Anna Kristeri on koukussa koteihin: ”Haaveilen jatkuvasti remontoimisesta!”

Sisustustoimittaja Anna Kristeri tunnustaa olevansa sarjaremontoija: hänellä on menossa kuuden vuoden sisään jo kolmas remonttiasunto. Kurkista kanssamme uusimpaan kotiin, jonka helmi on ihana mustikansininen keittiö.

Asukkaat:

Sisustustoimittaja ja lavastaja Anna Kristeri, 42. Koti on 61,5 neliön kolmio vuonna 1962 rakennetussa kerrostalossa Helsingin Maunulassa.

”KAIKKI ALKOI VAHINGOSSA. Ostin ensimmäisen omistusasuntoni kuusi vuotta sitten, 36-vuotiaana. Kriteereinä oli remonttikuntoinen kaksio ja vähintäänkin itseäni vanhempi talo. Täydellinen ylimmän kerroksen asunto, jossa pääsisin tekemään keittiöremontin, löytyi Länsi-Helsingin Pajamäestä.

Arvioitin asunnon, kun olin asunut siinä kaksi ja puoli vuotta. Taloyhtiön putkiremontin jälkeen asunnon arvo oli noussut 100 000 euroa, joten oli selvää, että se meni heti myyntiin. Olin välittömästi koukussa ja tiesin, että samaa voisi kokeilla uudestaan.

NYKYISESSÄ KODISSANI Maunulassa on kolme huonetta. Tämä on isoin asunto, jossa olen Helsingissä asuessani yksin asunut. Vuonna 1962 rakennetun talon asunnon eteinen on oikeastaan käytävä, josta on ovi muihin huoneisiin paitsi makuuhuoneeseen. Huonejärjestys on alkuperäinen ja tykkään sen käytännöllisyydestä. Keittiön perältä menee ovi makuuhuoneeseen ja joka paikasta pääsee kävelemään ympäri.

”Nykyisen kodin huonejärjestys on alkuperäinen ja tykkään sen käytännöllisyydestä.”

Remontoidessa on aina rakastumisvaihe, kyllästyminen, eron harkinta ja lopulta tyytyväisyys. Olin valmis myymään tämänkin asunnon noin viiden kuukauden kuluttua kauppakirjan allekirjoittamisesta. Kaikki isoimmat remontit, kuten keittiö, parkettilattia, tapetit ja seinien maalaukset olivat silloin valmiina, mutta jokaisessa huoneessa tuntui olevan miljoona pientä keskeneräistä yksityiskohtaa: listojen sahaamista, ovenkarmien siistimistä ja verhotankojen asennusta.

Minulle riitti, ja dramaattisesti soitin tutulle välittäjälle, että nyt myydään tämä. Ei myyty, koska megalomaaninen putki-, hissi- ja maalämpöurakka odotti puolen vuoden päässä. Kukaan ei olisi maksanut haaveilemaani summaa juuri ennen niin isoa remonttia. Tyydyin kohtalooni, ja noin kuukauden päästä viimeinenkin lista oli kiinnitetty ja minä olin tyytyväinen asukas.

OLEN SITÄ MIELTÄ, että asunnot myydään keittiöillä, ja se onkin valttikorttini. Rakastan niiden suunnittelua. Tässäkin kodissa se oli remontin lempiasia. Nyt halusin keittiön, jossa on väriä. Vaikka itse innostun oransseista tai messinkisistä ovista, myynnin kannalta turvallisempi vaihtoehto oli mustikansininen.

”Rakastan keittiöiden suunnittelua. Tässäkin kodissa se oli remontin lempiasia.”

Valitsin kaapeiksi ja niiden sisuksiksi valkoiset standardimallit. Näin rahaa säästyi terrazzotasoon, aamiaiskaappiin ja hulppeisiin nahkavetimiin.

Toinen asia, mihin halusin ehdottomasti panostaa, oli parkettilattia. En ole aikaisemmin vaihtanut koko asunnon lattiaa, joten mahdollisuus tuntui herkulliselta. 60-luvun taloon sopivan levyinen malli löytyi kotimaiselta Timberwiselta.

SEURAAVAKSI HAAVEILEN ostavani ison yksiön jostakin noin satavuotiaasta talosta. 50–ja 60-lukujen käytännöllisen arkkitehtuurin jälkeen tekisi mieli hullutella koristelistojen ja upeiden kiintokalusteiden kanssa. Yksiössä se onnistuisi pienemmälläkin budjetilla.

Uuden oppiminen on kutkuttavaa. Nyt, kolmannen remontin jälkeen, osaan enemmän kuin kuusi vuotta sitten. Tiedän myös, mitä en osaa tai halua tehdä. Olen hyvä ja nopea purkamaan, tapetoimaan ja maalaamaan, mutta inhoan seinien tasoittamista ja listojen leikkaamista. Ne koettelevat ajoittain lyhyttä pinnaani.

Moni kysyy, miksi muutan ja remontoin niin usein. Miksi en? Tämä on yksi elämänvaihe. Aikaisemmin asuin pitkään vuokralla Helsingin keskustassa ja nautin siitä, että en ollut sidottu mihinkään ja kaikki oli lähellä. Nyt asun lähiössä ja haaveilen jatkuvasti remontoimisesta ja uusista projekteista. Kun kyllästyn, teen jotain muuta.

Olen lapseton, joten olkoot nämä minun tekemisentäyteiset vuoteni. Olen luonteeltani utelias ja minun on aina ollut helppo luottaa omiin päätöksiini, siitä olen kiitollinen. Uskaltaminen avaa uusia mahdollisuuksia, ja odotan innolla, minne tämä remonttitie minut vie.”

Teksti: Anna Kristeri Kuvat: Mikael Pettersson

Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa 11/2022.