Kööpenhaminassa supistaan nyt Christianshavnin kaupunginosasta. Siihen kuuluu myös maineikas Christianian ”vapaakaupunki”. Mondo kävi viettämässä aurinkoista päivää köpisläisten kanssa.
KUINKA RAUKEAN LEPPOISAA. On lauantaiaamu Kööpenhaminan Christianshavnissa, ja kaupunginosa heräilee päivään verkkaisesti.
Ensi näkemältä paikka tuo mieleen Amsterdamin, sen hyväntuulisuuden sekä kanavien ja kaupunkilaisuuden yhdistelmän. Alueen arkkitehtuuri muistuttaa paikoin myös New Yorkin vauraan luovan luokan naapurustoja ja Englannin perinteisiä kaupunkeja. Kööpenhaminalle tyypillisesti täällä on paljon kivitaloja, joiden ulkoasua sävyttää ruosteenvärinen kalkkimaali.
Tämä on merellisintä Köpistä, sijaitseehan Christianshavn useilla saarilla Sjællannin ja Amagerin saarten välissä. Kaupunginosan perusti 1600-luvun alussa kuningas Kristian IV – siitä nimikin Kristianin satama. Paikka luotiin alun perin kauppiaiden asuinseuduksi, ja 1900-luvulla se tunnettiin rapistuneen työväenluokkaisena, boheeminakin seutuna. Nyt Christianshavn on lapsiystävällistä ja trendikästä kaupunkia. Se on mainio kohde päiväretkelle kävellen.
Heti Christianshavnin metroaseman nurkilla on yksi tärkeimmistä taidegallerioista. Overgaden esittelee kahdessa kerroksessa sekä paikallista että kansainvälistä taidetta. Gallerian annin katsastettuaan voi jatkaa Wildersgadelle tai Strandgadelle. Kumpikin pääkatu vie kanavien välissä sijaitsevan kaupunginosan lähes päästä päähän.
Vastaan tulee kaikenlaista katseltavaa: viinimyymälä, laadukas käsityöläisputiikki, kahvila, pieni pyöräkorjaamo. Kristallikaupassa kolmekymppiset vanhemmat päästävät pienet lapsensa hipelöimään ikkunassa kimaltavia ametisteja, ruusukvartseja ja vuorikristalleja.
Kanavanlaitaan kiinnitetyistä veneistä näkee, että niissä saatetaan oleilla ympäri vuoden. Kansilla on polkupyöriä ja sisällä etätyöpisteitä tietokoneineen. Osa veneistä on koristeltu niin hienoilla kukkaistutuksilla, että niitä voisi erehtyä luulemaan kukkakaupaksi.
”Christianshavnissa elää ihmisiä, joilla on avoin mieli ja yhteisöllisyyttä”, kertoo paikallinen Rasmus Juul.
Kanavan luona käppäilee aamusella lähinnä toppaliivijengiä, eli erittäin hyvinvoivan oloisia veneilijöitä. Yksi heistä on Rasmus Juul, joka siivoilee paattiaan odotellessaan aikuisia lapsiaan aamupalalle. Hän on asunut Christianshavnissa 25 vuotta.
”Täällä elää paljon vapaita sieluja. Ihmisiä, joilla on avoin mieli”, Juul kertoo. ”Christianshavnissa on runsaasti paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Ihmiset tuntevat toisensa ja viettävät aikaa yhdessä.”
Vene kanavassa vastaa täällä suomalaista kesämökkiä. Se on kakkoskoti, vaikkei veneessä virallisesti asutakaan.
Rasmus Juulin mukaan Christianshavn on muuttunut huomattavasti hänen asuinaikanaan. Rähjäisestä paikasta on tullut kiiltokuvamaisempi. ”1990-luvulla monet talot olivat rapistuneita. Niitä remontoitiin, eikä sellaisia enää ole. Nykyään alueella on todella kallista asua”, hän kertoo.
Turistivene kuljettaa matkailijoita kanavalla jo aikaisin aamulla. Vielä muutama vuosikymmen sitten sitä ei välttämättä olisi tapahtunut: kaikki eivät näille kulmille halunneet tulla, sillä täällä on myös alue, joka on aikojen saatossa saanut ristiriitaisen maineen.
Vajaan kahdeksan hehtaarin kokoinen kivimuurien ympäröimä Christiania sijaitsee Christianshavnin kupeessa. Christiania perustettiin vapaakaupungiksi vuonna 1971. Alueen hippikommuuni halusi luoda yhteisöllisen paikan, jossa ei olisi väkivaltaa. Asukkaat vannoivat joogan, meditaation ja seksuaalisen monimuotoisuuden nimiin. Poliisi katsoi Christianian huumekauppaa läpi sormien, ja seutu tunnettiin koko Euroopassa levottoman vapaamielisenä.
Vakavat ongelmat alkoivat, kun lähiseutujen moottoripyöräjengit halusivat osansa Christianian kannabis- ja muusta huumemyynnistä. 2000-luvun alussa alueella tehtiin useita väkivaltaisia rikoksia, kuten kranaatti-isku, ampumisia ja murha. Vasta 2010-luvulla paikassa alettiin tiukemmin soveltaa Tanskan lakia, eikä ongelmia ole enää ollut.
Asian vahvistaa Catrine Salskov Iversen, joka tulee vastaan Christianiassa kulkiessamme. Hän on matkalla ruokakauppaan lastensa Milan ja Chian kanssa.
”Kun olin lapsi, christianialaisten ja poliisin välillä oli usein yhteenottoja”, Iversen kertoo. ”Mennessämme koulusta kotiin kadulla saattoi olla lasinsiruja ja lyömäaseina käytettyjä paistinpannuja.”
Ennen tänne saapuneet matkailijatkin olivat etupäässä vaihtoehtoväkeä, mutta Iversenin mukaan alue vetää nykyään kaikenlaisia uteliaita vieraita. Noin tuhannen asukkaan Christiania on nyt suosittu nähtävyys.
Alueen tunnistaa edelleen sitä kiertävästä muurista, jolla puuhailee päivittäin useita graffitimaalareita suihkepulloineen. Christiania on tunnelmaltaan siistiytynyt, mutta samalla se on hyvin kaupallinen alue, joka tursuaa erilaisia kojuja. Niissä myydään muun muassa manteleita, rihkamakoruja ja batiikkivaatteita. Lapsille on leikkipuisto ja seikkailumetsä, ja päiväkävijät ovatkin pitkälti tanskalaisia nuoria aikuisia lapsineen.
Edelleen täällä voi parissa paikassa aistia pilven tuoksahduksen. Koska Christiania tuntuu niin markkinahenkiseltä, käy mielessä, haluaako joku kauppias luoda seudun maineen mukaista boheemimpaa tunnelmaa jollakin kannabiksen aromin sumutteella. Ei kai sentään.
”Christianshavnin idylliin tuo rosoa hippialue Christiania. Sekin on kyllä siistiytynyt.”
Alue on ehdottomasti käymisen arvoinen. Vapaakaupunki tuo myös kivaa vaihtelua pulleanrauhallisen Christianshavnin ilmapiiriin. Samalla kannattaa käydä myös Vor Frelsers Kirkessä eli Pelastajamme kirkossa. Se on yksi Tanskan kuuluisimmista kirkoista, ja kaupunkilaiset ovat äänestäneet 90 metrin korkuisesta kirkontornista avautuvat näkymät koko Köpiksen parhaiksi.
Barokkityylinen kirkko on sisältä mukava ja rauhallinen levähdyspaikka kerätä voimia tornin huipulle kapuamiseen. Sinne on huimat 400 askelta. Niistä viimeiset 150 eivät sovi korkeanpaikankammoisille, joiden kannattaa jäädä ihastelemaan maisemaa keskiosan tasanteelle. Loppunousu tapahtuu portailla, jotka kiertävät tornin ulkopuolta spiraalina. Kaiteet ovat melko matalat, ja ohilipuvat pilvet voivat saada aikaan harhan siitä, että koko torni liikkuu.
Kokemus vastaa melkein vuoristoradalla ajoa ja vetääkin puoleensa myös lapsiperheitä. Sen jälkeen on mukava palata muun Christianshavnin tasaisempaan tunnelmaan.
Kaupunginosan kahviloista viehättävimpiä on kanavan varrella sijaitseva Parterre. Sen terassilta voi seurailla koiranulkoiluttajien ja muiden paikallisten kulkua, kun nauttii cappuccinosta ja makeasta välipalasta.
Christianshavnissa riittää hyviä ruokapaikkoja. Täällä on esimerkiksi kahden Michelin-tähden Kadeau. Se on niitä ravintoloita, jotka ovat vuosien varrella tuoneet Kööpenhaminalle maineen suurena herkuttelukohteena. Kadeaun annokset tunnetaan huippukekseliäästä tyylistään, ja pitkän menyyn hinta on hulppeat 350 euroa.
Rennompia ja halvempia ruokapaikkojakin toki löytyy. Esimerkiksi Strandgadella sijaitseva POPL Burger on mutkaton kuppila. Sen listalla on neljä eri purilaista ja lasten ateria – kerrankin annoksen päättäminen on helppoa.
Lauantaina iltapäivällä kaupunkilaisia virtaa Strandgade 95:n katuruokakeskittymään. Se muistuttaa enemmän muovimukifestaria kuin pittoreskia herkkutoria, mutta katuruoka maistuu paikallisille. Tämä on köpisläisten leppoisa olohuone, johon tullaan istumaan iltaa.
Jos ruokailun päälle kaipaa vielä hengenravintoa, läheltä löytyy kulttuurikeskus ja galleria Nordatlantes Brygge. Se esittelee taidetta Tanskasta, Islannista, Grönlannista ja Färsaarilta.
Katso myös:
• Kävelijän Pariisi: Avenue des Champs-Élysées >
Teksti: Jenni Arbelius Kuvat: Meeri Utti
Juttu on julkaistu alun perin Mondon numerossa 05/22.