Alvar Aalto ja Paimion parantolan värit

Paimion parantolaa pidetään yhtenä Alvar Aallon tärkeimmistä töistä. Tuberkuloosiparantolana toiminut funktionalistinen rakennus sijaitsee keskellä vehreää mäntymetsää ja on vaikuttava näky tänäkin päivänä.

Paimion parantola Alvar Aalto

PAIMION PARANTOLASTA JÄRJESTETTIIN arkkitehtuurikilpailu 1928–1929, jonka voitti Alvar Aallon funktionalistinen ehdotus. Sairaala-alueen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1930, ja useita rakennuksia käsittänyt kokonaisuus valmistui kolme vuotta myöhemmin.

Sairaala rakennettiin paimiolaisen mäntymetsän korkeimmalle kohdalle. Alueelle nousi päärakennuksen lisäksi muun muassa ylilääkärin talo, rivitaloja, ruumishuone eli Ruusukellari, autotalleja sekä muita teknisiä tiloja. Myöhemmin on rakennettu lisää rivitaloasuntoja sairaanhoitajille ja uusi lämpökeskus.

Aino ja Alvar Aalto
Aino ja Alvar Aalto kuvattuna 1940-luvulla.
Paimion parantolan sisäänkäynti
Vasemmalla sairaalan B-siipi ja ruokala, keskellä sisäänkäynti ja aula, oikealla A-siiven potilashuoneet.
Paimion parantolan aula
Aulan kaareva vastaanottotiski on vuodelta 1958. Alkuperäinen tiski oli matalampi, jolloin valo pääsi kulkemaan vapaasti aulatilassa.

Aalto suunnitteli Paimion parantolan funktionalististen periaatteiden mukaiseksi. Rakennuksen ja sisustuksen ensisijainen tarkoitus oli edesauttaa tuberkuloosiin sairastuneita potilaita parantumaan.

Tuberkuloosi tarttui bakteerien välityksellä, joten oli tärkeää saada kaikki pinnat helposti puhdistettua ja tilat tuuletettua. Teräviä kulmia, turhia koristeita tai pölyä kerääviä avohyllyjä ei käytetty. Sisätilojen pintamateriaalit olivat kulutusta ja pesua kestäviä: kumilattiaa, linoleumia, keraamisia laattoja ja kiiltäviä maalipintoja.

Turhia koristeita tai pölyä kerääviä avohyllyjä ei käytetty sisustuksessa.

Lääkehoitoa tuberkuloosiin ei ollut, joten parantolassa tärkein hoitokeino oli sairastuneiden yleiskunnon kohentaminen. Potilaat eristettiin yhteisöstä, jotta kansantauti ei jatkaisi leviämistään. Mäntymetsän raikkaan ilman ajateltiin helpottavan oireita, ja tämä osaltaan selittää parantolan hieman syrjäisen sijainnin.

Paimion parantola Alvar Aalto
A-siiven kerrosten päädyssä olivat avoimet makuuhallit, jotka on sittemmin muutettu toimistohuoneiksi.

Ennen rokotusten ja antibioottien keksimistä tuberkuloosia vastaan taisteltiin muun muassa hygienian, raikkaan hengitysilman ja valohoidon avulla.

Aalto sijoitti sairaalan eri toiminnot omiin siipiinsä ja sai näin järjestettyä potilaille auringonvaloa koko päiväksi. Hän suunnitteli ylimpään kerrokseen etelään suunnatun, koko siiven pituisen kattoterassin, jossa potilaita makuutettiin. Alun perin myös potilassiiven jokaisessa kerroksessa oli avoin, terassimainen makuuhalli.

Paremmassa kunnossa olevia potilaita kannustettiin kävelyretkille parantolan ympäristöön ja eteläisen pihan serpentiinikäytävälle, joka useine suihkulähteineen täytti koko pihan. Käytävä on sittemmin purettu.

Paimion parantolan kattoterassi
Potilaita makuutettiin koko siiven pituisella kattoterassilla useita kertoja päivässä – myös talvella.

Paimion parantolassa on käytetty värejä erittäin monipuolisesti, ja Aallon sanotaan olleen hyvin tarkka sävyistä. Värisuunnitteluun osallistui koristemaalari Eino Kauria (1903–1997). Hän teki kaksi lähes identtistä päärakennuksen värityssuunnitelmaa, joista toinen on nähtävillä Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä ja toinen Paimion parantolassa.

Suunnitelmissa näkyvät selvästi etenkin potilashuoneiden katoissa käytetyt värit, joiden toivottiin rauhoittavan potilaita. A-siiven kerrokset on tänäkin päivänä maalattu monenlaisilla eri väreillä. B-siiven alkuperäisestä paletista ei taas ole juuri mitään jäljellä, sillä siipeä on remontoitu, ja sen käyttötarkoitus on muuttunut.

Eino Kaurian Paimion parantolan värisuunnitelma
Eino Kaurian värisuunnitelmassa näkyvät hyvin A-siiven (alimpana) potilashuoneiden katoissa käytetyt värisävyt. Kaksi oranssia täplää ovat pihan ulkovaloja. B-siiven väritys ei ole enää alkuperäinen.
Paimion parantola Alvar Aalto
A-siiven eri kerrosten värimaailmaa. Potilashuoneiden ovet olivat viilutettuja ja lakattuja. Ne on vaihdettu leveämpiin oviin. Käytävä on kokonaisuudessaan lähes 100 metriä pitkä.
Paimion parantola Alvar Aalto
Aalto on kiinnittänyt huomiota yksityiskohtiin. Funktionalismin mukaan rakennuksen piti toimia yhtenä parantavana elementtinä.

Aalto kirjoitti potilashuoneiden väreistä muun muassa näin: ”Seinät vaaleita, katot tummempia, jotta huoneelle tulisi rauhallisempi yleissävy makaavan potilaan kannalta katsoen. Huoneen yleisvalopiste on potilaan pään yläpuolella seinän ja katon yhtymäkohdassa, jolloin valonlähde siis on makaavan potilaan katselukulman ulkopuolella.”

Paimion parantolan kirjasto
Toisen kerroksen entisessä kirjastossa on nähtävillä alkuperäisiä värejä, jotka palautettiin vuoden 2000 remontissa.
Paimion parantola Alvar Aalto
Kirjastoon tulee valoa isosta päätyikkunasta. Parantolan huonekalut ja valaisimet ovat Aino ja Alvar Aallon suunnittelemia. Kalusteet olivat paitsi käytännöllisiä myös esteettisiä.
Paimio-tuoli Alvar Aalto
Alvar Aalto piirsi Pikku Paimio -nojatuolin osaksi parantolan kalustusta. Alkuperäisiä tuoleja on jäljellä vain muutama. Kalusteita myytiin 1970-luvulla huutokaupoissa pilkkahintaan, ja niiden arvo on ymmärretty vasta myöhemmin.

Aalto suunnitteli parantolaan myös valaisimet ja huonekalut yhdessä vaimonsa Aino Aallon kanssa. Suurimman osa huonekaluista valmisti Otto Korhosen Huonekalu- ja rakennustyötehdas. Sisätilojen valaisimet valmisti taidetakomo Oy Taito Ab, jota johti muotoilija Paavo Tynell.

Aalto suunnitteli parantolaan myös valaisimet ja huonekalut yhdessä vaimonsa Aino Aallon kanssa.

Suuri osa parantolaan suunnitelluista huonekaluista ja valaisimista päätyi sarjatuotantoon, ja Artek valmistaa joitakin vielä tänäkin päivänä. Yksi ikonisimmista on Paimio-nojatuoli, jonka selkänojan muodon ajateltiin helpottavan potilaan hengittämistä. Vuonna 2014 Artek lanseerasi Aallon tuolin numero 69 Paimion väreissä: keltainen poimittiin lattioista, vihreä seinistä, turkoosi porraskaiteista ja seinistä sekä oranssi, valkoinen ja musta huonekaluista.

Paimion parantolan keltainen portaikko
Päärakennuksen aulan ja portaikon keltainen lattia on remontoitu useaan otteeseen. Alkuperäinen oli keltainen kumilattia, jota on jäljellä enää neljännen kerroksen siivouskomerossa.

Vuosien kuluessa Paimion parantolaa on remontoitu ja modernisoitu eikä alkuperäisiä pintoja ole juurikaan enää jäljellä. Parantola tunnetaan kuitenkin edelleen Aallon ja Kaurian rikkaasta värimaailmasta.

Aallon mielestä keltaisen lattian sävy oli virhevalinta.

Aulan ja portaikon ikoninen, keltainen lattia on hyvä esimerkki. Tarina kertoo, että Aalto olisi tullut katumapäälle sävyn suhteen, mutta lattiamateriaalit oli jo ehditty tilata ja ne myös asennettiin. Vielä nykyisinkin keltainen lattia on energinen yksityiskohta, joka jatkuu ala-aulasta portaikon kautta aina ylimpään kerrokseen asti.

Paimion parantolan lukuhuone
Lepohuone oli erotettu ruokalasta liukuovilla. Nykyään tilojen välissä on kiinteä seinä. Muhkea takka on yksi Aallon suunnitteluvirheistä, sillä sen hormi ei vedä. Takkaa ei ole koskaan käytetty.
Paimion parantolan ruokala
Ruokalassa katto nousee lähes kuuden metrin korkeuteen, ja matalammassa osassa siihen on asennettu lämmityspatterit. Kalusteet oli maalattu alun perin mustiksi. Valo siivilöityy ikkunaseinän oranssien ja turkoosien markiisien läpi.
Paimion parantola Alvar Aalto
Mosaiikkibetoni A-siiven päätyjen portaissa on harvoja alkuperäisiä pintoja, jota on vielä jäljellä.

1950-luvun lopulla rokotteiden ja lääkkeiden kehittymisen myötä tuberkuloositartunnat vähenivät ratkaisevasti, joten parantolallekaan ei ollut enää alkuperäisen suunnitelman mukaista käyttöä. Suomessa ja muualla Euroopassa tuberkuloosiparantoloita muutettiin sairaaloiksi. Niin kävi myös Paimion parantolalle.

Sairaalan ylimmät kerrokset ovat nykyisin täysin tyhjillään.

Sairaalatoiminnan päätyttyä tiloissa on toiminut vuodesta 2014 lähtien Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Sairaalan potilassiiven ylimmät kerrokset ovat kuitenkin täysin tyhjillään.

Museovirasto on määritellyt Paimion parantolan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Arvo on huomattu myös kansainvälisesti: Alvar Aalto -säätiö on tehnyt parantolasta säilyttämissuunnitelman ja päärakennuksen alkuperäiset värit sekä pinnat on kartoitettu yhdysvaltalaisen Getty-säätiön vuonna 2014 myöntämän apurahan turvin.

Paimion parantola Alvar Aalto

Paimion parantola

• Sijaitsee Paimiossa, noin 30 kilometriä Turusta
• Suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto (1898–1976)
• Valmistunut vuonna 1933
• Aino Aalto (1894–1949) osallistui suunnitteluun
• Toimi tuberkuloosiparantolana 1960-luvulle asti

Vierailu Paimion parantolassa

Paimion parantolan sisätiloihin pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla, joita järjestää Magni Mundin Karoliina Vitikainen.

Katso myös:

Alvar Aallon tuotteet
Aino Aallon tuotteet
Uusia kulmia Alvar Aallon tuotantoon

Teksti: Mikko Vaija Kuvat: Suvi Kesäläinen Potretti: Herbert Matter

Lähteet: Elina Riksman: ”Paimio Sanatorium Colour Research 2015”, Alvar Aalto Foundation: ”Paimio Sanatorium Conservation Management Plan 2016”, Marianna Heikinheimo: ”Architechture and Technology: Alvar Aalto’s Paimio Sanatorium”, Alvar Aalto: ”Paimio 1929–1933”

Etusivulle
Seuraava juttu