Franckly Friends: Pertti Männistöllä on maailman laajin kokoelma Aino ja Alvar Aallon aarteita

Pertti Männistö on kerännyt uskomattoman laajan kokoelman Aino ja Alvar Aallon suunnittelemia valaisimia ja huonekaluja. Niillä on sisustettu myös hänen kotinsa Kaarinassa, joka henkii ajatonta kauneutta. Ajatonta tosiaan – Männistön Aalto-kokoelman uusimmat huonekalut on valmistettu 1960-luvulla.

Alvar Aalto A203-valaisin
Takan koboltinsininen sävy on poimittu Seinäjoen kaupungintalon alkuperäisistä laatoista. Ruokapöydän yllä on harvinainen A203-valaisin, jonka Alvar Aalto suunnitteli vuonna 1962 valmistuneeseen Stora Enson pääkonttoriin Helsingissä.

FRANCKLY FRIENDS on käytetyn muotoilun ystäville omistettu palsta, jossa vierailemme kiinnostavien henkilöiden kodeissa ja kuulemme tarinoita designaarteista. Tällä kertaa pääsemme kylään Aalto-keräilijä Pertti Männistön kotiin Kaarinassa, joka on täynnä harvinaisia ja uskomattoman hienoja Aino ja Alvar Aallon suunnittelemia valaisimia ja huonekaluja.

Pertti Männistö, Aalto-kokoelma
Pertti Männistö on kerännyt 30 vuoden aikana maailman laajimman Aino ja Alvar Aallon tuotantoon keskittyvän kokoelman.

Hei Pertti! Olet kerännyt vuosien varrella oletettavasti maailman kattavimman Aino ja Alvar Aallon tuotantoon keskittyvän kokoelman. Mikä herätti kiinnostuksesi maamme tunnetuimman muotoilijapariskunnan elämäntyötä kohtaan?
”Hurahdin Aaltojen tuotantoon 30 vuotta sitten sen jälkeen, kun olin tuttavani vanhojen tavaroiden varastossa iskenyt silmäni tavallistakin tavallisempaan kolmijalkajakkaraan. Taisin lohkaista tuttavalleni jotakin sen tyyppistä kuin ”ai, sulla on myynnissä oikein designiäkin”, minkä jälkeen hän kutsui minut kotiinsa katsomaan todellista harvinaisuutta. Kyseessä oli kokoelmani ensimmäinen tuote, A36-nojatuolin 0-tuoli eli prototyyppi 1920–30-luvulta.

Kun olin kotiutunut varastohallilta tuoleineni, marssin kirjastoon ja lainasin suurin piirtein kaikki saatavilla olevat kirjat Aino ja Alvar Aallon tuotannosta. Modernin muotokielen ja tuotannon laajuuden lisäksi vaikutuin pariskunnan tuotteiden takana olevista innovaatioista.

Alussa kokoelman kartuttaminen oli helppoa, koska varhaisten vuosikymmenien tuotteita oli Turun seudulla hyvin saatavilla. Alkuaikoina soittelin tämän tästä Alvar Aalto -museoon, kun kaipasin ajoitus- tai tunnistusapua. Osat ovat viime aikoina hauskasti vaihtuneet ja nyt voinkin auttaa heitä samoissa asioissa.”

Alvar Aallon sohvapöytä
Artekin ensimmäisinä vuosikymmeninä tuotanto oli vielä käsityövoittoista, minkä ansiosta kokoelman jokainen esine on oma persoonansa. Koivuliuskat luovat upean rytmin Alvar Aallon sohvapöydän tiikistä taivutettuihin jalkoihin.
Artekin kalanruotokuvioinen villakangas
Olohuoneen sohvaryhmän Aalto suunnitteli osaksi Kelan pääkonttorin sisustusta. Istuimissa on edelleen alkuperäinen Artekin kalanruotokuvioinen villakangas.

Kokoelmassasi on peräti yli 1000 Aaltojen suunnittelemaa esinettä. Millainen rajaus kokoelmassasi on?
”Olen kiinnostunut nimenomaan 1920–60-luvun tuotannosta, joka on vielä käsityövoittoista. Ajanjakson pintakäsittelyaineet olivat perinteisiä ja valmistusteknologia sarjatuotannossakin sen verran alkeellista, että jokainen esine on oma persoonansa. Kokoelmani keskittyy aikakauteen, jolloin valmistuksessa mikään ei oikeastaan kehittynyt tai muuttunut. Siksi esimerkiksi saman tuolimallin yksilöiden tarkka ajoittaminen on välillä todella vaikeaa ja vaatii todellista salapoliisityötä.

Olen asettanut oman kokoelmani ehdottomaksi aikarajaksi 1960-luvun puolivälin, jolloin Huonekalu- ja Rakennustyötehdas siirtyi Turun Nummenmäeltä Kaarinan Littoisiin. Tässä yhteydessä taivutusosia alettiin valmistaa koneellisesti ja tuotteiden mitoituksissa siirryttiin tuumajärjestelmästä metrijärjestelmään. Tämän vuoksi varhaistuotannon mitat ovat nykytuotteisiin verrattuna ja millimetrimitalla mitattuina ”mitä sattuu”. Myös pintakäsittelyaineet muuttuivat ja tuotteista tuli kaiken kaikkiaan teollisemman oloisia.”

”Olen kiinnostunut nimenomaan Aaltojen 1920–60-luvun tuotannosta, joka on vielä käsityövoittoista.”

Alkuaikoina Aaltojen huonekaluja valmistettiin pyökin lisäksi myös mahongista ja muista tummista jalopuista. Milloin kotoinen koivu vakiintui Artekin huonekalujen puulajiksi?
”Alvar Aalto kehitti puun taivutusmenetelmän yhdessä puuseppä Otto Korhosen kanssa 1920-luvulla. Pyökki valikoitui Paimion parantolan ja myös muiden varhaisten huonekalumallien materiaaliksi pitkälti siksi, että Korhosella oli sitä tehtaallaan. Korhonen oli ollut takaamassa konkurssiin mennyttä yritystä, josta hänen käsiinsä jäi kasapäin jalopuuta.

Paimion huonekalujen jälkeen pyökkiä käytettiin säästeliäämmin esimerkiksi nojatuolien käsinojien päällimmäisiin viiluihin. Pyökki on puulajina helpommin taivutettavaa kuin koivu ja soveltui siksi oivallisesti Aallon taivutettujen huonekalujen valmistukseen. Kun tehtaan pyökkivarasto ehtyi, sitä oli kuitenkin vaikea saada, koska pyökkiä ei kasva Suomessa.

Artekin tuotteissa käytettiin ensimmäisinä vuosikymmeninä koivun rinnalla myös tummia jalopuulaatuja ja myös koivuhuonekalut petsattiin usein tyypillisesti tummiksi. Kotonamme useat Aallon sohvapöydät on valmistettu mahonki-, tiikki-, tai jalavaviilusta. Eri puulajeja yhdistelemällä syntyy aivan eri tunnelma kuin jos kaikki olisi vaaleaa koivua. Kun tehdas siirtyi 1960-luvulla Kaarinaan myös tummien puulaatujen käyttö loppui vähitellen.”

Braunin vinyylisoitin
Pertin kaksi intohimoa – muotoilu ja musiikki – yhdistyvät musiikkihuoneessa, joka on kalustettu Aaltojen huonekaluilla ja valaisimilla. Braunin vinyylisoittimella varustettua radiota myytiin aikanaan Artekissa.
Viljo Hirvosen lattiavalaisin
Kokoelmaa kartuttaessaan Pertti Männistö on löytänyt uutta tietoa monista Aaltojen suunnittelemista tuotteista. Sekin on selvinnyt, että tämä Alvar Aallon nimissä myyty lattiavalaisin olisikin hänen yhteistyökumppaninsa, metalliseppämestari Viljo Hirvosen käsialaa.
Artekin 112B-seinähylly
Kirjahyllykokonaisuus on koottu Artekin 112B-hyllyistä ja liukuovellisista 1960-luvun kaapeista. Keskimmäisen hyllyrivin valaisin on Alvar Aallon prototyyppi.
Alvar Aallon suunnittelema valaisin
Löylykauhan mallinen Alvar Aallon suunnittelema valaisin on Aallon toimistoarkkitehti Jaakko Kontion jäämistöstä löytynyt prototyyppi.

Museokokoelmasi lisäksi myös oma kotinne Kaarinassa on sisustettu Aaltojen suunnittelemilla huonekaluilla ja valaisimilla. Mikä tekee niistä sisustuksessa verrattomia?
”Koti on paikka, jota ei halua sisustaa koko ajan uudelleen. Aaltojen suunnittelemilla huonekaluilla on vahva oma identiteetti, minkä ansiosta ne ovat ajattomia. Niiden tasapainoisessa muotokielessä silmä lepää, eikä niihin kyllästy. Lisäksi ne ovat mittasuhteiltaan tasapainoisia ja asettuvat tilaan luontevasti.

En voisi kuvitellakaan lavastavani kodin sisustusta lähes kertakäyttöiseksi suunnitelluilla lastulevypöydillä ja möhkösohvilla, joita ei jaksa katsoa pitkään ja jotka eivät kestä käytössä. Aaltojen huonekalut ja valaisimet on suunniteltu – mutta myös tehty – kestämään vuosikymmeniä. Puuliitokset kestävät sukupolvelta toiselle ja ajan tuoma patina vain kaunistaa puuosien pintaa. Jopa museokokoelmani varhaisimmat, 1930-luvun puiset huonekalut ovat edelleen täysin käyttökuntoisia, joskin niitä ei enää raaski harvinaislaatuisuutensa vuoksi käyttää.”

Artek Aalto tuoli 62
Olohuone kylpee valossa, joka lankeaa sisään suurista ikkunoista. Tuoli 62 on Aino Aallon malli 1940-luvulta.
Maison Carré Golden Bell -valaisin
Alvar Aalto suunnitteli Golden Bell -valaisimesta uniikin variaation osaksi Maison Carré -yksityiskodin sisustusta. Valaisimia valmistettiin hyvin rajoitettu erä, ja yksi niistä löytyy Pertin olohuoneesta.

Mikä on suhteesi patinaan ja miten olet kunnostanut kotonanne käytössä olevia Aaltojen huonekaluja?
”Tykkään patinasta yli kaiken ja minulle on tärkeää, että eletty elämä näkyy myös kotimme huonekaluissa ja valaisimissa. Aino Aallon suunnittelemat 62-tuolit ovat 1940-luvulta, mutta olemme verhoilleet ne uudelleen vanhalla, käyttämättömällä villakankaalla. Elinaikanaan Aino Aalto valitsi Artekin tuotteisiin verhoilukankaat, joita tuotiin välillä Marokosta saakka. Ruokapöydän tuoliemme vihreä villakangas muistuttaa alkuperäistä kangasta.

Olohuoneen sohvaryhmän Alvar puolestaan suunnitteli osaksi vuonna 1956 valmistunutta Kelan pääkonttorin sisustusta. Istuimissa on edelleen Artekin alkuperäinen kalanruotokuvioinen villakangas. Olemme huoltaneet istuimia säännöllisen imuroinnin lisäksi pesettämällä ne aika ajoin pesulassa.

Valaisimien metalliosille tai huonekalujen puuosille meidän ei sen sijaan ole tarvinnut tehdä mitään. Nykylakoilla puun pinnasta tulee helposti muovisen oloinen, toisin kuin perinteisellä selluloosalakalla tai sellakalla lakattuna. Tämä näkyy hienosti musiikkihuoneemme A36-nojatuolin sellakalla käsitellyissä käsinojissa, jotka näyttävät suorastaan kullatuilta. Käytön ansioista puuhun on ajan saatossa muodostunut silkinhimmeä pinta, joka on kauniimpi ja käden alla mukavampi kuin mitä se oli vastavalmistuneena. Tällaisia puupintoja olisi suorastaan rikollista lähetä kunnostamaan.”

Artek Aalto lattiavalaisin A805, kiillotettu messinki
Alakerran työhuoneesta löytyy yksi viidestä ensimmäisestä koskaan valmistetusta Alvar Aallon ”Enkelinsiipenä” tunnetusta A805-lattiavalaisimesta. Nurkan säleikkö on Pertin vaimon Kirstin suunnittelema ja toteuttama yksityiskohta.
Mahonkisen viuhkapöydän pinta
Mahonkisen viuhkapöydän pinta muistuttaa veneen kantta. Kirja on yksi Pertti Männistön lukuisista arkistojen aarteista, joita hän on käyttänyt osittain apunaan tutkimustyössään.
Artek Aalto 901-tarjoiluvaunu
1930-luvulla suunnitellussa 901-tarjoiluvaunussa on kauniit mittasuhteet. Vierellä on Alvar Aallon ensimmäinen koskaan suunnittelema lattiavalaisin.

Puuttuuko kokoelmastasi vielä jotakin, josta unelmoit?
”Hankin kokoelmaani pari viikkoa sitten 1930-luvun pyökkirunkoisen nojatuolin, jollaista en uskonut olevan olemassakaan. Lähes vastaavanlainen uniikkimalli on Villa Maireassa ja samantapainen variaatio löytyy myös Vitran designmuseosta. Mikään tuoleista ei kuitenkaan ole täysin identtinen toisensa kanssa ja uskon, että oma tuolini on todennäköisesti suunniteltu johonkin näyttelyyn. Ellei tämän kaltaisia yllätyksiä tule vastaan, ei huonekalu- ja valaisinkokoelmastani puutu juuri mitään. Muutamalla Alvar Aallon suunnittelemalla lasiesineellä sen sijaan voisin vielä kokoelmaani täydentää.”

”Hankin kokoelmaani pari viikkoa sitten 1930-luvun pyökkirunkoisen nojatuolin, jollaista en uskonut olevan olemassakaan.”

Mitä seuraavaksi, kun kokoelmasi voi siis jo kaikella syyllä kutsua täydelliseksi?
”Olen valmistellut 10 vuotta kirjaa kokoelmastani. Työnimellä aaltodesigncollection kulkeva kirjani valmistuu lähikuukausina ja sen lähes 500 sivulla esitellään kokoelmani jokainen esine muutamaa kaksoiskappaletta lukuun ottamatta. Kirja tuo esille myös esineiden variaatioita, joiden syntymisen mahdollisti suunnittelijan ja valmistajien välinen, käsityövoittoinen yhteistyö.”

Pertti Männistö
Pertti Männistö viimeistelee kirjaa, joka keskittyy hänen kattavaan Aalto-kokoelmaansa.

Jos saisit toivoa Artekin nykymallistoon jotakin arkistotuotetta, mikä se olisi?
”Aallot suunnittelivat 1930-luvulla useita pikkulipastoja ja esimerkiksi astiakaapin, jossa on taivutetut jalat. Nämä tuotteet sopisivat hienosti nykysisustuksiin ja vastaisivat osuvasti tämän päivän tarpeisiin. Useiden säilytyskalusteiden suunnittelijaksi on lisäksi merkitty Aino Aalto, jonka osuutta Alvarin oikeana kätenä ja Artekin itsenäisenä suunnittelijana ei voi liikaa korostaa.”

Inspiroidu tyylistä

Artek
Aalto-tuoli 62
Arabia
Valencia-tarjoilulautanen
Artek
Aalto-nojatuoli 45
Artek
A808-lattiavalaisin
Artek
Aalto-tuoli 62
Iittala
Aalto-maljakko Suomi 100
Artek
Aalto-tuoli 611
Iittala
Aino Aalto -juomalasi

Poimintoja Pertti Männistön Aalto-kokoelmasta

Pertti Männistön mittavaan Aalto-kokoelmaan kuuluu yli 1000 tuotetta. Esittelemme kokoelmasta kuusi aarretta – mukana on myös Alvar Aallon nojatuoli, josta koko keräilyinnostus alkoi.

Alvar Aalto A36/401-nojatuolin prototyyppi
1. Pertti Männistön ensimmäinen löytö oli A36/401-nojatuolin prototyyppi. Malli ei koskaan yltänyt sarjatuotantoon, mutta korvaton, kevyempi malli esiteltiin vuoden 1933 Milanon Triennalessa. Korvat kuitenkin ilmestyivät taas tuoliin jo seuraavana vuonna.
Aino Aalto hedelmämalja
2. Iso vihreä hedelmämalja on Aino Aallon suunnittelema ja juontaa juurensa Karhulan 1932 järjestämään lasinsuunnittelukilpailuun, jossa Aino sijoittui toiseksi.
Aino Aalto vitriinikaappi
3. Siro 1930-luvun vitriinikaappi on Aino Aallon suunnittelema.
Alvar Aalto lipasto
4. Ainon vitriinikaappia ja Alvar Aallon suunnittelemaa pientä saman ajan lipastoa Pertti Männistö toivoo uustuotantoon.
Aino Aallon ruokapöydän tuoli 62
5. Aino Aallon ruokapöydän tuoli 62 on vuodelta 1938. Siinä on harvinaiset, niin sanotut sota-ajan jalat ja alkuperäinen verhoilu.
Alvar Aalto Saturnus-valaisin
6. Alvar Aalto suunnitteli Saturnus-valaisimen osaksi vuonna 1928 valmistuneen Turun Maalaistentalon sisustusta.

Katso myös:

Alvar Aallon tuotteet Francklyssä >
Aino Aallon tuotteet Francklyssä >
Francklyn kaikki käytetyt designaarteet >

Teksti: Selina Vienola Kuvat ja video: Joni Tuominen Arkistokuvat: Pertti Männistö

Edellinen juttu
Seuraava juttu