Franckly Friends: Ateljee-sohva yhdisti Aija Staffansin ja Isa Kukkapuro-Enbomin

Muotoilualan vaikuttaja Isa Kukkapuro-Enbom ja Aalto-yliopiston tutkija, arkkitehti Aija Staffans istahtavat 1960-luvun Ateljee-sohvalle Aijan kotona. Keskustelu lähtee liikkeelle sohvasta, polveilee hyvän muotoilun kriteereistä hyvään asumiseen ja laajenee kestävään kehitykseen sekä omannäköiseen elämään.

Aija Staffans ja Isa Kukkapuro-Enbom
Franckly Friends -palstalla vierailemme kiinnostavien henkilöiden kotona ja kuulemme tarinoita designaarteista. Tällä kertaa tapasimme Aija Staffansin (vasemmalla) ja Isa Kukkapuro-Enbomin.

Selina Vienola: Hei Aija ja Isa! Tiedän, että Isa myi ja Aija osti, ja nyt sitten istutte molemmat mukavasti omistajaa vaihtaneella Ateljee-sohvalla. Miten Kukkapurojen suvussa kulkenut sohva oikein päätyi uudelle paikalleen?

Aija Staffans: ”Lapsemme vitsailevat usein sillä, että äidin sohvat ovat kauniita, mutta epämukavia. Tässä iässä emme enää aktiivisesti hanki uusia huonekaluja, mutta kun putkiremontin yhteydessä remontoimme ja kalustimme kotia uuteen järjestykseen, aloimme kaivata sohvaa, jossa olisi mukava istua ja katsella tv:tä.

Aluksi sovittelin mielessäni tv-huoneeseen varastossa odottavaa vanhempieni vanhaa biedermeier-sohvaa. Se olisi kuitenkin taas ollut yksi epämukava sohva lisää. Kun sitten näin tämän Ateljee-sohvan myynnissä Francklyssä, ihastuin heti sen estetiikkaan. Palisanterirunko ja luonnonvalkoinen vakosametti rinnastuvat kauniisti toisiinsa ja ennen kaikkea tässä on todella hyvä istua. Ateljee on nyt sitten perheemme ensimmäinen mukava sohva.”

”Muotoilijaisälleni Yrjö Kukkapurolle funktio on kaikkein tärkein periaate ja hän tavoittelee töissään maksimaalista minimalismia.”

Isa Kukkapuro-Enbom: ”Itselleni Ateljee on myös päiväunisohva ja sitä tarkoitusta varten minulla on yksi myös työhuoneellani. Muotoilijaisälleni Yrjö Kukkapurolle funktio on kaikkein tärkein periaate ja hän tavoittelee töissään maksimaalista minimalismia.

Ateljee-sohva on rakenteeltaan puulaatikko, jossa on simppelit istuintyynyt pehmusteena, ja juuri sellaisen sohvan hän halusi suunnitella. Isäni on sielultaan askeetikko, ja vaikka omaa isää on vaikea analysoida, niin sanoisin, että vuonna 1963 suunniteltu Ateljee edustaa nuorta Kukkapuroa, jonka mielestä elämä sai vielä olla myös vähän mukavaa.”

Aija: ”Kiinnostavaa, että Ateljee edustaa niin varhaista Kukkapuron tuotantoa. Minuun teki vaikutuksen, kun toitte sohvan meille palasina, ja kokositte sen käden käänteessä. En entuudestaan tiennytkään, että sohvassa on niin pitkälle viety modulaarinen rakenne.”

Vihreä takka töölöläiskodissa
Kodin taideteoksiin liittyy muistoja ja monia merkityksiä. Takan oikealla puolella oleva Tuulikki Pietilän grafiikantyö on Aijan ensimmäinen oma taideteos, jonka hän sai vanhemmiltaan 10-vuotislahjaksi. Olohuoneen kaapin päällä on Mari Sunnan maalaus ja takan päällä Barbro Bäckströmin teos. Maisemamaalaus on Ellen Thesleffin.
Tapio Wirkkalan Askolle suunnittelema rytmivaneripöytä
Ihmisen elämänkaaren eri vaiheet piirtyvät esiin takan ympärille ripustetuista teoksista. Ylärivissä vasemmalta Henry Wuorila-Stenbergin hiilipiirros ja Taisto Ahtolan öljyvärityö, alarivissä Rafael Wardin kaksi hiilipiirrosta. Tapio Wirkkalan Askolle suunnitteleman rytmivaneripöydän päällä oleva Helmut Newtonin kirja on itsessään taideteos.
Yrjö Kukkapuron Ateljee-sohva
Palisanterirunkoinen Ateljee-sohva kulki Kukkapurojen suvussa 1960-luvulta tähän päivään saakka, jolloin se sai uuden kodin Staffanseilta. Seinällä Anna Tuorin maalaus Duty II ja Reima Nevalaisen työ Diagonal movement.

Yrjö Kukkapuro oli tässäkin aikaansa edellä. Ateljee-sohva on ollut parin vuoden taukoa lukuun ottamatta yhtäjaksoisesti tuotannossa vuodesta 1964, jolloin se esiteltiin Kölnin messuilla. Nythän sohva on jälleen tuotannossa.

Isa: ”Ateljee on rakenteeltaan tosiaan täysin modulaarinen. Sitä voi halutessaan jatkaa vaikka kuinka pitkäksi. Sohva on suunniteltu käytännössä ikuiseksi, koska sen kaikki osat ovat joko korjattavissa tai pohjahihnojen tapaan uusittavissa. Ja jos sitä ei välillä halua käyttää, sen voi purkaa osiin ja varastoida melko pienessä tilassa.”

Aija: ”Yksi hyvän huonekalumuotoilun tunnusmerkki onkin juuri se, että rakenne on selkeä ja materiaalit ovat laadukkaita, minkä ansiosta tuote on korjattavissa ja tarvittaessa myös kierrätettävissä.”

Isa: ”Yrjö itse on antisisustaja, vaikka arvostaa kyllä kovasti muiden sisustustaitoja. Hän on kuitenkin analysoinut, että syy siihen, miksi jokainen sukupolvi löytää Ateljeen uudestaan liittyy sohvan versaliteettiin, muunneltavuuteen. Alusta alkaen sohvaa sai puuviilutetun rungon ohella maalatulla rungolla ja jokainen saattoi tehdä mieleisellään verhoilukankaalla Ateljeesta omannäköisensä.”

• Lue myös: Yrjö Kukkapuron ateljee on rajaton inspiraation lähde >

Louis Poulsenin Panthella-pöytävalaisin
Suomalainen nykytaide kulkee olennaisena juonteena kodin tilasta toiseen. Vasemmalla Ola Kolehmaisen valokuvateos ja oikealla Leena Luostarisen maalaus. Pieni työ vasemmalla on Kristian Krokforsin ja ikkunan oikealla puolella vinosti Mari Sunnan. Pöytävalaisin on Verner Pantonin vuonna 1971 suunnittelema Panthella.
Hakolan Cocktail-riippuvalaisin
Olohuoneen iloisen värikäs Cocktail-riippuvalaisin on Hanna Anosen suunnittelema. Valaisin palkittiin Finnish Design Shopin järjestämässä FDS Award -muotoilukilpailussa vuonna 2017.

Muunneltavuus on tietysti tärkeää myös silloin, kun huonekalu vaihtaa omistajaa perhepiirissä tai muuten. Mitä ajattelette tavaroiden kierrättämisestä ja sen merkityksestä?

Aija: ”Iloitsen siitä, miten kiertotalous kehittyy Suomessa ja maailmalla. Tämä näkyy niin teollisuudessa kuin yksilötasolla. Kodin esineiden osalta minulle tuottaa iloa nähdä samojen tavaroiden kiertävän perheessä. Toisaalta on myös mukava tietää, että tarvittaessa esineet voivat saada uuden elämän jonkun toisen käytössä.”

Isa: ”Kodin esineisiin liittyy jokaisella aina omat, yksilölliset kokemuksensa. Koskaan ei tosiaan voi tietää ottaako seuraava sukupolvi minun esineeni ja taideteokseni omakseen vai eivät.”

”Kodin esineisiin liittyy jokaisella aina omat, yksilölliset kokemuksensa. Koskaan ei tosiaan voi tietää ottaako seuraava sukupolvi minun esineeni ja taideteokseni omakseen vai eivät.”

Aija: ”Kestävän kehityksen näkökulmasta hyvässä muotoilussa myös materiaalien on oltava korjattavissa ja itsessään kierrätettävissä. Vaikka esine ei sellaisenaan enää saisi uutta kotia, sen materiaalit voidaan uusiokäyttää. Sama pätee rakentamiseen. Olin joitakin vuosia sitten Japanissa työmatkalla ja vaikutuin sikäläisillä rakennusten purkutyömailla siitä, miten kaikki materiaali otettiin talteen jatkojalostusta varten. Kierrätettäviä materiaaleja taisi olla peräti 27 eri jaetta. Tässä olisi opinpaikka Suomessa.”

Niinpä. Kaikkea ei voi sellaisenaan säilyttää, mutta onneksi melkein kaiken voi käyttää kierrätysteknologian kehittyessä uudestaan. Toisaalta esimerkiksi laadukkaat huonekalut kestävät vuosikymmeniä. Tämäkin kaunis koti henkii niin vahvasti eri aikakausia, että tekee mieli kysyä, mikä on kerroksellisuuden merkitys sille, miltä koti tuntuu ja mistä kodin merkitys mielestänne syntyy?

Aija: ”Ärsyynnyn ”rakennamme koteja” -mainoksista, koska rakennusliikkeethän rakentavat asuntoja ja vasta niihin muuttavat ihmiset tekevät niistä kodin. Itselleni on tärkeää, että kodilla on pitkät juuret. Koti kantaa mukanaan henkilökohtaisia merkityksiä. Siihen liittyy muistoja eri elämänvaiheista ja usein myös aikaisemmista sukupolvista.

Vanhempieni valokuvista on mielenkiintoista seurata, miten heidän kotinsa elivät eri elämänvaiheiden ja ajankohtaisten sisustustyylien mukaan. Meillä on paljon modernia skandinaavista ja ranskalaista muotoilua, joihin olen lähes periaatteellisista syistä rinnastanut pari perittyä biedermeier-tuolia.”

”Koti kantaa mukanaan henkilökohtaisia merkityksiä. Siihen liittyy muistoja eri elämänvaiheista ja usein myös aikaisemmista sukupolvista.”

Isa: ”Kerroksellisessa sisustamisessa on kyse myös kestävästä kehityksestä. Itse suorastaan vähän kadehdin ihmisiä, joiden kodeissa näkyy noin pitkä sukuhistoria. Oman sukuni historia on yhtä kuin vanhempieni historia. Kasvoin ultramodernissa ateljeekodissa ja ehkä siksi itselläni on pieni lukkarinrakkaus esimerkiksi tyylihuonekaluihin, vaikka en oikein osaa niitä omassa kodissani mihinkään yhdistääkään.

Jotenkin kuitenkin vierastan yhteneväisiä kertaustyylisiä salinkalustoja. Elämäntapamme on modernismin myötä muuttunut niin radikaalisti, ettei arjessamme enää ole sellaisia tilanteita, joiden näyttämöksi nämä tyylipuhtaat kalustot sopisivat.”

Ruokailutila töölöläisasunnossa
Antiikkihuonekalut rinnastuvat kiinnostavasti moderniin muotoiluun. Monien huonekalujen ja taideteosten lailla myös osa viherkasveista on kulkenut suvussa sukupolvelta toiselle. Ruokailutilan posliiniköynnös on Aijan vanhempien peruja. Seinällä on Ernst Mether-Borgströmin maisema Taivallahdelta.
Oiva Toikan lasiveistos
Mari Sunnan maalaus rinnastuu kauniisti Oiva Toikan lasiveistokseen.
Anna Tuorin maalaus Sweet Bird II
Anna Tuorin maalaus Sweet Bird II luo makuuhuoneeseen levollisen tunnelman.

Eipä tosiaan tule mieleen, milloin salinkalusto olisi kehystänyt kahvihetkeä ystävieni kanssa. Arkkitehti-isofammuni muuten muistutti aikoinaan usein, ettei arkkitehdeilla ole yhtenäisiä kalustoja.

Aija: ”Niin, kotiin liittyy aina myös laajemmin jaettuja kulttuurisia merkityksiä. Meillä on aika vahva sosiaalinen kontrolli, joka määrittää sen, millaiset asumisen ja sisustamisen ratkaisut ovat hyväksyttyjä. Kun ajattelee kotia, niin tämä on aika hullua, koska juuri kodin pitäisi olla se paikka, jossa yksilöllisille valinnoille on tilaa.”

Isa: ”Totta! Onneksi ilmassa on kuitenkin merkkejä myös siitä, että kodit ovat menossa yksilöllisempään suuntaan. Olen miettinyt paljon yhtenäisyyskulttuurin syntymistä Suomessa. Vanhat Kaunis Koti -lehdet ovat tässäkin mielessä ihanaa luettavaa. Niissä on vahva kansansivistyksellinen ote.”

Aija: ”Lehdessähän jaettiin todella suoria sisustusneuvoja. Hauska esimerkki on vaikkapa neuvo siitä, miten vanhan maisema-astiaston voi yhdistää yhteneväisen värimaailman avulla 1950-luvulla muotiin tulleeseen Kaj Franckin Kilta-astiastoon.”

Isa: ”Neuvot muuten pätevät yhä. Me ostimme huutokaupasta maalle sekä sinisen maisema-astiaston että sinistä Teemaa.”

”Koti elää ihmisten mukana ja jokin mikä ei puhuttele meitä nyt, saattaa tuntua ajankohtaiselta kymmenen vuoden kuluttua.”

Aija: ”Nyt kun keittiötkin ovat tulleet olohuoneeseen, niin olen ajatellut, että sehän on oikeastaan vanhan ajan tupa. Suomalaiset asuvat nykyään kuitenkin pienissä kodeissa, josta olemme alkaneet rakentaa hyvettä. Pidän vähän ongelmallisena sitä, että pienissä asunnoissa kalustamisen vaihtoehdot ovat niukat ja esimerkiksi säilytystiloja on alettu suorastaan halveksia. Kerroksellisen kodin ja henkilöhistorian säilyttämisen kannalta on pulmallista, jos meillä ei ole paikkaa, jossa säilyttää vaikkapa sukulaisiltamme perittyjä huonekaluja.

Koti elää ihmisten mukana ja jokin mikä ei puhuttele meitä nyt, saattaa tuntua ajankohtaiselta kymmenen vuoden kuluttua. Vanhempieni vanhat visakoivuiset sängyt ja kaappi ovat esimerkiksi juuri löytäneet tiensä kolmekymppisille lapsillemme, vaikka muutama vuosi sitten ne eivät ehkä olisi vielä kiinnostaneet.”

Aija Staffans ja Isa Kukkapuro-Enbom
Aalto-yliopiston tutkija ja arkkitehti Aija Staffans keskusteli muotoilualan vaikuttaja Isa Kukkapuro-Enbomin kanssa kotonaan Helsingin Töölössä. 
Oiva Toikan Majakka-kynttilänjalka
Staffansin perheen kerroksellisessa kodissa eri aikakausien huonekalut ja esineet ja suomalainen nykytaide käyvät kiinnostavaa vuoropuhelua keskenään. Seinällä Leena Luostarisen suurikokoinen maalaus Kolme pientä norsua. Kynttilänjalka on Oiva Toikan Majakka.
Birger Kaipiaisen kulho Rörstrandille
Birger Kaipiaisen ruotsalaiselle Rörstrandille suunnittelema keraaminen kulho on 1950-luvulta.

Entä hyvä asuminen kaikkineen? Mitä kaikkea siihen kuuluu?

Aija: ”Kyse on hyvästä ympäristöstä, paikan ja paikallisuuden kokonaisvaltaisesta merkityksestä, joka laajenee kodin seinien ulkopuolelle. Siinä on kyse yhtä lailla lähialueen palveluista kuin maisemasta ja arkkitehtuurista. Joitakin vuosia sitten olin mukana raadissa, joka valitsi suomalaisten lähettämien ehdotusten joukosta ”Suomen parhaan asuinalueen”. Päädyimme lopulta Sulvan kylään Vaasan naapurikunnassa Mustasaaressa, josta paikalliset erityispiirteet ja yhteisöllisyys tekevät ainutlaatuisen.”

Tässä keskustelussa on jo tähän mennessä pulpahtanut esiin lukuisia aiheita, joista voisi jatkaa loputtomiin. Ateljee on selvästi myös hyvä juttusohva. Vielä kysyn Isalta, miltä tuntuu nähdä suvussanne kulkenut sohva täällä uudessa kodissaan?

Isa: ”Olen todella iloinen, kun näen, miten upeassa paikassa sohva nyt on. Sen moni-ilmeisyys ja mukautuvuus tulee hienosti esille tässä tilassa, jossa se rinnastuu täysin luontevasti antiikkihuonekaluihin, italialaiseen moderniin muotoiluun ja suomalaiseen nykytaiteeseen. Hetken verran jo ehdin katua, että menin myymään sohvan, mutta suvullani ei olisi ollut sille mitään käyttöä. Nyt olen onnellinen tietäessäni, että sohva on käytössä. Kaikkia kodin esineitä pitää käyttää.”

Inspiroidu tyylistä

Asko
Nojatuoli malli 2460
Artek
Y805A sohvapöytä
Iittala
Lolli lasiveistos
GUBI
Gräshoppa lattiavalaisin
Avarte
Junior 416 A tuoli
Louis Poulsen
Ph 5 riippuvalaisin
Finarte
Nami matto
Artek
Aalto pöytä 80 B

Katso myös:

Yrjö Kukkapuron tuotteet Francklyssä >
Francklyn kaikki käytetyt designaarteet >

Teksti: Selina Vienola Kuvat: Suvi Kesäläinen Video: Joni Tuominen Tuotanto: Design Stories

Edellinen juttu
Seuraava juttu