Ylellistä rauhaa 1950-luvun kivitalossa

Arkkitehtipari Tuula ja Anders Falkin talossa Ruotsin Itä-Götanmaalla on tilaa, valoa ja luonnonrauhaa luovaan työskentelyyn. Ajaton koti on hyvä paikka koekäyttää itse suunniteltuja kalusteita.

Ylellistä rauhaa 1950-luvun kivitalossa
1950-luvulla rakennettu kivitalo seisoo kumpuilevalla tontilla Bysjön-järven rannalla.

Asukkaat:

Sisustusarkkitehti Tuula Falk ja arkkitehti Anders Falk, joilla on yhteinen Falk Arkitekter -suunnittelutoimisto. Omakotitalo sijaitsee Etelä-Ruotsissa, Itä-Götanmaan Åtvidabergissa ja on valmistunut vuonna 1952 sähkölaitoksen johtajan edustusasunnoksi. Neliöitä on 400.

Ylellistä rauhaa 1950-luvun kivitalossa
Tuula Falk voi pulahtaa Bysjön-järveen omalta laituriltaan. Sisustusarkkitehti palkittiin viime vuonna Suomen Valkoisen Ruusun ansioristillä työstään suomalaisessa kalusteteollisuudessa.

PAAHTAVA HELLE ON polttanut nurmikot ruskeiksi eteläruotsalaisen Åtvidabergin omakotitaloalueen hyvin hoidetuilla pihoilla. Missään ei näy ristin sielua. Ehkä kuumuus on ajanut ihmiset sisätiloihin jäähdyttelemään. Rinnetontilla kohoavan kivitalon edustalla näkyy sentään eloa. Mustaan hellemekkoon pukeutunut nainen kerää persikoita talon seinustaa pitkin kasvavasta puusta.

”Helle tekee hyvää persikoille, mutta piha näyttää ihan hirveältä”, Tuula Falk harmittelee.

Sisustusarkkitehti on asunut perheineen talossaan Bysjön-järven rannalla jo 20 vuotta. Perheen neljä aikuista lasta asuvat tosin jo omillaan, joten Tuula ja hänen arkkitehtimiehensä Anders jakavat nykyään kahdestaan 400 neliön omakotitalon.

Talo valmistui vuonna 1952 alun perin Åtvidabergin sähkölaitoksen johtajan edustusasunnoksi.

”Johtajalla oli omaperäinen sisustustyyli. Talossa oli paksut, ruskeat kokolattiamatot ja keittiössä baaritiski sekä heiluvat saluunanovet”, Anders kertoo.

Ylellistä rauhaa 1950-luvun kivitalossa
Sisäänkäynnin lasiliukuovet takaavat, että käytävässä on miltei aina valoisaa. Portailla on Peltolan mallistossa oleva Puro-penkki, käytävällä Olavi Hännisen suunnittelema tuoli.
Ylellistä rauhaa 1950-luvun kivitalossa
Olohuoneesta on näkymä järvelle. Tuulan suunnitteleman sohvapöydän 
on valmistanut Rintala. Abstrakti sininen maalaus on Tuulan äidin, tekstiilitaiteilija Airi Snellman-Hännisen käsialaa, akvarelli Börje Mathiassonin. Matto on Woodnotesin 
ja Paimio-tuoli Alvar Aallon.

Talossa on kunnioitettavat 13 huonetta ja keittiö. Falkit ovat remontoineet talon lattiasta kattoon. Keittiön siirtoa lukuun ottamatta he eivät ole muuttaneet huonejärjestystä.

Olohuone on klassinen mutta rento isoine sohvineen ja nojatuoleineen. Keskellä sohvaryhmää on Tuulan suunnittelema sohvapöytä, jonka aaltoileva puukansi on suomalaisen puusepäntyön taidonnäyte.

”Testaan kalusteitani kotona. Se on tärkeä osa tuotekehittelyä. Sisustaminen on minulle työtapa, jossa tapahtuu yllättäviä kohtaamisia ja ahaa-elämyksiä.”

”Testaan kalusteitani kotona. Se on tärkeä osa tuotekehittelyä. Sisustaminen on minulle työtapa, jossa tapahtuu yllättäviä kohtaamisia ja ahaa-elämyksiä”, Tuula sanoo.

Kodikkaassa kirjastohuoneessa on alkuperäinen sähkölaitoksen johtajalle mittatilaustyönä valmistettu kirjahylly, jonka tammiset hyllyt ovat lattiasta kattoon täynnä kirjoja.

”Kirjastohuone on aina ollut meidän lasten Sebastianin, Henrin, Wilhelmin ja Julianin lempihuone”, Tuula kertoo.

Ylellistä rauhaa 1950-luvun kivitalossa
U-mallisessa keittiössä on Falkien suunnittelemat kaapistot, joissa on käytetty pähkinäpuuta ja maalattua puuta. Ikkunaseinässä on rytmikäs mosaiikkilaatoitus.
Ylellistä rauhaa 1950-luvun kivitalossa
Keittiön viereisessä ruokailutilassa on Arne Jacobsenin klassikkokalusteet ja Louis Poulsenin PH 5 -valaisin. Kellaritiloihin johtavassa portaikossa on Kerstin Jakobssonin maalaus.
Ylellistä rauhaa 1950-luvun kivitalossa
Kirjastohuoneen seinän mittainen kirjahylly on petsattua koivuvaneria, joka oli muodikas materiaali 1950-luvulla.

Entisessä edustuskodissa on tilava ruokailuhuone ja klassinen tulisija, jonka päällä on nyt Falkien perhevalokuvia. Huoneen keskellä on kaksi Tuulan suunnittelemaa ruokapöytää, jotka on yhdistetty yhdeksi suureksi.

”Yksi pöytä ei riitä, kun perhe ja sukulaiset kokoontuvat saman pöydän ääreen syömään”, Tuula toteaa.

Lisäksi talossa on viisi makuutilaa ja yläkerrassa kolme vierashuonetta. Lastenhuoneet ovat muuntuneet sopivasti lapsiperheiden vierashuoneiksi – lastenlapsia on jo kolme.

Eteläsiivessä on kaksi työhuonetta. Tuulan työpöydällä on paperirullia, tusseja ja rivistö tuolien pienoismalleja. Hän on suunnitellut vuosia kalusteita kotimaisille Adealle, Peltolalle, Piiroiselle ja Rintalalle.

”Kalustesuunnittelu vaatii kärsivällisyyttä, sillä tuotteen valmistus prototyypistä tuotantovalmiiksi huonekaluksi saattaa viedä useita vuosia.”

Ylellistä rauhaa 1950-luvun kivitalossa
Tuula kerää japanilaisia kimonoita. Niiden yksinkertainen kauneus viehättää sisustusarkkitehtia
Ylellistä rauhaa 1950-luvun kivitalossa
Anders ripustaa työhuoneensa seinälle nuoruuden idolinsa Frank Zappan valokuvasta tehtyä taulua. Alumiininharmaa työvalaisin on Artemiden Tolomeo-sarjasta. Tuulan työtila sijaitsee naapurihuoneessa.
Ylellistä rauhaa 1950-luvun kivitalossa
Suurista ikkunoista tulvii sisään luonnonvaloa. Nahkainen klassikkotuoli on Charles ja Ray Eamesin vuonna 1956 suunnittelema Lounge Chair.

Tuulalla ja Andersilla on myös yhteisiä suunnitteluprojekteja. Tuula suunnittelee kiintokalusteita miehensä piirtämiin julkisiin rakennuksiin, saneerattaviin kohteisiin ja yksityiskoteihin. Andersilla on monia paikallisia asiakkaita, sillä hän on tiettävästi Åtvidabergin ainoa arkkitehti. Yksi pariskunnan yhteisistä työnäytteistä, moderni yhden tason omakotitalo, seisoo viereisellä tontilla.

”Välillä mietimme, miltä tuntuisi asua tuossa talossa. Mutta meille on tärkeintä, että talon asukkaat viihtyvät siellä”, Tuula toteaa.

Sisustusarkkitehti saa myös yllättäviä suunnittelutöitä naapurustossa. Hän suunnitteli vastarannalla sijaitsevaan Adelsnäsin linnaan modernit asuintilat sen nykyisille asukkaille.

”Oli ainutlaatuista suunnitella lapsiperheelle erillinen loft-tyylinen koti vanhan linnan asuinkerrokseen. Muissa saman kerroksen huoneissa on alkuperäinen historiallinen sisustus.”

Ylellistä rauhaa 1950-luvun kivitalossa
Tuula on tehnyt kollaasin lasten kuvista, keramiikasta ja luonnonkivistä.
Ylellistä rauhaa 1950-luvun kivitalossa
Anders Falk lukee päivän lehden järvelle päin avautuvalla pihalla.

Tuula on kasvanut muotoilijaperheessä. Siksi lapsuudenkodin luova ilmapiiri Espoon Hanikassa sijaitsevassa ateljeetalossa on vaikuttanut oman kodin sisustukseen ja elämäntyyliin. Koti on inspiroiva työtila.

”Asuin- ja työtilojemme ylellisyys on sitä, että ympärillämme on tilaa, valoa, rauhaa ja yhteys luontoon”, Tuula sanoo.

”Asuin- ja työtilojemme ylellisyys on sitä, että ympärillämme on tilaa, valoa, rauhaa ja yhteys luontoon.”

Seinillä on pohjoismaista nykytaidetta sekä abstrakteja maalauksia, jotka on maalannut Tuulan äiti, tekstiilitaiteilija Airi Snellman-Hänninen. Tuula on koonnut kirjan äitinsä kokeilevista veistoksellisista ryijyistä yhdessä Marja Turkan kanssa. Kuitujen sinfonia -teos ilmestyi vuosi sitten.

”Se oli valtava kolmen vuoden urakka. Kokosimme aineistoa äitini luonnoksista, lehtileikkeistä ja valokuvista. Olen onnellinen, että äitini taidehistoriallisesti merkittävä elämäntyö on nyt dokumentoitu.”

Kodin huoneissa on myös Tuulan edesmenneen isän, sisustusarkkitehti Olavi Hännisen suunnittelemia tuoleja. Tuulan suosikki on ajaton Juha-tuoli T-mallisine selkänojineen vuodelta 1958.

”Peltolan valmistama minimalistinen tuoli on klassikko. Seuraava projektini on löytää sille kansainvälisiä markkinoita”, Tuula sanoo.

Sisustusarkkitehdilla on yksinkertainen resepti töiden lomassa rentoutumiseen. Tuula nauttii päiväkahvit Bysjön-järven rannassa, jonne on matkaa 50 metriä.

Inspiroidu tyylistä

Louis Poulsen
PH 5 -valaisin
Vitra
Lounge Chair
Iittala
Aalto-maljakko
Woodnotes
San Francisco -matto
Hay
Botanical Family -ruukku
Artek
Nojatuoli 41
Klong
Orb-maljakko
Artemide
Tolomeo MIcro -pöytävalaisin

Lue myös:

• Kotiin Vasastanin kupeeseen >
• Kaksio Punavuoressa sisustettiin 50-luvun löydöillä >

Teksti: Anna Aromaa Kuvat: Johanna Myllymäki

Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa 7/2019.

Edellinen juttu
Seuraava juttu