Alvar Aallon kotitalo Riihitiellä yllättää ajattomuudellaan
Aaltojen kotitalon eteläpuolelle sijoitettu puutarha muodosti Alvar Aallon mukaan oman huoneensa.
LÄMMIN AURINGONPAISTE lankeaa rehevien villiviinien lomasta sisään olohuoneeseen. Se valaisee takan eteen sijoitetun sohvaryhmän. Pesässä nököttää vinossa pari koivuklapia niin kuin ne olisivat siihen edellisen illan illanvietosta unohtuneet. Mustan flyygelin edessä pianistia odottaa sirorakenteinen rottinkituoli.
Arkkitehti Alvar Aallon (1898–1976) perheen vuonna 1935 valmistuneen kodin tunnelmassa ei ole mitään prameaa tai pröystäilevää. Se on kokonaisuutena häkellyttävän moderni ja sisustukseltaan suorastaan trendikäs.
Ajan hampaasta kielivät kuitenkin olohuoneen kirjahyllyn kellastuneet kirjanselät ja eteisen pöydällä seisova sormella veivattava bakeliittipuhelin. Yläkerrassa, Elissa Aallon (1922–1994) entisessä makuuhuoneessa herätyskello on pysähtynyt. Sen viisarit osoittavat kahtakymmentä vaille yhtä.
Julkisivu on yhdistelmä tummaa puurimaverhoilua ja kevyesti slammattua, valkoiseksi kalkittua tiiliseinää.
Flyygelin päällä on kokoelma erikokoisia Aalto-vaaseja. Valaisin on Poul Henningsenin. Sitä valmistettiin luultavasti vain rajoitettu erä ja se oli Aino Aallon messutuliainen. Puutuoli on Aino Aallon suunnittelema ja matala, metallinen ”tupakkapöytä” Alvar Aallon 1920-luvulta.
Pöydällä on kokoelma Aino Aallon Bölgeblick-lasistoa, joka voitti toisen palkinnon Karhula-Iittalan järjestämässä suunnittelukilpailussa. Tiilenpunainen riippuvalaisin on harvinainen A203, Artek. Kultaköynnös kuului myös alun perin Aaltojen huonekasveihin.
Ruokasalin takaseinän rimoitus luo tilaan japanilaisen vaikutelman.
ARKKITEHTI ALVAR AALLON perheelleen suunnittelema vajaa 300-neliöinen yksityistalo Riihitiellä Munkkiniemessä on yksi Suomen tunnetuimpia koteja ja hänen ensimmäinen Helsinkiin suunnittelemansa rakennus. Se valmistui maailmansotien välissä 1930-luvulla. Alvar asui siinä neljäkymmentä vuotta: ensin vaimonsa, arkkitehti Aino Aallon (1894–1949) ja heidän kahden lapsensa kanssa, ja sen jälkeen toisen vaimonsa, arkkitehti Elissa Aallon kanssa. Elissa asui Alvarin kuoleman jälkeen kodissa aina elämänsä loppuun asti.
Aaltojen kotitalossa on harmoninen ja lempeä tunnelma.
Riihitien kodin mittakaava on inhimillinen ja vaihteleva, ja eri tasoissa polveileva pohja pitää sisällään sopivasti tilallisia yllätyksiä. Sisustuksessa toistuvat Aalloille tyypillisesti erilaiset puulajit sekä puna- ja valkotiili. Tekstiilien sävymaailma on niukka: murrettuja maasävyjä, sinistä ja vihreää sekä siellä täällä mustavalkoisia graafisia elementtejä. Suomalaisuuden lisäksi tyylissä aistii tuulahduksen Välimeren kulttuureja ja Japania.
Yläkerran olohuone toimi perheen aamiaishuoneena ja siitä on sisäänkäynnit neljään makuuhuoneeseen. Myös siellä oli joskus mustavalkoinen marokkolainen matto. Valaisin sivupöydällä Maire Gullichsenin ja riippuvalaisin pöydän päällä Poul Henningsenin.
Sängyn päädyssä on kaislasta tehty verhoilu. Komeron vaneriovissa on yksinkertaisen kauniit tuuletusaukot.
Kerroksellisuus, matkoilta kerätyt muistot, maalaukset ja kirjapinot taittavat sisustuksen kodikkaaksi.
Alvar Aallon vuonna 1939 suunnitteleman 192B-peilin kehys on on valmistettu koivusta.
Kun tutkii Aaltojen kodista eri vuosikymmeninä otettuja vanhoja valokuvia, käy ilmi, että sisustus ei aina näyttänyt ihan samanlaiselta. Myös – tai ehkä etenkin – Aalloilla ”sisustettiin.” Esimerkiksi olohuoneen vieressä sijaitsevassa ruokailuhuoneessa oli aluksi Artekin pyöreä pöytä, mutta 1940-luvulla sen tilalle hankittiin kookkaampi, suorakaiteen muotoinen jatkettava pöytä, jolloin sen ympärille mahtuivat perheenjäsenten lisäksi myös vieraat.
Ruokailutuolit pysyivät kuitenkin samoina: ne ovat koristeelliset, kertaustyyliset puutuolit ja matkatuliaiset Ainon ja Alvarin Italiaan suuntautuneelta häämatkalta.
Piha kuvattuna etelästä päin. Kuva: Martti Jokinen / Museovirasto
Aino ja Alvar Aalto Riihitien talon toimiston puolella. Kuva: Artek
Arkistokuvassa toimiston ja olohuoneen välinen liukuovi on kiinni. Kuva: Fred Runeberg / Alvar Aalto -museo
Ruokasali kuvattuna vuonna 1939. Kuva: Otso Pietinen / Museovirasto
Olohuoneessa nojatuolit ja sohva vaihtoivat välillä keskenään paikkaa ja flyygelin musta kansi peitettiin kankaalla. Sen tumma pinta oli ehkä välillä liian hallitseva? Olohuoneesta työhuoneeseen, Aaltojen arkkitehtitoimistoon johtava liukuovi oli joskus kiinni ja joskus auki, ja siihen oli ripustettu Alvarin tekemiä teoksia.
Valaisimia vaihdeltiin, kunnes olohuoneen kruunasi Alvarin Artekille suunnittelema valkoinen, Mehiläispesä-nimellä tunnettu A331-riippuvalaisin.
Työhuoneesta johtavat portaat kirjastoon. Oviverhona on Elissa ja Alvar Aallon suunnittelema Siena-kangas vuodelta 1954. Takan päälle sijoitetut portaat johtavat työhuoneen parvelle, mistä saattoi tarkastella piirustuksia lintuperspektiivistä.
Seinälle ripustettujen arkkitehdin viivainten taustalla on japanilaisvaikutteinen juuttiverhoilu. 60-jakkara on yksi Aallon myydyimmistä kalusteista.
Talossa toimi arkkitehtitoimisto ateljeen valmistumiseen asti.
Rönsyilevällä villiviinillä sai Aallon mukaan helposti häivytettyä julkisivun pienet virheet.
AALTOJEN KOTI MUUTETTIIN museoksi 2000-luvun alussa. Siellä käy vuosittain runsaat kymmenen tuhatta vierasta ja se on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu arkkitehtuurikohde. Rakennus kuuluu Docomomo-järjestön suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosvalikoimaan ja se suojeltiin rakennussuojelulailla vuonna 1982.
Aaltojen kotitalo on pysynyt vuosikymmenet hyvin saman näköisenä.
Aaltojen läsnäolo tuntuu kodissa edelleen vahvana ja pieniä muutoksia lukuun ottamatta se on vuosikymmenet läpi pysynyt hyvin saman näköisenä. Kun katselee Artekin hyllyillä Aaltojen matkoiltaan tuomia muistoesineitä tai kävelee olohuoneen pehmeällä, marokkolaisella villamatolla, on helppo kuvitella, miten viereisestä työhuoneesta kantautui kerran vilkas puheensorina, tai sen täytti keskittynyt hiljaisuus ja lyijykynien suhina. Siellä piirrettiin suomalaista historiaa.
Aino Aalto ja kesy Tuju-kurki kotitalon pihalla vuonna 1939. Kuva: Eino Mäkinen / Alvar Aalto -museo
Mikä: Aaltojen Riihitien kotitalo
Riihitien talo Helsingissä on Alvar ja Aino Aallon itselleen suunnittelema ja se valmistui vuonna 1936. Talo edustaa Aallon varhaista funktionalistista tyylisuuntaa, ja siinä yhdistyvät kodikkuus ja moderni muotoilu.
Talo sijoittuu rauhalliselle ja vehreälle alueelle Helsingin Munkkiniemessä. Sen suunnittelussa korostuu Aallon pyrkimys luoda rakennuksia, jotka ovat sekä funktionaalisia että esteettisesti miellyttäviä, ja ympäristöönsä sopivia.
Talo toimi paitsi perheen yksityisasuntona myös arkkitehtitoimistona ennen kuin Alvar Aallon ateljee valmistui 1955. Talo oli esimerkki Aallon suunnittelusta, jossa luonnonvalo, tilan avaruus ja luonnonmateriaalit olivat keskeisessä roolissa.
Riihitien talo on nykyään museo, johon voi tutustua opastetuilla kierroksilla.
Katso myös:
• Aino Aallon suunnittelemat tuotteet >
• Alvar Aallon suunnittelemat tuotteet >
Juttu on julkaistu alun perin Asun-lehdessä.
Julkaistu 24.01.2024
