseen musiikkiin, kirjallisuuteen, muotiin ja populaarikulttuuriin.
Matkamuistoja ja luontohavaintoja
Maija Isola oli väsymätön tutkija ja kokija, joka vuodesta 1948 lähtien teki pitkiäkin matkoja Euroopassa ja muualla maailmassa. Matkoillaan hän pyrki asettumaan osaksi kunkin maan kulttuuria ja tarkkailemaan sitä kautta paikallista arkea.
Isolan 1950-luvun maalauksia hallitsevat abstraktit elementit, murretut värit sekä avaruudellisessa tilassa leijuvat konesommitelmat. Vuosikymmenen lopun nonfiguratiiviset ja tummasävyiset sommitelmat olivat esillä São Paulon V biennaalissa vuonna 1959, ja Isola sai teoksillaan biennaalin kunniamaininnan.
1970-luvun alkuvuosina Maija Isola asui Algeriassa, ja hänen teoksiinsa alkoi ilmestyä kukka-aiheita, kasvimaailmaa ja koristeellisuutta.
1970-luvun alkuvuosina Isola asui Algeriassa, ja hänen teoksiinsa alkoi ilmestyä kukka-aiheita, kasvimaailmaa ja koristeellisuutta. Tämän jälkeen taiteilija asui ja työskenteli USA:ssa Boonessa Pohjois-Carolinassa ja Madisonissa Wisconsinissa, ja unenomaisiin maalauksiin siirtyi Appalakkien vuoriston värejä, valoja ja muotoja. Isolan työskentelytapaan kuului usein sarjallisuus:
”Teimme kesämatkan Samoksen saarelle 1980, Maija ja minä sekä lapseni Emma 4 vuotta ja Jaakko 6 vuotta. Meillä oli kaikilla Maijan toivomuksesta maalaus- tai piirustusvälineet mukana. Vietimme joka päivä hiljaisen siesta-ajan hotellissa. Maija maalasi parvekkeella, ja ennen pitkää lapset nukahtivat päiväunille. Maija maalasi samaa näkymää erilaisissa valaistuksissa. Teokset ovat rakas ja onnellinen muisto niistä hiljaisista ja keskittyneistä iltapäivistä”, tytär Kristina Isola muistelee.
Tuotteliaalla 1980-luvulla teosten aiheet löytyivät usein kotimaan kotimaan luonnosta sekä oman muistin kerrostumista. Erityisesti oma pihapiiri Kaunismäessä ja sen lähiympäristö Riihimäen Arolammilla muodostuivat tärkeiksi aiheiksi. Lapsenlapsi Emma Isolan suosikki on harvinainen talviaihe:
”Lempiteokseni on Talvi, joka on maalattu 1.1.1984. Olen aivan pienestä asti katsellut sitä ja ihaillut maalauksen lumisia kuusia. Ne ovat hienoja ja juhlavia, ja kasvoivat jylhinä Kaunismäessä. Näitä samoja kuusia ei enää ole, mutta maalauksessa ne säilyvät aina. Nyt samalla paikalla kasvaa uusi nuori kuusikko.”
Vahva ja värikäs sivellin – Maija Isolan maalauksia -näyttely on esillä Hämeenlinnan taidemuseossa 16.4.–12.9.2021. Taidemuseo on suljettu vallitsevien koronarajoitusten takia 30.4.2021 asti.
Katso myös:
• Maija Isolan suunnittelemat tuotteet >
Toimitus: Nora Uotila Teoskuvat: Reima Määttänen / Hämeenlinnan taidemuseo